Betula nana, osa 161
Mihailin kutsumien jäämiesten ansiosta taistelu Earnestista
kesti vain muutamia kymmeniä minuutteja. Kun tilanteen epätoivoisuus selvisi,
kaikki linnoituksen sotilaat antautuivat. Näin tapahtui siis kolmea sotilasta
lukuun ottamatta. Yksi sotilaista oli Earnestin komentaja ja kaksi muuta hänen
henkivartijansa.
”Jos tulet väkivoimalla sisään, sisaresi on kuollut”,
tammisen oven takaa kuului Earnestin komentajan ääni.
Komentaja ei ollut esitellyt itseään eikä Mihailia
kiinnostanut tietää tämän nimeä.
”Sinun on parempi päästää siskoni elossa pois sieltä”,
Mihail sanoi.
”Jos kenraalikuvernööri todella on joutunut sinun
murhaamaksesi, niin minulla ei ole mitään hävittävää”, komentaja sanoi.
”Mitä tarkoitat?” Mihail kysyi.
”Tarkoitan sitä, että voin vetää hihastani viimeisetkin
ässäni”, komentaja vastasi.
Mihail ei ensin ymmärtänyt, mitä komentaja oli tarkoittanut.
Äkkiä hän tunsi magiapulssin, joka painoi ovea. Mihail ehti juuri pois oven
edestä, kun se paiskautui saranoiltaan. Komentaja osasi taikoa. Komentajan
loitsiminen oli kuitenkin kömpelöä. Tämä loitsi voimalla, ei taidolla.
”Saat maistaa vanhaa taikuutta”, komentaja sanoi.
”Sinä pääset puolestasi maistamaan sitä, mitä taikuus
oikeasti on”, Mihail sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti