Nekropoli

Betula nana, osa 243

Emilyn ja Karlin pelot kävivät toteen. Mihail lähetti Nils Tammen ja Edkar Netronovan joukkoineen nekropoliin valmistelemaan sitä, että kuolleiden apua tarvittaisiin.

”Tiedät mitä mieltä minä olen siitä”, Emily sanoi.

”Mistä?” Mihail kysyi.

”Nekropolin käyttämisestä”, Emily vastasi.

”Niin tiedän, rakkaani”, Mihail sanoi.

”Miksi sitten?” Emily kysyi.

”Koska se voi olla ainoa keino”, Mihail vastasi.

”Sinun pitää yrittää keksiä jotakin muita keinoja”, Emily sanoi.

”Niin me olemme Setenhin kanssa yrittäneet ja joitakin keinoja olemme myös keksineet. Emme kuitenkaan voi tietää, mikä meitä odottaa ja haluan varmistaa, että olemme valmiita aivan mihin tahansa. Nekropolin kuolleita käytetään vasta viimeisenä”, Mihail sanoi.

Emily astui Mihailin eteen ja tuijotti tätä silmiin.

”Mitä?” Mihail kysyi.

”Haluan, että olet tosissasi siitä, että nekropoli on vasta viimeinen oljenkorsi, jota ei käytetä kuin äärimmäisessä hädässä”, Emily vastasi.

”Olen tosissani”, Mihail sanoi.

Emily jatkoi Mihailin katsomista silmiin.

”Olen lähdössä nekropoliin itsekin. Jos haluat tulla varmistamaan, että Nils ja Edkar tekevät vain valmisteluja, niin voit tulla mukaan”, Mihail sanoi.

Emily nyökkäsi. Hän ei ollut varma halusiko hän astua kuolleiden maille.

Parin tuntia myöhemmin Mihail oli valmis lähtemään. Rakennustyömaa jäi Karlin ja Setenhin valvontaan. Sarnel ja Narsha lähtivät heidän mukaansa.

”Sinun ei ole pakko lähteä”, Mihail sanoi.

”Tiedän”, Emily sanoi.

”Ei se ole pahuutta puolustaa hyvää”, Mihail sanoi.

”Ei se ole niin yksinkertaista”, Emily sanoi.

”Ehkä ei”, Mihail sanoi.

”Lähdetään”, Emily sanoi.

He lähtivät kohti valtavaa kuolleiden kaupunkia.

Nekropolin varjossa III

Betula nana, osa 242

Emily ei pitänyt tilanteesta. Mihail oli puhunut Nils Tammen ja Edkar Netronovan kanssa jo pitkään. Emily vilkaisi valtavaa nekropolia ja hän oli varma, mistä asiasta kolmikko keskusteli.

Karl tuli Emilyn luokse.

”Täällähän te olette, Emily-neiti”, Karl sanoi.

”Oletteko etsineet minua?” Emily kysyi.

”Halusin varmistaa, että olette kunnossa”, Karl vastasi.

”Olen minä ihan kunnossa”, Emily sanoi.

Emilyn ääni oli apea.

”Mutta?” Karl kysyi.

”Mutta en tiedä onko Mihail”, Emily vastasi.

”Minäkin olen miettinyt samaa”, Karl sanoi.

”Kuinka voisimme saada hänet harkitsemaan uudestaan kuolleestamanausta. Se ei ole oikein”, Emily sanoi.

”En tiedä. Sitäkin minä olen miettinyt”, Karl sanoi.

Emily ja Karl kuulivat takaansa askelia ja kääntyivät tulijan suuntaan.

”Mitä te puhutte täällä?” Sarnel kysyi.

”Mietimme mitä he mahtavat puhua sisällä”, Karl vastasi.

”Siitä, mikä mahdollisesti on tarpeen ja ehkä pakotettuakin tehdä”, Sarnel sanoi.

”Mutta se ei ole oikein”, Emily sanoi.

Sarnel katsoi Emilyä.

”Ei varmasti Mihailinkaan mielestä”, Sarnel sanoi.

”Miksi hän sitten haluaa tehdä jotakin sellaista?” Emily kysyi.

”En usko, että hän haluaakaan. Hän vain tekee kaikkensa suojellakseen kansaansa ja suojellakseen sinua”, Sarnel vastasi.

Emily nyökkäsi eikä sanonut enää mitään. Kolmikko jäi hiljaisuuden vallitessa odottamaan.

Nekropolin varjossa II

Betula nana, osa 241

Pääosa Mihailin laivastosta saapui ja työmaa pääsi todenteolla käynnistymään. Ensimmäisenä oli edessä väliaikaisten asumusten rakentaminen ja sataman ja kanavien kaivaminen joenpenkkaan. Kaivamistyötä helpottivat suuresti Mihailin jokeen loitsimat jääpadot, jotka pitivät veden poissa kaivaustyömaalta. Tämä myös säästi aikaa, kun ylimääräisiä väliaikaisia patoja ei tarvinnut rakentaa.

”Voisimme koettaa padota jokea osittain molemmin puolin jokea”, Setenh sanoi.

”Minkä vuoksi?” Mihail kysyi.

”Se voisi luoda yläpuolellemme järven, josta saisimme kalaa enemmän kuin joesta ja pato toimisi myös hyvänä muurina kummallakin puolella jokea olevalle linnoitukselle”, Setenh sanoi.

”En tiedä pystymmekö patoamaan jokea riittävästi pysyvän patoaltaan aikaansaamiseksi”, Mihail sanoi.

”Padotaan se, mihin pystymme, ja katsotaan mihin se riittää”, Setenh sanoi.

”Silti tuskin syntyy patoallasta. Vesi alkaa vain virrata nopeammin joen keskiosassa ja vie mukanaan koko padon”, Mihail sanoi.

”Tehdään sitten kanava, johon osa vedestä voi virrata”, Setenh sanoi.

”Se lisää työmääräämme”, Mihail sanoi.

”Mutta toisi samalla myös uusia mahdollisuuksia puolustukseen”, Setenh sanoi.

”Noh, katsotaan. Kaivetaan ensin satama ja kanavat sekä rakennetaan jonkinlainen puolustusmuuri”, Mihail sanoi.

”Mistä saamme puuta rakennustöihin?” Setenh kysyi.

”Sitä pitää hakea kauempaa”, Mihail vastasi.

”Miten?” Setenh kysyi.

”Minulla on laivasto”, Mihail vastasi.

”Ehkä se sitten onnistuu. En tosin tunne rannikkoa kovinkaan hyvin. Puita varmaan löytyy, kun tarpeeksi kauaksi purjehtii”, Setenh sanoi.

”Eiköhän niitä saada. Kaivaminen tässä suurempi urakka on”, Mihail sanoi.

Mihail seurasi katseellaan satamaa kaivavia työmiehiä.

”Miksi olet niin huolissasi työmaasta?” Setenh kysyi.

”Minua huolettaa se, että saammeko kaiken valmiiksi ennen kuin aternilaiset saavat koottua joukkoja hyökkäystä varten”, Mihail vastasi.

”Jos emme saa, niin käymme taisteluun avomaastossa. Meillä on niin paljon tiedustelijoita pitkin Rovosia, että meitä on mahdoton yllättää”, Setenh sanoi.

”Silti yllätyksiin kannattaa varautua”, Mihail sanoi.

Mihail käänsi katseensa nekropoliin.

”Hae Nils Tammi ja Edkar Netronova tänne”, Mihail sanoi.

”Miksi?” Setenh kysyi.

”Haluan varautua yllätyksiin”, Mihail vastasi.

Nekropolin varjossa

Betula nana, osa 240

Hacod oli ankkuroitu keskelle Rovosin virtaa nekropolin kohdalle. Molemmilla rannoilla oli joukko miehiä valmistelemassa rakennustöitä, jotka alkaisivat kunnolla, kunhan loput Mihailin joukoista pääsisivät paikalle. Suurin osa miehistä oli nekropolin puolella jokea, mutta myös toisella puolella oli pieni joukkio.

”Saa nähdä ehdimmekö rakentaa mitään ajoissa”, Mihail sanoi.

”Ehdimme me jotakin tehdä”, Setenh sanoi.

”Kunhan loput saapuvat, pääsemme vauhtiin”, Sarnel sanoi.

”Toivon, että saamme jostakin ruokaa kaikille”, Mihail sanoi.

”Lähiseudun väestö on vaikuttanut yhteistyöhaluiselta”, Setenh sanoi.

”Lähiseudun viljelmät eivät riitä ruokkiman kaikkia joukkoja kovinkaan pitkään. Meidän pitää kalastaa kaukaa mereltä ruokaa”, Mihail sanoi.

”Se riittää alkuun. Kunhan pääsemme viljelemään maata täällä, pystymme varmasti tuottamaan riittävästi ruokaa”, Emily sanoi.

”Pitää toivoa niin”, Mihail sanoi.

Mihail huokaisi ja nousi karttapöydän ääreltä.

”Mitä nyt?” Emily kysyi.

”Tarvitsen raikasta ilmaa”, Mihail vastasi.

Muut seurasivat Mihailia ulos.

”Menee varmaan pari päivää, että laivasto ehtii tänne”, Mihail sanoi.

”Sen ajan olemme varmasti turvassa tällä etäisyydellä Aternista”, Setenh sanoi.

”Niin luultavasti olemmekin. Enemmän minua huolettaa se miten saamme rakennustyöt käynnistymään”, Mihail sanoi.

Mihail katsoi ensin nekropolista katsottuna joen vastarannalle.

”Vastarannalle täytyy rakentaa linnoitettu satama. Meidän pitää pystyä kontrolloimaan molempia puolia joesta”, Mihail sanoi.

Sitten Mihail kääntyi nekropolin suuntaan.

”Nekropolin puolelle rakennamme päälinnoituksen ja suuremman sataman. Joki on kapea tässä kohden, joten pääosa satamasta on pakko kaivaa joenpenkkaan”, Mihail sanoi.

”Samalla voimme kaivaa kanavia, jotka tarjoavat vettä ja kuljetusväyliä kaupungin sisälle”, Setenh sanoi.

”Ja samalla heikon kohdan puolustuksessa”, Sarnel sanoi.

”Ne heikot kohdat voi taistelun ajaksi tukkia”, Mihail sanoi.

”Mutta jos taistelu muuttuukin piiritykseksi. Se voi kestää vuosia”, Sarnel sanoi.

”Sellaista emme kestäisi muutenkaan. Emme ilman vuosien valmistautumista”, Mihail sanoi.