Betula nana, osa 243
Emilyn ja Karlin pelot kävivät toteen. Mihail lähetti Nils
Tammen ja Edkar Netronovan joukkoineen nekropoliin valmistelemaan sitä, että
kuolleiden apua tarvittaisiin.
”Tiedät mitä mieltä minä olen siitä”, Emily sanoi.
”Mistä?” Mihail kysyi.
”Nekropolin käyttämisestä”, Emily vastasi.
”Niin tiedän, rakkaani”, Mihail sanoi.
”Miksi sitten?” Emily kysyi.
”Koska se voi olla ainoa keino”, Mihail vastasi.
”Sinun pitää yrittää keksiä jotakin muita keinoja”, Emily
sanoi.
”Niin me olemme Setenhin kanssa yrittäneet ja joitakin
keinoja olemme myös keksineet. Emme kuitenkaan voi tietää, mikä meitä odottaa
ja haluan varmistaa, että olemme valmiita aivan mihin tahansa. Nekropolin
kuolleita käytetään vasta viimeisenä”, Mihail sanoi.
Emily astui Mihailin eteen ja tuijotti tätä silmiin.
”Mitä?” Mihail kysyi.
”Haluan, että olet tosissasi siitä, että nekropoli on vasta
viimeinen oljenkorsi, jota ei käytetä kuin äärimmäisessä hädässä”, Emily
vastasi.
”Olen tosissani”, Mihail sanoi.
Emily jatkoi Mihailin katsomista silmiin.
”Olen lähdössä nekropoliin itsekin. Jos haluat tulla
varmistamaan, että Nils ja Edkar tekevät vain valmisteluja, niin voit tulla
mukaan”, Mihail sanoi.
Emily nyökkäsi. Hän ei ollut varma halusiko hän astua kuolleiden
maille.
Parin tuntia myöhemmin Mihail oli valmis lähtemään.
Rakennustyömaa jäi Karlin ja Setenhin valvontaan. Sarnel ja Narsha lähtivät
heidän mukaansa.
”Sinun ei ole pakko lähteä”, Mihail sanoi.
”Tiedän”, Emily sanoi.
”Ei se ole pahuutta puolustaa hyvää”, Mihail sanoi.
”Ei se ole niin yksinkertaista”, Emily sanoi.
”Ehkä ei”, Mihail sanoi.
”Lähdetään”, Emily sanoi.
He lähtivät kohti valtavaa kuolleiden kaupunkia.