Betula pubescens, osa 38
Edkar kävi jokaisessa Suuren keisarikunnan kenraalien
tapaamisessa, johon hänet kutsuttiin. Hänen ja Netronovalan armeijan osalta
tapaamiset olivat pääsääntöisesti täysin turhia. Yleensä koko armeijaa ei edes
mainittu kenraalien raporteissa tai kysytty Edkarilta hänen raporttiaan.
Joitakin kertoja hän kertoi lyhyesti harjoittelujen sujumisesta, mutta sen
tarkemmin Suuren keisarikunnan kenraalit eivät olleet Edkarin tai hänen
armeijansa tekemisistä kiinnostuneita.
Siihen asiaan Edkar saattoi olla tyytyväinen, että Suuren
keisarikunnan armeija ei puuttunut Netronovalan armeijan kanssakäymiseen
vähäisten paikallisten kanssa tai yksittäisten sotilaiden välillä.
Paikallisilta he saivat ostettua joitakin tarvitsemiaan tarvikkeita. Sotilaiden
välinen kanssakäyminen taas oli hyväksi siinä mielessä, että yhteistyöosapuoli
tuli tutuksi myös rivisotilaille. Armeijoiden joukko myös houkutteli seudulle
kauppiaita, joilta he myös saivat ostettua tarvikkeita.
Pääsääntöisesti Suuren keisarikunnan läntiset erämaat olivat
kuitenkin nimensä veroisia ja autiota. Se oli varmasti ollut sitä jo ennen
sotaa, mutta vain sitkeimmät olivat jääneet kotiseuduilleen sodan alkamisen
jälkeen. Seutu oli ollut sotatanner ennenkin ja tulisi varmasti olemaan sitä
myös jakossa.
Erään normaaliin tapaan turhauttavan tapaamisen Suuren
keisarikunnan kenraalien kanssa jälkeen Nils Tammen seuraajat pyysivät päästä
tapaamaan Edkaria. Edkar suhtautui kuolleestamanaaja Tammeen ja tämän
seuraajiin epäilyksellä, mutta samalla tiesi näiden läsnäolon olevan välttämätön
armeijan toiminnan kannalta. Kuolleestamanaajaoppilaat valmistivat eliksiiriä,
jolla kuolleet, Edkar mukaan lukien, pysyivät järjissään. Ilman sitä heistä
tulisi vain mielettömiä petoja. Pelkkä ajatus siitä, että koko armeijan
toimintakyky nojasi muutaman Nils Tammen seuraajan varaan, puistatti Edkaria.
Hän kuitenkin pyysi Tammen seuraajat luokseen.
Edkarin telttaan astui kaksi kaapuihin pukeutunutta Tammen
seuraajaa, jotka molemmat kumarsivat Edkarille.
”Tervehdys, arvon kenraali”, etummainen Tammen seuraajista
sanoi.
”Päivää”, Edkar sanoi.
”Toivottavasti tapaamisenne Suuren keisarikunnan kenraalien
kanssa oli miellyttävä”, etummainen seuraaja sanoi.
”Yhtä miellyttävä kuin yleensäkin. Voitte jättää
ylimääräiset kohteliaisuudet pois ja mennä suoraan asiaan”, Edkar sanoi.
Tammen seuraajat nyökkäsivät.
”Meillä on teille viesti, arvon kenraali”, etummainen
seuraaja sanoi.
”Millainen viesti?” Edkar kysyi.
”Ruhtinas Netronova haluaa tavata teidät taikapelin
äärellä”, etummainen seuraaja vastasi.
”Milloin?” Edkar kysyi.
”Huomenna. Meidän tulee vielä tänään ilmoittaa Netronovalaan
aika, jolloin olet käytettävissä”, etummainen seuraaja vastasi.
”Mistä tämä viesti tulee?” Edkar kysyi.
”Suoraan ruhtinas Netronovalta itseltään. Teimme tavanomaista
rutiineja, kun taikapeili yllätten käynnistettiin Netronovalassa tavallista
aikaisemmin. Olemme tehneet päivittäisiä raportteja, mutta ne sijoittuvat
tavallisesti vasta iltapäivään. Nyt paikalla olikin itse ruhtinas ja hän olisi
halunnut heti tavata teidän. Vahingoksi olitte juuri keskusleirissä tapaamassa
Suuren keisarikunnan kenraaleja. Pahoittelimme tätä arvon ruhtinaalle ja hän
ilmoitti sitten haluavansa tavata teidät huomenna”, etummainen seuraaja vastasi.
Edkar nyökkäsi Tammen seuraajille ja jäi miettimään mikä
olisi sopivin aika.
”Milloin ruhtinas Netronova oli tänään paikalla taikapeilin
äärellä?” Edkar kysyi.
”Alkuiltapäivästä, arvon kenraali”, etummainen seuraaja vastasi.
”Ilmoittakaa, että olen silloin tai jo aiemminkin ruhtinaan
tavoitettavissa hänen oman ohjelmansa mukaan. Jos ajalla ei ole väliä, niin
sopivaa jokin hetki alkuiltapäivästä ja ilmoittakaa siitä minulle
varmistuksena. Osaan sitten olla paikalla oikeaan aikaan”, Edkar sanoi.
”Näin teemme, arvon kenraali”, etummainen seuraaja sanoi.
Edkar oletti, että Tammen seuraajat olisivat lähteneet heti
hoitamaan tehtävää, mutta nämä jäivätkin paikoilleen.
”Mitä?” Edkar kysyi.
”Arvon kenraali, onko teillä muita tehtäviä, jotka haluat
osoittaa meille?” Etummainen seuraaja kysyi.
Edkar piti kysymystä outona. Toisaalta hän oli varsin vähän
suoraan tekemisissä Tammen seuraajien kanssa, joten nämä eivät ehkä tienneet
miten kenraalin edessä tuli toimia. Yleensä hän hoiti asiat Tammen seuraajien
kanssa lähettien välityksellä.
”Ei nyt tällä kertaa. Voitte poistua”, Edkar sanoi.
Nils Tammen seuraajat kumarsivat ja poistuivat teltasta.
Miranda tuli Edkarin luokse.
”Arvon kenraali, haluatteko minun valmistelevan raportin
huomista varten?” Miranda kysyi.
”Kyllä. En halua kertoa ruhtinaalle virheellisiä tietoja.
Tee se jo täksi illaksi. Haluan lukea sen jo tänään. Voimme vielä aamulla
tarkastaa sen tietoja, kun upseerit tulevat raportoimaan”, Edkar vastasi.
Miranda nyökkäsi ja lähti valmistelemaan raporttia. Edkar
itse lähti tarkastamaan armeijaansa ja sen leiriä. Huomenna hän ei sitä
välttämättä ehtisi tehdä. Hän pystyisi myös hyvin mielin kertomaan armeijan ja
leirin kunnosta ruhtinaalle, kun oli vasta itse molemmat tarkastanut.
