Kuulumisia Netronovalaan

Betula pubescens, osa 38

Edkar kävi jokaisessa Suuren keisarikunnan kenraalien tapaamisessa, johon hänet kutsuttiin. Hänen ja Netronovalan armeijan osalta tapaamiset olivat pääsääntöisesti täysin turhia. Yleensä koko armeijaa ei edes mainittu kenraalien raporteissa tai kysytty Edkarilta hänen raporttiaan. Joitakin kertoja hän kertoi lyhyesti harjoittelujen sujumisesta, mutta sen tarkemmin Suuren keisarikunnan kenraalit eivät olleet Edkarin tai hänen armeijansa tekemisistä kiinnostuneita.

Siihen asiaan Edkar saattoi olla tyytyväinen, että Suuren keisarikunnan armeija ei puuttunut Netronovalan armeijan kanssakäymiseen vähäisten paikallisten kanssa tai yksittäisten sotilaiden välillä. Paikallisilta he saivat ostettua joitakin tarvitsemiaan tarvikkeita. Sotilaiden välinen kanssakäyminen taas oli hyväksi siinä mielessä, että yhteistyöosapuoli tuli tutuksi myös rivisotilaille. Armeijoiden joukko myös houkutteli seudulle kauppiaita, joilta he myös saivat ostettua tarvikkeita.

Pääsääntöisesti Suuren keisarikunnan läntiset erämaat olivat kuitenkin nimensä veroisia ja autiota. Se oli varmasti ollut sitä jo ennen sotaa, mutta vain sitkeimmät olivat jääneet kotiseuduilleen sodan alkamisen jälkeen. Seutu oli ollut sotatanner ennenkin ja tulisi varmasti olemaan sitä myös jakossa.

Erään normaaliin tapaan turhauttavan tapaamisen Suuren keisarikunnan kenraalien kanssa jälkeen Nils Tammen seuraajat pyysivät päästä tapaamaan Edkaria. Edkar suhtautui kuolleestamanaaja Tammeen ja tämän seuraajiin epäilyksellä, mutta samalla tiesi näiden läsnäolon olevan välttämätön armeijan toiminnan kannalta. Kuolleestamanaajaoppilaat valmistivat eliksiiriä, jolla kuolleet, Edkar mukaan lukien, pysyivät järjissään. Ilman sitä heistä tulisi vain mielettömiä petoja. Pelkkä ajatus siitä, että koko armeijan toimintakyky nojasi muutaman Nils Tammen seuraajan varaan, puistatti Edkaria. Hän kuitenkin pyysi Tammen seuraajat luokseen.

Edkarin telttaan astui kaksi kaapuihin pukeutunutta Tammen seuraajaa, jotka molemmat kumarsivat Edkarille.

”Tervehdys, arvon kenraali”, etummainen Tammen seuraajista sanoi.

”Päivää”, Edkar sanoi.

”Toivottavasti tapaamisenne Suuren keisarikunnan kenraalien kanssa oli miellyttävä”, etummainen seuraaja sanoi.

”Yhtä miellyttävä kuin yleensäkin. Voitte jättää ylimääräiset kohteliaisuudet pois ja mennä suoraan asiaan”, Edkar sanoi.

Tammen seuraajat nyökkäsivät.

”Meillä on teille viesti, arvon kenraali”, etummainen seuraaja sanoi.

”Millainen viesti?” Edkar kysyi.

”Ruhtinas Netronova haluaa tavata teidät taikapelin äärellä”, etummainen seuraaja vastasi.

”Milloin?” Edkar kysyi.

”Huomenna. Meidän tulee vielä tänään ilmoittaa Netronovalaan aika, jolloin olet käytettävissä”, etummainen seuraaja vastasi.

”Mistä tämä viesti tulee?” Edkar kysyi.

”Suoraan ruhtinas Netronovalta itseltään. Teimme tavanomaista rutiineja, kun taikapeili yllätten käynnistettiin Netronovalassa tavallista aikaisemmin. Olemme tehneet päivittäisiä raportteja, mutta ne sijoittuvat tavallisesti vasta iltapäivään. Nyt paikalla olikin itse ruhtinas ja hän olisi halunnut heti tavata teidän. Vahingoksi olitte juuri keskusleirissä tapaamassa Suuren keisarikunnan kenraaleja. Pahoittelimme tätä arvon ruhtinaalle ja hän ilmoitti sitten haluavansa tavata teidät huomenna”, etummainen seuraaja vastasi.

Edkar nyökkäsi Tammen seuraajille ja jäi miettimään mikä olisi sopivin aika.

”Milloin ruhtinas Netronova oli tänään paikalla taikapeilin äärellä?” Edkar kysyi.

”Alkuiltapäivästä, arvon kenraali”, etummainen seuraaja vastasi.

”Ilmoittakaa, että olen silloin tai jo aiemminkin ruhtinaan tavoitettavissa hänen oman ohjelmansa mukaan. Jos ajalla ei ole väliä, niin sopivaa jokin hetki alkuiltapäivästä ja ilmoittakaa siitä minulle varmistuksena. Osaan sitten olla paikalla oikeaan aikaan”, Edkar sanoi.

”Näin teemme, arvon kenraali”, etummainen seuraaja sanoi.

Edkar oletti, että Tammen seuraajat olisivat lähteneet heti hoitamaan tehtävää, mutta nämä jäivätkin paikoilleen.

”Mitä?” Edkar kysyi.

”Arvon kenraali, onko teillä muita tehtäviä, jotka haluat osoittaa meille?” Etummainen seuraaja kysyi.

Edkar piti kysymystä outona. Toisaalta hän oli varsin vähän suoraan tekemisissä Tammen seuraajien kanssa, joten nämä eivät ehkä tienneet miten kenraalin edessä tuli toimia. Yleensä hän hoiti asiat Tammen seuraajien kanssa lähettien välityksellä.

”Ei nyt tällä kertaa. Voitte poistua”, Edkar sanoi.

Nils Tammen seuraajat kumarsivat ja poistuivat teltasta.

Miranda tuli Edkarin luokse.

”Arvon kenraali, haluatteko minun valmistelevan raportin huomista varten?” Miranda kysyi.

”Kyllä. En halua kertoa ruhtinaalle virheellisiä tietoja. Tee se jo täksi illaksi. Haluan lukea sen jo tänään. Voimme vielä aamulla tarkastaa sen tietoja, kun upseerit tulevat raportoimaan”, Edkar vastasi.

Miranda nyökkäsi ja lähti valmistelemaan raporttia. Edkar itse lähti tarkastamaan armeijaansa ja sen leiriä. Huomenna hän ei sitä välttämättä ehtisi tehdä. Hän pystyisi myös hyvin mielin kertomaan armeijan ja leirin kunnosta ruhtinaalle, kun oli vasta itse molemmat tarkastanut.