Betula nana, osa 163
Taikuus ei ollut ihmisille samalla tavalla luonnollista kuin
esimerkiksi karshaaneille. Nykyään toki ihmisiäkin opetteli taikuutta paikoissa
kuten Vihersalon taikayliopisto tai kisälli-mestari tapaan. Tämä sopi kuitenkin
vain erityisen lahjakkaille ja taikuudelle herkille ihmisille. Suurimmalla
osalla ihmisistä ei ollut mahdollisuutta omata loitsimisen taitoa.
Ihmisille opeteltu taikuus oli uutta taikuutta, sillä sitä
oli opetettu ihmisille suhteellisen lyhyen aikaa. Ennen tätä oli ollut vanha
taikuus.
Vanha taikuus ei perustunut loitsijan taitoihin tai tietoon
samalla tavalla kuin uusi taikuus. Vanhassa taikuudessa taikavoimat olivat
kotoisin uhrista. Pienellä uhrilla kuten eläimellä pystyi tekemään
yksinkertaisia loitsuja. Voimakkaampiin taikoihin vaadittiin kuitenkin
ihmisuhri.
Ja tuo ihmisuhri oli Mihailin sisko.
Mihailin keho tärisi vihasta. Hän käsitti vasta nyt mitä
komentaja oli tarkoittanut vanhalla taikuudella. Ei sellaista Vihersalossa
opetettu. Kyllä hän jotakin oli kuullut ja lukenut, mutta ei edes täydellistä
kuvausta siitä, millainen uhriympyrä oli. Nyt sellainen oli hänen edessään ja
hänen siskonsa sen keskellä.
Ilmassa oli pistävä tuoksu, joka toi Mihailille mieleen
hänen oman demoninsa. Ehkä asioilla oli jotakin tekemästä toistensa kanssa.
Mihailin takaa kuului liikettä.
”Mitä täällä on tapahtunut?” Sarnel kysyi.
Mihail kääntyi. Mihailin molemmista silmistä valuivat
kyyneleet hänen poskiensa yli. Sarnelin vieressä seisoi Emily. Taaempana seisoi
Hans yhden sotilaansa kanssa. Muut sotilaat olivat tutkimassa linnoitusta.
”Mihail?” Emily kysyi.
”Hän on kuollut”, Mihail sanoi.
”Mitä?” Emily kysyi.
”Linnoituksen komentaja käytti häntä ihmisuhrina”, Mihail
vastasi.
Mihail kääntyi takaisin katsomaan siskoaan. Sarnel ja Emily
kävelivät Mihailin luokse.
”Mitä tämä on?” Emily kysyi.
”Vanhaa taikuutta”, Sarnel vastasi.
”Vanhaa taikuutta?” Emily kysyi.
”Meidän pitää palata Netronovalaan nyt”, Mihail sanoi.
”Miksi?” Emily kysyi.
”Minä tarvitsen sieltä jotakin”, Mihail vastasi.
Mihail astui taaksepäin ja työnsi samalla Emilyn ja Sarnelin
pois huoneesta. Mihail loitsi huoneen ympärille jäisen sinetin. Mihail loitsi
sinetistä vahvimman mitä hän oli koskaan tehnyt. Loitsimisen jälkeen hiki valui
hänen ohimoltaan ja hän oli hengästynyt.
”Hans, tule tänne”, Mihail sanoi.
Hans tuli Mihailin luokse.
”Sinä jäät tänne vartioimaan miesten kanssa. Me palaamme
Netronovalaan”, Mihail sanoi.
Hans ei aivan ymmärtänyt käskyn tarkoitusta, mutta nyökkäsi
kuitenkin.
”Mitä teemme aarteelle, joka löytyi kellarista?” Hans kysyi.
”Isäsi varmaan löytää sille käyttöä. Palaamme pian ja tuomme
mukana lisää miehiä”, Mihail sanoi.
”Selvä”, Hans sanoi.
Mihail ohjasi kaikki ulos. Hän sinetöi ulommankin huoneen
varmuuden vuoksi. Lopun linnoituksen hän jätti Hansin ja tämän miehien huomaan.
”Lähetätkö Emily jonkun linnuistasi viemään sanaa Netronovalaan.
Haluan, että voin palata tänne saman tien takaisin”, Mihail sanoi.
”Miksi sitten lähdemme takaisin?” Emily kysyi.
”Siellä on jotakin, mitä tarvitsen”, Mihail vastasi.
