Salattu sopimus

Betula nana, osa 115

Lopulta vanhimpien neuvoston rakennuksen vankka ovi murtui. Mihail ja Sarnel olivat taistelleet tiensä läpi vartiokaartin. Karshaanien veri valui mustana pylväikössä. Narsha oli hirveyksistä suunniltaan. Karshaani oli saavuttanut henkisen murtumispisteensä. Häneltä ei kuitenkaan löytynyt rohkeutta astua Mihailia ja Sarnelia vastaan.

Rakennuksen sisällä vartijoiden määrä harveni ja nekin vähän kävivät varovaisemmiksi. Sitten Mihail mursi jääsuihkullaan vanhimpien neuvoston salin oven. Neuvoston jäsenet istuivat rauhallisina omilla paikoillaan salissa. Jokaisella oli kuitenkin aikaisemmin nähtyjen avustajien lisäksi joukko omia vartijoita suojanaan.

”Tämä mielettömyys loppukoon nyt!” Thoinea komensi rakennuksen kallioisia perustuksia värisyttävällä äänellä.

Mihail pysähtyi. Samoin tekivät muut hänen takanaan. Mihail tutki vihamielisellä katseellaan karshaaneja.

”Kysyn teiltä vain yhden kysymyksen ja halua siihen vastauksen. Kun olen saanut vastaukseni minä ja seuralaiseni poistumme maastanne”, Mihail sanoi.

Thoinea katsoi Mihailia katseella, joka kertoi inhoa alemmaksi katsomaansa olentoa kohtaan. Thoinea kuitenkin nyökkäsi.

”Missä Emily on?” Mihail kysyi.

Kysymyksen jälkeen Mihail loi pitkän tutkivan katseen kaikkiin vanhimpien neuvoston jäseniin.

Siniseen kaapuun pukeutunut neuvoston jäsenen avustaja astui kohti Mihailia käsi valmiina miekan kahvassa kiinni.

”Tämä kysymys ei ole neuvoston jäsenten arvoinen. Poistukaa moukat!” Karshaani sanoi.

Mihail osoitti, ettei ollut poistumassa lävistämällä karshaanin kolmella jääkeihäällä. Keihäät iskivät niin nopeasti, ettei karshaani ehtinyt edes nostaa miekkaansa.

Raaka surmatyö sai kaikkien neuvoston jäsenten vartijat hyökkäämään kohti Mihailia.

”Seis!” Thoinea komensi.

Karshaanit pysähtyivät. Juuri ajoissa, sillä askelta myöhemmin kaikki vartijat olisivat kuolleet. Taikavoima Mihailin ympärillä purkautui häntä ympäröimään ilmaan. Mihail veti syvään henkeä ja katseli karshaanivartioita kuin ajatellen, että olisi halunnut tappaa heidät kaikki.

”Kysyn viimeisen kerran. Missä Emily on?” Mihail kysyi.

”Hän oli osa sopimusta”, oranssiin pukeutunut kaikkia muita huomattavasti lihavampi karshaani sanoi.

Takaa-ajo alkaa II

Betula nana, osa 114

Mihail eteni tasaisenvarmoin askelin. Hänen katseestaan näkyi päättäväisyys ja hänen katseensa pureutui syvälle edessä näkyvän vanhimpien neuvoston rakennukseen. Jos ajatuksen voimalla voisi liikuttaa esineitä, niin koko rakennus olisi romahtanut silmänräpäyksessä.

Vanhimpien neuvoston vartiokaarti huomasi lähestyvän joukon ja lähetti kaksi vartijaa heitä vastaan. Sarnel tuli Mihailin vierelle.

”Mitä aiot tehdä?” Sarnel kysyi.

”Saada selville totuuden”, Mihail vastasi.

Sarnel nyökkäsi. Hän aavisti, että Mihail oli valmis menemään hyvinkin pitkälle saadakseen selville Emilyn olinpaikan.

”Seis!” Komensi vanhimpien neuvoston vartiokaartin jäsen.

Narsha oli ainoa joka pysähtyi. Kuitenkin huomatessaan muiden jatkavan matkaa hän seurasi näiden esimerkkiä.

”Seis! Teillä ei ole lupaa liikkua tällä alueella”, vartija komensi.

Mihail ei edelleenkään välittänyt vartijasta.

”Vaadin teitä pysähtymään vanhimpien neuvoston nimeen. Tämä on viimeinen varoitus”, vartija sanoi ja molemmat vartijat vetivät miekkansa esiin.

”Minä puolestani varoitan teitä asettumasta tielleni. Minulla on asiaa vanhimpien neuvostolle”, Mihail sanoi vartioille ja jatkoi edelleen heitä kohti.

”Teillä ei ole mitään asiaa vanhimpien neuvoston luokse”, vartija sanoi ja asettui Mihailin eteen esteeksi.

”Minulla on heille paljonkin asiaa”, Mihail sanoi.

Samassa Mihailin käteen kasaantui pölystä miekka ja Mihail hyökkäsi kohti vartijaa. Hetkeä myöhemmin molemmat vartijat makasivat maassa kuolleina ja vanhimpien neuvoston vartiokaartin hälytys soi ilmassa.

Mihail heilautti miekkaansa nopealla liikkeellä ilmassa puhdistaakseen terän verestä. Veri lensi kauniissa kaaressa ilman halki.

”Mihail! Mitä sinä oikein teet?!” Narsha huusi Mihailille.

Mihail kääntyi Narshaan päin ja katsoi tätä kylmällä katseella.

”Sen, mitä on pakko”, Mihail vastasi.

Mihail kääntyi takaisin kohti vanhimpien neuvoston rakennusta ja lähti etenemään lähestyviä vartijoita miekka valmiusasennossa. Sarnel juoksi Mihailin rinnalle. Hänen käteensä kasaantui ilman tuhkasta kuumuudesta punahohtoinen miekka.

Takaa-ajo alkaa

Betula nana, osa 113

”Kenelläkään ei siis ole mitään tietoa siitä, missä Emily on?!” Mihail kysyi suoralla huudolla.

”Ei, mutta sinun pitää rauhoittua. Kyllä hän löytyy”, Narsha sanoi.

”Minä olen täysin rauhallinen!” Mihail raivosi ja marssi pois.

”Tuo ei ehkä ole oikea keino rauhoitella häntä”, Sarnel sanoi.

”Mitä sitten herra demoni ehdottaa?” Narsha kysyi.

”Jotain muuta”, Sarnel vastasi.

Mihail paiskaisi oven kiinni takanaan ja heitti yöpöytänsä seinään. Yksi yöpöydän jaloista irtosi iskun voimasta. Kuinka Emily voi noin vain kadota? Ei hän voi olla eksynyt. Jonkun on ollut pakko viedä hänet, mutta kuka. Mihail käveli huoneessa ympyrää ja yritti miettiä mistä voisi lähteä liikkeelle.

Mihail yritti muistella niin tarkkaan kuin mahdollista mitä vanhimpien neuvoston luona oli tapahtunut. Hän muistaa nähneensä Emilyn viimeisen kerran takahuoneessa syömässä. Emily oli kysynyt naistenhuonetta ja hänet oli ohjattu pois huoneesta. Mihail ei kuitenkaan muista, että Emily olisi missään vaiheessa palannut. Silloin hän ei ollut tajunnut koko asiaa jännityksen vuoksi.

Mihail marssi takaisin keittiöön.

”Vanhimpien neuvostolla on jotain tekemistä Emilyn katoamisen kanssa”, Mihail sanoi keittiössä oliolle ja lähti marssimaan kohti ulko-ovea.

”Mitä tarkoitat?” Narsha kysyi Mihailin perään ja lähti muiden mukana seuraamaan Mihailia.

”Emily katosi, kun olimme siellä. Hän ei tullut takaisin sinne takahuoneeseen, missä söimme”, Mihail vastasi.

”Mihin olet lähdössä?” Sarnel kysyi.

”Neuvoston luokse”, Mihail vastasi ja kokeili ulko-ovea.

Ovi oli kuitenkin lukossa.

”En usko, että voit noin vain mennä sinne”, Sarnel sanoi.

”Minä uskon”, Mihail sanoi.

Mihail ojensi kätensä ovea kohti ja hänen käsistään virtasi jääsuihku, joka paiskasi oven irti saranoiltaan kadun toiselle puolelle saakka. Oven molemmin puolin seisoneet vartijat yrittivät estää Mihailia tulemasta ulos, mutta Mihail tyrmäsi heidät samaisella jääsuihkulla.

”Mihail! Tämä ei ole oikea tapa hoitaa asioita. Neuvosto varmasti suostuu tapaamaan kanssasi, kun lähetät sanan heille”, Narsha sanoi.

”Minulla ei ole aikaa odottaa vanhusten vastausta, kun minulle rakas ihminen on kaapattu”, Mihail vastasi ja lähti marssimaan kohti vanhimpien neuvoston rakennusta.

Elämä on perseestä :)

Ota kädestä kiinni -tapahtumasta on nyt kulunut hieman reilu kuukausi. Tuolloin lupasin tehdä puheenvuorostani tekstiversion. Nyt tuo teksti on valmis ja se löytyy täältä: Elämä on perseestä :) -ekirja. Käy lukemassa ja lataa ekirja omalle tietokoneellesi. Olen parhaani mukaan pyrkinyt tekemään tekstistä sellaisen, että se olisi luettavissa tietokoneella ja tabletilla.

Kuten itse ekirjan toisella sivulla on mainittu, tekstiä saa vapaasti jakaa kenelle vain sitä haluaa jakaa. Kannustankin lähettämään tekstiä kaikille niille, joilla voisi olla kiinnostusta aiheeseen tai omakohtaista kokemusta. Sitä varten olen ekirjan tehnyt. Itselleni olen jo lähes kaiken mahdolliset tekstistä saanut irti sitä kirjoittaessani. Nyt onkin vuorossa se, mitä teksti voi antaa muille.

Tekstin olen kirjoittanut pääosin omasta näkökulmastani. Tarkoituksenani on kertoa siitä, mitä masennus ja asperger ovat itselleni olleet ja ovat edelleenkin jokaisena päivänä. En ole halunnut lähteä tekemään minkäänlaisia yleistyksiä, sillä nämä asiat jokainen kokee omalla tavallaan.

Ekirjasta itsestään löytyy alustus, joten en tässä alusta tämän enempää. Toivotan antoisia lukuhetkiä ja runsaina herääviä ajatuksia.