Betula nana, osa 162
Komentaja ei ryhtynyt odottamaan oikeaa hetkeä. Hän vain paiskasi
kaikki taikavoimansa päin Mihailia kertaheitolla. Tämä tuli Mihailille
yllätyksenä ja hän paiskautui seinämuurin läpi. Mihail ehti kuitenkin loitsia
ympärilleen suojaavan jääkerroksen. Puolet linnoituksesta romahti taikavoimien
purkauksien voimasta.
Mihail kirosi ja siirsi loitsimillaan jäävirroilla kivikasan
pois päältään. Suojaava jääkerros oli pitänyt hänet vahingoittumattomana vaikka
seinä oli romahtanut hänen päälleen.
”Siinäkö se oli? Siinäkö olivat taikavoimasi, Mihail
Netronova?” Komentaja kysyi.
Mihail vastasi synkällä katseella ja loitsimalla valtava
jäämiehen. Samalla hän loitsi jääportaat, joita pitkin hän nousi takaisin ylös.
Jäämies tarttui komentajaan ja nosti tämän ilmaan.
”Tähän loppuu sinun tarusi”, Mihail sanoi.
Komentaja loitsi tulipallon kohti Mihailia, mutta tämä
torjui hyökkäykseen taikavoimiensa suojaamalla kädellään. Mihail marssi
huoneeseen, mistä komentaja oli juuri tullut. Huoneessa olivat komentajan
vartijat. Ei ketään muuta. Vartijoiden takana oli ovi toiseen huoneeseen.
”Missä sisareni on?” Mihail kysyi.
”Hän on kuollut”, vasemman puoleinen vartija vastasi.
”Mitä?!” Mihail kysyi.
Samaan aikaan kysymyksen kanssa vastauksen antaneen vartijan
lävisti suuri jäävaarna, joka nosti miehen seinälle roikkumaan ja kitumaan
kuolemaansa saakka.
”Luulen, ettet halua nähdä, mitä oven takana on”, oikean
puoleinen vartija sanoi.
Toinenkin vartija sai lävistyksen jäävaarnasta. Mihail
marssi ovelle. Vihan vimmalla taikavoimien purkautuessa ympäriinsä Mihail
repäisi oven saranoiltaan sitä aukaistessaan.
Huonetta valaisivat vain lattialla olevat kynttilät. Huoneen
lattia ja seinät oli kirjoitettu täyteen riimuja. Riimukuvion keskellä makasi
Mihailin sisko kuolleena ja alastomana. Ruumis oli vuodatettu kuiviin ja siihen
oli viilletty riimuja. Nyt Mihail tiesi mistä komentajan taikavoimat olivat
peräisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti