Earnest

Betula nana, osa 160

Karlin kertomien yksityiskohtien mukaan Mihail ja Sarnel tekivät suunnitelman Earnestiin hyökkäämisestä. Mihailin ja Sarnelin mukaan lähtivät Emily lemmikkeineen, Hans sekä kahdenkymmenen hyvin aseistetun miehen osasto. Mihail sanoi osastoa turhaksi, mutta Karl vaati miesten mukaan ottamista.

Parin päivän valmistelujen jälkeen he lähtivät liikkeelle kohti vuoria. Kaksi päivää myöhemmin he olivat jo vuorten juurella ja kolmannen päivän iltana aivan Earnestin tuntumassa.

”Jäädään tähän yöksi. Mennään huomenna valoisan aikaan katsomaan miltä linnoitus näyttää”, Mihail sanoi.

Kukaan ei vastustellut. Marssi oli ollut raskas.

Aamulla he nousivat varhain ja söivät aamupalan vaitonaisina. Kaikki pelkäsivät taistelusta pahinta. Miesten ilmeitä tutkittuaan Hans veti Mihailin syrjemmälle puhuakseen tämän kanssa.

”Jos tilanne näyttää siltä, ettei meillä ole mahdollisuuksia, niin ei työnne miehiä surmansuuhun”, Hans sanoi.

”Minä luulen, ettei miehiä edes tarvita”, Mihail sanoi.

”Mitä tarkoitat?” Hans kysyi.

”Kohta näe mitä oikea voima ja taikuus tarkoittavat”, Mihail sanoi.

Joukkio marssi viimeisen harjanteen yli ja Earnest tuli näkyviin.

Earnest oli pieni kivinen varustus kallionjyrkänteen reunalla. Linnoitukseen vie vain kapea kiveen hakattu väylä, jota pitkin mahtui juuri taluttamaan hevosta. Linnoituksesta alkoi kuulua huutoja heti, kun joukkio tuli esiin harjanteen takaa.

”Meidät on huomattu”, Sarnel sanoi.

”Hyvä niin. Emmepähän tule yllätyksenä”, Mihail sanoi.

Mihail marssi kiveen hakattua väylää pitkin kohti Earnestin porttia. Portille päästyään hän hakkasi sitä nyrkillään.

”Minä Mihail Netronova vaadin päästä sisään ja sisareni vapauttamista”, Mihail sanoi.

”Millä oikeuksilla sitä sellaista vaadit?” Mies portin takaa kysyi.

”Niillä oikeuksilla, joilla tapoin kenraalikuvernöörin. Léosta on nyt vapaa keisarikunnan vallasta”, Mihail vastasi.

”Se on totta. Kenraalikuvernööri on kuollut”, toinen mies portin takana sanoi.

”Ei yhden miehen murhaaminen tarkoita sitä, että teidän pikku kapinanne olisi voittanut”, ensimmäinen mies sanoi portin takaa.

”Emme me vain kenraalikuvernööriä murhanneet. Koko hänen armeijansa on murrettu”, Mihail sanoi.

Mihailin pinna ei enää kestänyt. Hän loitsi suuren jäänyrkin oman nyrkkinsä ympärille ja löi yhdellä lyönnillä portin kumoon.