torstai 23. maaliskuuta 2023

Ruhtinatar XIV

 Betula nana, osa 341

Lopulta he saapuivat kellarin kaukaisimmassa kulmassa olevalle ovelle. Nuoremmat linnut olivat väsähtäneet kellarin tunkkaisessa ilmassa lentämiseen ja istuivat Emilyn olkapäillä. Nasha pysähtyi oven eteen ja osoitti sitä.

”Luulen tämän paikan olevan hyvä kandidaatti tarkoituksiinne, mutta tarkastetaan se ensin. Voikin olla, että paikka on huonompi kuin olen luullut. Tai en ole vain osannut ottaa jotakin asiaa huomioon”, Nasha sanoi.

”Kiitos paljon. Jo matkan varrella on ollut useita hyviä vaihtoehtoja, joita minun on tehnyt mieli jäädä katsomaan”, Emily sanoi.

Nasha nyökkäili.

”Voimme katsoa niitä paluumatkalla”, Nasha sanoi.

Emily nyökkäsi.

”Mutta katsotaan tämä nyt ensin”, Emily sanoi.

Emily työnsi oven auki. Ovi harasi vastaan, mutta antoi periksi tarpeeksi työnnettäessä. Saranat päästivät pahaa ääntä oven auetessa. Emily katsoi taakseen, sillä saranoiden ääni kantautui varmasti pitkälle heidän takanaan olevassa käytävässä.

”Toivottavasti kukaan ei kuullut tuota”, Emily sanoi.

”Tuskin, sillä täällä ei juuri ketään liiku. Kellarin seinät myös imevät ääniä tehokkaasti, joten voi olla, ettei ääni kantautunut kovinkaan kauaksi”, Nasha sanoi.

”Toivotaan niin”, Emily sanoi.

Emily astui kellarihuoneeseen. Hän yllättyi, kuinka iso se oli, vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään suuri tila. Hän oli olettanut, että kellarin kaikki huoneet olisivat pieniä ja ahtaita. Nashan löytämä paikka sopisi hyvin hänen tarkoituksiinsa.

”Luulen, että tämä on todella sopiva paikka harjoitteluun”, Emily sanoi.

Nasha luikerteli tyytyväisenä kehää.

”Se on mukava kuulla”, Nasha sanoi.

Myös Nev oli sitä mieltä, että paikka sopi hyvin Emilyn harjoitteluun.

”Onneksi Nasha löysi tämän paikan. Me emme olisi tätä ikinä löytäneet.

Ennen palaamista Emilyn työsaliin, he kokeilivat, kuinka pitkälle äänet kuuluivat kellarissa. Vaikutti siltä, että Emily saisi harjoitella hyvinkin rauhassa kellarisalissa ilman, että ääniä kuuluisi vieraisiin korviin.

”Jatkossa tulen harjoittelemaan tänne”, Emily sanoi.

Nev nyökkäis hyväksyvästi.

”Jonkun on kuitenkin hyvä olla vahtimassa siltä varalta, että joku tuleekin kellariin”, Nev sanoi.

”Voimme kokeilla erilaisia käytännön järjestelyitä sitten, kun tulen ensimmäisen kerran harjoittelemaan tänne”, Emily sanoi.

”Nav voi olla silloin mukana, jotta hän myös näkee paikan. Vaikka hän ei olisi aina mukana harjoituksissa, niin hänen on hyvä tietää, millaisessa paikassa sinä harjoittelet”, Nev sanoi.

Lopulta he palasivat takaisin Emilyn työsaliin ja Nev lensi kertomaan Naville heidän löydöksestään. Pian Nev kuitenkin palasi kertomaan, että Nav oli heidän poissa ollessaan nukkunut pois. Kaikki oli tapahtunut mitä ilmeisimmin rauhallisesti, sillä mitään jälkeä muusta ei ollut.


torstai 16. maaliskuuta 2023

Ruhtinatar XIII

 Betula nana, osa 340

”Olet löytänyt paikan, joka on lähellä ja suojassa vierailta katseilta?” Nev kysyi.

”Näin uskoisin, mutta voitte punnita asian itse, jos lähdette katsomaan sitä”, Nasha vastasi.

Niv ja Sija olivat yllätyksestä ihmeissään, mutta Nev näytti enemmän epäileväiseltä.

”Olemme ehtineet tarkistaa aika monta paikkaa”, Nev sanoi.

”Me kaikki emme kuitenkaan etsi samoista paikoista”, Nasha sanoi.

Nevin epäilys näytti vain kasvavan.

”Mistä siis olet löytänyt tällaisen mahdollisen paikan?” Emily kysyi.

”Yllättävänkin läheltä. Jos teillä on aikaa, niin voimme mennä katsomaan sitä paikkaa vaikka heti”, Nasha vastasi.

”Haluamme tietää ensin, minne olemme menossa, ja voimme sitten lähteä, jos paikka on järkevä”, Nev sanoi.

”Kellari ei ole niin ihmeellinen paikka eikä sinne ole kovinkaan pitkä matka. Tietysti, jos haluamme pitää käytimme salassa, niin meidän täytyy olla hieman varovaisia”, Nasha sanoi.

Emily ja Nev katsoivat toisiaan. Kenellekään ei ollut tullut mieleen linnoituksen kellari, joka saattoi hyvinkin pitää sisällään paikkoja, joissa kukaan ei juuri koskaan käynyt ja joista ei kuulunut ääniä ulos.

”Pyydän anteeksi kaikkia epäilyjäni. Kellari on loistava idea paikaksi. Me linnut ehkä vain katsomme maailmaa toisenlaisesta näkökulmasta, joten se ei tullut meille mieleenkään”, Nev sanoi.

”Ja me käärmeet taas toisenlaisesta. On parempi pitää yhtä ja nauttia molempien näkökulmien parhaista puolista”, Nasha sanoi.

Nev nyökkäsi.

”Hyvin sanottu”, Nev sanoi.

”Lähdemmekö siis katsomaan Nashan löytämää paikkaa”, Emily sanoi.

Pian he olivat matkalla kohti linnan alimpia osia ja pitivät parhaansa mukaan huolen, ettei kukaan nähnyt Emilyä matkalla. Näin he saattoivat pitää asian mahdollisimman hyvin omana tietonaan.

Heidän kellariin päästyään Nasha johdatti heidät syvemmälle pitkin käytäviä, joiden ilma kävi tunkkaisemmaksi ja kosteammaksi. Kellarista löytyi lukuisia eri varastoja, jotka olivat täynnä ruokaa ja varusteita. Osa kellarisaleista oli kuitenkin tyhjillään.

”Näitä käytäviä ei ole tehty lintuja varten”, Niv sanoi.

”Teidät on tehty taivaalle lentämään, ei kellariin”, Nasha sanoi.

”Onko käärmeet tehty kellariin?” Sija kysyi.

”Ei oikeastaan meitäkään ole tehty tänne kulkemaan”, Nasha vastasi.

”Mihin käärmeet on sitten tehty kulkemaan?” Sija kysyi.

”Meidät on tehty kulkemaan pitkin maan pintaa niin metsässä kuin aavikollakin. Ja joskus myös pitkin puiden runkoja ja oksia”, Nasha vastasi.

”Se ei kuulosta kovinkaan kivalta”, Sija sanoi

Nasha naurahti

”Ei se aina olekaan, mutta on siinä myös omat puolensa. Ja jokainen olento on sopeutunut omaan paikkaansa, joten minusta se tuntuu varmasti hyvin erilaiselta kuin sinusta”, Nasha sanoi.


torstai 9. maaliskuuta 2023

Ruhtinatar XII

 Betula nana, osa 339

Linnut katsoivat edelleen Nashaa hyvin pahasti, joten Emilyn oli keksittävä jotakin pehmittääkseen luonnollisten vihollisten välejä. Ensin hän halusi kuitenkin kertoa asioista niin kuin ne olivat. Linnut eivät varmasti olleet samaa mieltä hänen kanssaan, mutta hän ei välittänyt siitä.

”Et ehkä tiennyt, Nasha, että Nav on huonovointinen. Siitä me puhuimme”, Emily sanoi.

Nasha nyökkäsi.

”Anteeksi, en tiennyt. Toivottavasti hän palaa voimiinsa pian”, Nasha sanoi.

”Mitä sitten, jos palaakin?” Niv kysyi.

Nasha katsoi lintua ja haisteli ilmaa kielellään.

”Sitten hän on voimissaan ja tekee mitä hän ikinä tekeekään. En oikein tiedä mitä tarkoitat kysymyksellään”, Nasha vastasi.

Emily tiesi, mitä Niv kysymyksellään tarkoitti. Oli parempi, ettei Nasha tiennyt.

”Nav on opettanut minulle lisää puunkirouksen hallinnasta ja paljon muustakin”, Emily sanoi.

”Hän onkin hyvä opettaja ja tietää paljon asioista. Toivottavasti ehdit muilta kiireiltäsi mahdollisimman paljon hänen opetettavakseen”, Nasha sanoi.

Huoneeseen laskeutui taas hiljaisuus. Emily yritti keksiä jotakin sen rikkomiseksi.

”Oliko sinulla jotakin asiaa?” Emily kysyi.

Nasha mietti lyhyen hetken ennen kuin vastasi.

”Aivan niin, melkein jo unohdin. Kuulin, että etsitte jotakin paikkaa, johon pääsee helposti ja jossa voi olla katseilta ja korvilta turvassa”, Nasha vastasi.

”Mistä sinä sen olet kuullut?” Nev kysyi.

”Pieneläinten piirissä juorut liikkuvat nopeasti. Ymmärtääkseni Niv ja Sija olivat keskustelleet asiasta ja sitten joku oli kuullut ja kohta kaikki kaupungin koiraa pienemmät ja heinäsirkkaa suuremmat tiesivät asiasta”, Nasha vastasi.

Emily katsoi kuinka Nev oli jo sanomassa Nashalle vastaan, mutta ennen kuin ehti, tämä kääntyikin Nivin ja Sijan puoleen.

”Tämä oli asia, jota ei olisi saanut päästä leviämään juoruna pitkin kaupunkia”, Nev sanoi.

Nuoret linnut näyttivät selvästi harmistuneilta.

”Olemme pahoillamme”, Niv sanoi.

”Olemme yrittäneet, mutta välillä olemme olleet liian innokkaita ja emme ole varmistaneet kuuleeko joku”, Sija sanoi.

”Ei teidän kannata tuntea liikaa huonoa omaatuntoa. Vaikka olisittekin varmistaneet, niin joku olisi varmasti kuullut”, Nasha sanoi.

Pienet linnut nyökkäsivät hyväksyvästi lohdutuksen sanoille, mutta näyttivät silti surkeilta. Nuorten lintujen tunteet liikkuivat laidasta laitaan hyvin nopeasti ja nämä käyttivät myös kaikki mahdolliset ilmaisumenetelmänsä tunteiden esiin tuomiseen.

”Niin, kyllä me siis etsimme sellaista paikkaa”, Nev sanoi.

”En tiedä mitä varten, mutta minä olen ehkä löytänyt sopivan paikan. Tai ainakin ehdokkaan sellaiseksi”, Nasha sanoi.


torstai 2. maaliskuuta 2023

Ruhtinatar XI

 Betula nana, osa 338

Emily jatkoi puunkirouksen hallinnan harjoittelua linnan suojissa Navin opastuksella sillä välin, kun muut etsivät sopivaa harjoittelupaikkaa muualta. Joitakin ehdotuksia löytyi, mutta tarkemman tutustumisen aikana kävi ilmi, etteivät paikat sopineetkaan. Jos paikka oli muuten sopiva, niin se oli yleensä liian vaikeasti saavutettava, että Emily voisi käydä siellä helposti muun päiväohjelman ohessa. Jos paikka taas oli lähellä, niin se ei yleensä ollut katseilta riittävän suojassa.

Nuoremmat linnut olivat palanneet jälleen yhdeltä retkeltä paikkojen etsinnästä ja olivat pettyneitä. Tällä kertaa kierroksen olivat tehneet Niv ja Sija kahdestaan, kun Nev oli jäänyt hoitamaan Navia. Nav oli ollut jo useita päiviä väsynyt ja huonovointinen eikä ollut pystynyt oikein opettamaan Emilyäkään.

”Olemme pahoillamme, ruhtinatar”, Niv sanoi.

”Kaupunki on kasvanut niin suureksi, että pitää lentää kauaksi, että pääsee omaan rauhaan ja katseilta piiloon. On vaikeaa löytää lähetä mitään paikkaa, johon pääsisi piiloon”, Sija sanoi.

Emily nosti nuoret linnut syliinsä ja silitti molempia hellästi.

”Ei se haittaa, olette tehneet hyvää työtä. Paikka voi löytyä myöhemmin ja siitä on sitten iloa. Siihen saakka minun täytyy harjoitella vain linnan sisällä”, Emily sanoi.

Nev lensi sisälle ikkunasta ja muut kääntyivät tätä kohden.

”Miten Nav voi?” Emily kysyi.

”Jätin Navin lepäämään. Hän todella tarvitsee sitä”, Nev vastasi.

”Toivottavasti minun opettaminen ei ole rasittanut häntä liikaa”, Emily sanoi.

Emilyn kirjoitussalin ovelta kuului rapinaa, mutta he eivät välittäneet äänestä.

”Ei sen pelkästään ole vaikuttanut niin paljoa. Hän on yksinkertaisesti tulossa niin vanhaksi, ettei hän jaksa oikein mitään rasitusta enää”, Nev sanoi.

”Hänen pitää sitten päästä lepäämään riittävästi. Jatkossa teen harjoituksia enemmän itsenäisesti ja vähemmän ohjatusti. Se on muutenkin hyvä, sillä totuus on, ettei hän ole ikuisesti minun ohjaamassa”, Emily sanoi.

Linnut näyttivät surullisilta.

”Kuka ei ole luonamme ikuisesti?” Kuului kysymys lattialta.

Emily ja linnut säikähtivät. Linnut nousivat lentoon normaalina reaktionaan mahdolliseen uhkaan ja Emilykin säpsähti niin, että oli pudota tuoliltaan. Katsoessaan maahan Emily tajusi puhujaan olleen hänen lemmikkikäärmeensä Nasha.

”Sinua ei ole kutsuttu, käärme”, Niv sanoi.

Lintujen ja käärmeen suhde oli aina ollut haasteellinen. Kysymyksen konteksti myös aiheutti lisää säröä, kun Navin ikääntyminen oli jo valmiiksi vaikea asia linnuille.

Emily ymmärsi lintuja, mutta katsoi silti näitä hyvin tuomitsevasti.

”Kyllä hän saa tänne tulla”, Emily sanoi.

Emily ojensi kätensä käärmeen suuntaan. Nasha epäröi hetken, mutta kiemurteli sitten Emilyn luokse ja syliin.


torstai 23. helmikuuta 2023

Ruhtinatar X

 Betula nana, osa 337

”Pahasta syntyy hyvää?” Emily kysyi.

”Kaikilla asioilla on aina sivuvaikutuksia, joita emme osaa laskea tai arvata. Tämä pätee myös mustaan kaapuun pukeutuneeseen mieheen, vaikka hän ehkä kuvittelee osaavansa ottaa huomioon kaikki mahdolliset asiat, joita hänen toimensa voivat aiheuttaa”, Nav vastasi.

”Mitä hyvää sivuvaikutusta hänen toimiensa vuoksi on sitten syntynyt tähän mennessä?” Emily kysyi.

”Moniakin asioita”, Nav vastasi.

”Sano jokin esimerkki”, Emily sanoi.

”Yksi esimerkki voisi olla vaikka meidän tapaamisemme ja se ystävyyssuhde, joka meillä on. Itse ainakin pidän sitä arvokkaana ja hyvänä asiana”, Nav sanoi.

Emily nyökkäsi ja mietti.

”Et tainnut oikeastaan vastata siihen kysymykseen, että miksi minä sitten sain puunkirouksen”, Emily sanoi.

Vanha lintu hymyili.

”Olet oikeassa”, Nav sanoi.

”Onko minun tarkoitukseni taistella mustaan kaapuun pukeutunutta miestä vastaan?” Emily kysyi.

”Ehkä sitäkin ja siksikin olisit saanut puunkirouksen, mutta tärkein syy on se, että puiset jumalat näkivät, että Mihail tarvitsee sinua ja sitä varten sinäkin tarvitset voimia, joita tavallisella noidalla ei ole. Puiset jumalat päättivät tarjota heidän hallussaan olevaa voimaa, jollaista harvalla on”, Nav vastasi.

”Se kuulostaa paremmalta tarkoitukselta. Ei sellaista voimaa vastaan voi taistella, mitä mustaan kaapuun pukeutuneella miehellä on. Tai en minä ainakaan kykenisi siihen”, Emily sanoi.

”Mustaan kaapuun pukeutuneella miehelläkin on heikkoutensa”, Nav sanoi.

”Mitkä ne sitten ovat?” Emily kysyi.

Nav oli hieman yllättynyt siitä, että Emily oletti hänen tietävän asiaan vastauksen.

”Siihen minä en osaa vastata, mutta kaikilla ja kaikella on aina heikkoutensa”, Nav vastasi.

Emilyä nyökkäsi.

”Sinä tiedät niin monia asioita, että herkästi ajattelee, että tiedät kaikkiin kysymyksiin vastauksen. Tai ainakin kaikkiin sellaisiin kysymyksiin, mitä minä keksin esittää”, Emily sanoi.

”Olen otettu, mutta pettymykseksesi minä en kyllä tiedä kaikkea”, Nav sanoi.

Emily hymyili.

”Ehkä niin on parempi”, Emily sanoi.

”Minä luulen samoin”, Nav sanoi.

”Voin kuitenkin yrittää keksiä lisää kysymyksiä, joihin et osaa vastata”, Emily sanoi.

Nav nauroi.

”Luulen, että pitäisin siitä. On mukavaa, kun välillä voi sanoa johonkin asiaan, että ei tiedä siihen vastausta”, Nav sanoi.


torstai 16. helmikuuta 2023

Ruhtinatar IX

 Betula nana, osa 336

Lopulta Emily sai taas kasattua järkeviä kysymyksiä.

”Mutta miten minä ja minun puunkiroukseni liittyvät tähän kaikkeen?” Emily kysyi.

”Se on myös hyvä kysymys”, Nav vastasi.

”Johon haluan oikeasti myös vastauksen”, Emily sanoi.

”Tietenkin”, Nav sanoi.

Nav piti lyhyen miettimistauon.

”Puiset jumalat näkivät kaksi yhteyttä, joilla sinä linkityt tähän kaikkeen. Ensinnäkin sinun ja Mihailin välisen yhteyden ja toisekseen Mihailin ja mustaan kaapuun pukeutuneen miehen välisen yhteyden”, Nav sanoi.

”Mitä nämä yhteydet ovat?” Emily kysyi.

”Sinun ja Mihailin välinen yhteys on sinulle varmasti itsestäänselvyys”, Nav vastasi.

”En halua, että pidät mitään itsestään selvänä, vaan kerrot jokaisen asian ääneen”, Emily sanoi.

Nav nyökkäsi.

”Sinun ja Mihailin välinen yhteys on tietysti rakkaus”, Nav sanoi.

Emily punastui ja painoi päänsä.

”Noh, ehkä se oli hieman itsestään selvää”, Emily sanoi.

”Mutta siinä ei ole mitään hävettävää. Rakkaus on vahva voima. Voimakkaampi kuin monet muut voimat, joita luulemme vahvoiksi”, Nav sanoi.

Emily nosti katseensa ja nyökkäsi.

”Entä sitten Mihailin ja mustaan kaapuun pukeutuneen miehen välinen yhteys?” Emily kysyi.

”Se on monimutkaisempi yhteys. Mihail tarvitsi voimaa ja mustaan kaapuun pukeutunut mies antoi sitä hänelle”, Nav vastasi.

”Entä mitä mustaan kaapuun pukeutunut mies tarvitsee?” Emily kysyi.

”Sitä ei varmaan tiedä kukaan tässä maailmassa kuin hän itse, mutta hän tarvitsee jonkun aiheuttamaan sekasortoa tässä maailmassa”, Nav vastasi.

”Hän käyttää Mihaili jonkinlaisena käsikassarana?” Emily kysyi.

”Se on varmaankin hyvä sana asialle”, Nav vastasi.

”Emmekö voi sitten vain kertoa Mihailille, että häntä käytetään ja että hänen täytyy luopua mustaan kaapuun pukeutuneen miehen tarjoamista asioista?” Emily kysyi.

”Uskotko hänen tekevän niin, vaikka kuinka vakuuttelisimme häntä?” Nav kysyi.

Emily katsoi pois Navista. Hän tiesi, ettei Mihail voisi luopua voimistaan. Ei tässä tilanteessa, kun hän katsoi olevansa vastuussa kansansa turvallisuudesta.

”En”, Emily sanoi.

”Eivätkä asiat ole niin yksinkertaisia. Vaikka mustaan kaapuun pukeutuneen miehen tarkoitusperät olisivat mitä tahansa, niin sivutuotteena hänen toimistaan voi syntyä myös hyvää tähän maailmaan”, Nav sanoi.


torstai 9. helmikuuta 2023

Ruhtinatar VIII

 Betula nana, osa 335

Emily huomasi, että Nav oli suuntaamassa hieman asiasta ohitse ja lähtemässä tepastelemaan pitkin pöytää samaa vauhtia, kun tämän kertomus lähti kiertämään ohi asiasta ja kohti laajempia maailmaa koko syleileviä filosofisia kertomuksia. Niinpä hän päätti ohjata Navin kertomusta takaisin olennaisen äärelle.

”Mitä he sitten näkivät? Mikä oli heidän mielestään niin vaarallista, että heidän oli pakko puuttua asioiden kulkuun? Mihin puuttumisen he näkivät velvollisuudekseen?” Emily kysyi.

Nav naurahti ja lekotteli siipiään.

”Yksi kysymys kerrallaan”, Nav sanoi.

Nav mietti vielä hetken.

”Tosin nuo kysymykset kaikki ovat hyvin kiinteästi toisissaan kiinni ja oikeastaan myös hieman samaa kysymystä”, Nav sanoi.

Emily nyökkäili malttamattomana.

”Luulen, että tiedät vastauksen jo valmiiksi. Tai sen olennaisimman osan”, Nav sanoi.

Tämä ei ollut vastaus, jota Emily oli kaivannut.

”Jos tietäisin, niin en kyselisi sinulta”, Emily sanoi.

”Tiedät kuitenkin, vaikka et tiedä tietäväsi”, Nav sanoi.

”En tiedä, joten voitko kertoa minulle”, Emily sanoi.

”Näet sen heti, kun kerron”, Nav sanoi.

Emily huokaisi, kun Nav piti vielä tauon.

”Olento, tai tässä maailmassa voima, jonka puiset jumalat näkivät, on sinullekin tuttu mustaan kaapuun pukeutunut mies”, Nav sanoi.

Emilyn suu loksahti auki.

”Mutta… Miten… Miksi…”, Emily sanoi.

Asiat vyöryivät heti Emily mieleen, kun Nav mainitsi mustaan kaapuun pukeutuneen miehen. Niin paljon erilaisia asioita ja kysymyksiä.

”Hengitä rauhassa ja kysy yksi asia kerrallaan”, Nav sanoi.

Emilyn piti keskittyä, että hän sai hengitettyä kunnolla edes muutaman kerran kokonaan sisään ja ulos.

”Miksi kaikesta on kyse aina mustaan kaapuun pukeutuneesta miehestä?” Emily sanoi.

”Haluatko lyhyen ja yksinkertaisen vastauksen vai pitkän vastauksen, joka kertoo ehkä tarkemmin, mistä oikeasti on kyse?” Nav kysyi.

”Jos lyhyt nyt alkuun”, Emily vastasi.

”Lyhyesti sanottuna hän on se voima, jota vastaan me taistelemme tässä ajassa, jotta maailma pysyy sellaisena kuin me sen tunnemme. Häntä vastaan on taisteltu jo varhaisempina aikoina ja tullaan varmasti taistelemaan meidän jälkeisinäkin aikoina. Mutta nyt on meidän vuoromme ja me taistelemme maailmalle puolesta niillä tiedoilla ja taidoilla, mitä olemme saaneet ja hankkineet elämämme aikana”, Nav sanoi.

Nav katsoi Emilyä, jolla kesti hetki sisäistää kaikkea Navin sanomaa.

”Tärkeintä on, että emme luovuta. Olemme sen maailmalle velkaa, että pidämme siitä huolta”, Nav sanoi.


torstai 2. helmikuuta 2023

Ruhtinatar VII

 Betula nana, osa 334

Nav oli hiljaa eikä tehnyt elettäkään poistumisen suuntaan. Emily alkoi kiusaantua, mutta ei halunnut vilkaistakaan lintuun päin. Antoi tämän tehdä omat johtopäätöksensä.

”Hyvä on, minä kerron. Toivottavasti en ehdi katumaan asiaa lyhyeksi käyvän elämäni aikana”, Nav sanoi.

Emily halusi kuulla, mutta hän oli edelleen pettynyt.

”Kerro sitten”, Emily sanoi.

Nav pyrähti Emilyn eteen kirjoituspöydälle.

”Haluan, että katsot minua, kun kerron sinulle. Silloin tiedät, että kerron sinulle totuuden”, Nav sanoi.

Emily huokaisi ja käänsi katseensa lintuun.

”Hyvä on”, Emily sanoi.

”Toivon myös, että kuuntelet loppuun kaiken, minkä sinulle kerron. Silloin sinun on ehkä helpompi ymmärtää asia ja syyt sen takana”, Nav sanoi.

Emily nyökkäsi.

”Toivottavasti et kerro asioita liian kiertelemällä ja arvoituksenomaisesti. Sinulla on joskus siihen tapaa”, Emily sanoi.

Nav naurahti.

”Se on yleinen vaiva”, Nav sanoi.

”Ainakin kaikkein viisaimpien joukossa”, Emily sanoi.

”Yritän parhaani kertoa asioista suoraan”, Nav sanoi.

Nav astui pöydällä hieman lähemmäksi Emilyä.

”Kuten jo aikaisemmin sanoin, puiset jumalat näkevät paljon asioita. Aina he eivät halua puuttua maailman asioiden etenemiseen. Tai useimmiten he eivät halua puuttua maailman asioiden etenemiseen. Mutta joskus he näkevät sellaista, johon he näkevät velvollisuudekseen puuttua”, Nav sanoi.

”Millä oikeudella he puuttuvat maailman tapahtumiin?” Emily kysyi.

”Sillä, että hekin ovat tämän maailman asukkaita. He haluavat, että maailma on hyvä paikka olla ja elää myös jatkossa niin heille itselleen kuin muillekin”, Nav vastasi.

”Tuota en ole osannutkaan ajatella”, Emily sanoi.

”Harvoin muistamme, että myös jumalamme ovat osa tätä maailmaa ja elävät täällä samalla tavalla kuin mekin”, Nav sanoi.

Emily nyökkäsi. Hän alkoi jo unohtaa sen, että hän oli tuohtunut Naville ja tarvinnut tilaa ajatella. Nav harvoin kertoi salaisuuksia, joten niinä harvoina hetkinä oli kuunneltava tarkkaavaisesti.

”Mutta niin he ovat. Eivätkä he vain elä tässä maailmassa, vaan he myös pitävät huolen siitä, että meillä muillakin on hyvä elää maailmassa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elämisen pitäisi olla aina helppoa. Ja mitä helppo sitten lopulta tarkoittaakaan. Asiat harvoin ovat niin yksinkertaisia”, Nav sanoi.


torstai 26. tammikuuta 2023

Ruhtinatar VI

 Betula nana, osa 333

Emily katsoi lintuvanhusta. Tämä selvästi tiesi jotakin, mitä Emilylle ei ollut kerrottu. Puisilla jumalilla oli selvästi ollut jokin taka-ajatus puunkirouksen antamiseen. Emilylle sitä ei ollut koskaan kerrottu, mutta Navilla oli selvästikin asiasta jotakin tietoa.

”Nav, kerro minulle, miksi puunkirous annettiin minulle”, Emily sanoi.

Varisvanhus ei vastannut.

”Miksi minä sain puunkirouksen?” Emily kysyi.

Emilyn ääni oli koventunut joka lauseella ja viimeinen kysymys tuli jo vahvana vaatimuksena totuuden kertomiseen.

”On parempi, että et tiedä”, Nav vastasi.

”Miksi niin on parempi?” Emily kysyi.

”Se on turvallisempaa meille kaikille, mutta etenkin sinulle, joka omaat puunkirouksen”, Nav vastasi.

”Haluan silti tietää”, Emily sanoi.

Nav huokaisi, painoi hetkeksi päänsä ja teki sitten pienen pyrähdyksen. Huoneen ympäri. Yleensä lintuvanhus perusteli päätöksiään kertoa tai olla kertomatta jotakin varsin tarkkaan ja suoraan. Nyt varisvanhuksella oli selvästi vaikeuksia kertoa perusteluja.

”Minua on kielletty kertomasta. Eikä vain kielletty vaan myös kerrottu mihin kertominen voisi johtaa. Ja ne asiat eivät olleet mitään hyvää tälle maailmalle”, Nav sanoi.

”Kuka sinua on kieltänyt?” Emily kysyi.

Emily halusi kysyä asiaa, vaikka tiesikin vastauksen jo valmiiksi.

”Puiset jumalat”, Nav vastasi.

”He eivät tiedä kaikkea. He eivät voi tietää, mitä tapahtuu, jos kerrot minulle totuuden”, Emily sanoi.

”Vaikka he eivät kaikkea tiedäkään, he näkevät paljon asioita. Aika liikkuu heidän kanssaan eri tavalla kuin meidän kanssamme”, Nav sanoi.

”Silti. Siitä on kauan, kun he ovat katsoneet, ja monet asiat ovat muuttuneet sen jälkeen, kun olemme lähteneet pohjoisesta.”, Emily sanoi.

”Mutta eivät kaikki asiat. Jotkin ovat pysyneet muuttumattomina”, Nav sanoi.

Emily tuhahti Naville. Hän tarvitsi tilaa miettiä, mitä tekisi, kun ilmeisesti puisilla jumalilla oli olemassa jokin salainen suunnitelma.

”En halua olla mikään pelinappula muiden pelissä. En etenkään niin, että minulta salataan asioita”, Emily sanoi.

”Olemme kaikki muiden pelinappuloita”, Nav sanoi.

Emily tiesi Navin olevan oikeassa, mutta nyt hän tarvitsi jotakin muuta kuin oikeassa olevaa viisasta.

”Jos et halua kertoa, niin voitko sitten poistua”, Emily sanoi.

Emily piti tauon ja katsoi tiukasti Navia.

”Haluan olla rauhassa ja pohtia asioita. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella”, Emily sanoi.

Emily käänsi selkänsä varikselle ja meni istuman kirjoituspöytänsä ääreen. Pöydällä häntä odottivat lukuiset ruhtinattaren velvollisuuksiin liittyvät keskeneräiset tehtävät kirjoituskääröineen. Emily ei halunnut palata niidenkään pariin ennen kuin oli saanut aikaa ajatella.


torstai 19. tammikuuta 2023

Ruhtinatar V

 Betula nana, osa 332

Meni monta päivää ennen kuin linnut löisivät sopivia paikkoja ehdotettavaksi Emilylle. Sillä välin Emily hoiti muita vastuitaan sekä meditoi ja harjoitteli puunkirouksen hallintaa omassa kirjoitussalissaan Navin johdolla.

”Olet unohtanut paljon siitä, mitä opetin sinulle pohjoisessa”, Nav sanoi.

Lintuvanhuksen ääni oli ankara. Emily tiesi, että hänen olisi pitänyt jatka harjoitteluaan, mutta kaikkea muuta oli tullut väliin.

”Muistan kuitenkin jotakin”, Emily sanoi.

”Ja se on hyvä, että muistat. Sinulla on myös jonkinlainen tuntuma säilynyt, sillä teet oikeita asioita, vaikka et välttämättä muistaisikaan niitä riittävän hyvin”, Nav sanoi.

Emily nyökkäsi.

”Kuka minua opettaa silloin, kun sinua ei enää ole?” Emily kysyi.

”Nev tietää myös paljon, mutta päävastuu sinun täytyy ottaa itse”, Nav vastasi.

”Entä jos se ei riitä, että minulla on päävastuu? Entä jos unohdan liikaa asioita ja en pysty enää harjoittelemaan?” Emily kysyi.

Lintuvanhus pörhisti höyheniään.

”Sitten sinun täytyy matkustaa pohjoiseen asian alkuperäiselle lähteelle hakemaan uutta opettajaa. Puiden jumalat sellaisen varmasti sinulle antavat. Tai sitten he opettavat Neville kaiken tarvittavan, jos otat hänet mukaan”, Nav vastasi.

”Pidän tämän mielessäni ja varmasti otan Nevin mukaan”, Emily sanoi.

Nav nyökkäsi.

”Ehkäpä se olisi hyvä joka tapauksessa matkustaa sinne jossakin vaiheessa ja hakea oppia sellaisista asioista, joita sinäkään et osaa opettaa”, Emily sanoi.

”Sekin on viisas ajatus”, Nav sanoi.

”Meidän täytyy vain odottaa, että tämä sota loppuu”, Emily sanoi.

”Sodat ja sotiminen eivät koskaan lopu. Ja pahoin pelkään, että tämä edessämme oleva on erityisen pitkä”, Nav sanoi.

Emily nyökkäsi mietteliäänä.

”Sitä me taidamme kaikki pelätä. Mihail etenkin”, Emily sanoi.

”Muista, että olet muutakin kuin vain ruhtinaan puoliso. Saat tehdä omia päätöksiäsi ja elää myös omaa elämääsi”, Nav sanoi.

”Mutta samaan aikaan minulta odotetaan sitä, että olen joka käänteessä ruhtinaan tukena. Ja haluankin olla. Siksikin haluan harjoitella puunkirouksen hallintaa, jotta pystyn olemaan paremmin avuksi Mihailille”, Emily sanoi.

”Et saanut lahjaa siksi, että olisit avuksi ruhtinaalle”, Nav sanoi.

”Miksi sitten?” Emily kysyi.

Nav käänsi katseensa Emilystä pois.


torstai 12. tammikuuta 2023

Ruhtinatar IV

 Betula nana, osa 331

Emily tunsi, että muut haluaisivat edelleen sanoa Naville vastaan. Hän kuitenkin tiesi, ettei lintuvanhus puhunut tällaisista, tai muistakaan asioista, turhaan. Eivätkä asiat koskaan olleet sellaisia, jossa tämän mieltä voisi puhumalla kääntää. Nav vain tiesi asioita ja totuuksia. Ei niitä voi puhumalla muuttaa toiseksi. Muilla puolestaan oli mielipiteitä, joita saattoi olla mahdollista muuttaa. Siksi Emily halusi kääntää huomion muualle ennen kuin Nav tuskastuisi.

”Tulitte itseasiassa aika sopivasti paikalle, sillä minulla on teille tehtävä”, Emily sanoi.

Niv ja Sija innostuivat heti uudesta tekemisestä.

Innostus oli toivottavaa. Emilyllä ei ollut pitkään aikaan tarjota linnuille muuta tekemistä kuin yleisesti tarkkailla kaupunkilaisten tunnelmia. Niihin pohjoisten lintujen ilmestyminen kaupunkiin oli aluksi aiheuttanut ahdistusta väestön paikallisessa osassa. Pikkuhiljaa ihmiset olivat kuitenkin tottuneet lintuihin. Erityisesti sen jälkeen, kun oli huomattu, että kaupungissa tapahtui oudompiakin asioita kuin vain hieman väärässä ilmanalassa lentäviä lintuja.

Niv ja Sija hypähtivät malttamattomasti lähemmäksi Emilyä.

”Millainen tehtävä sinulla on meille?” Niv kysyi.

”Odotahan, kun kerron”, Emily vastasi.

Emily vilkaisi Navia merkitsevästi ennen kuin aloitti.

”Olen tullut siihen tulokseen, että minun olisi hyvä harjoitella puunkirouksen hallintaa uudestaan. Sitä varten tarvitsisin jonkin rauhallisen paikan, jossa ei ole sivustakatsojia eivätkä äänet kantaudu sieltä liian kauaksi. Mielellään paikka saisi myös olla lähellä ja minulle helposti kuljettavissa. Te ehkä tiedätte sellaisen tai sitten osaatte etsiä sellaisen”, Emily sanoi.

”Löydämme sellaisen varmasti”, Niv sanoi.

”Jos emme muuten, niin yhdessä etsimällä”, Sija sanoi.

Nuorempi lintukaksikko oli jo pyrähtämässä lentoon etsimään sopivaa paikkaa.

”Älkää vielä lähtekö etsimään. Voimme ensin pohtia sopivia paikkoja yhdessä ja voitte sitten mennä tarkistamaan ovatko ne todella sopivia”, Emily sanoi.

Kaksikko näytti hieman pettyneeltä, mutta suostui pohdintahetkeen Nevin pienen suostuttelun jälkeen.

Emily pohti lintujen kanssa mahdollisia paikkoja ja he keksivätkin useita, joista ainakin pystyi lähtemään liikkeelle. Mitään varmaa paikkaa he eivät keksineet. Jos sellainen olisi tullut suoraan mieleen, olisi Emily ehkä keksinyt sen itsekin.

Lopulta Nev, Niv ja Sija olivat valmiit lähtemään etsimään mahdollisia paikkoja. Nav jäisi Emily luokse.

”Yritän parhaani mukaan pitää heidät asiassa”, Nev sanoi.

”Luotan teihin”, Emily sanoi.

Linnut pyrähtivät ulos ikkunasta ja Emily seurasi niiden lentoa hetken. Sitten hän kääntyi Navin puoleen.

”Olet tehnyt hyvin, kun olet palannut puunkirouksen pariin”, Nav sanoi.

”Oli varmasti jo aikakin. Kykyni hallita puunkirousta on selvästi heikentynyt ja se on alkanut tulla ulos omia aikojaan”, Emily sanoi

”Meidän täytyy palata perusasioiden pariin. Minä jatkan opettamistasi”, Nav sanoi.

”Kiitos, että jaksat vielä”, Emily sanoi.

”On helppo opettaa, kun oppilas on niin hyvä”, Nav sanoi.


torstai 5. tammikuuta 2023

Ruhtinatar III

 Betula nana, osa 330

Emily katseli alas kaupunkiin ja kaupungista kohti linnaa nousi neljä lintua. Emily tunnisti varislintujen parven lemmikeikseen. Nelikon pienin kuukkeli Sija ehti ikkunalle ensin. Varikset Nav, Nev ja Niv seurasivat pian perässä. Niv oli heti Sijan perässä. Nev oli hieman kauempana jäätyään odottamaan varisvanhusta. Emily oli jo hieman huolissaan Navista. Kohta se ei jaksaisi enää lentää linnan ja kaupungin väliä.

”Mitä kaupungilta löytyi?” Emily kysyi.

”Monia ystävällisiä ihmisiä, kuten aina”, Sija vastasi.

”Ja ruokaa”, Niv sanoi.

Nev laskeutui kolmanneksi ikkunalaudalle ja jäi seuraamaan Navin lentoa.

”Pahoitteluni rouva, täällä on aivan liian kuuma meille”, Nev sanoi.

Lopulta myös Nav pääsi ikkunanlaudalle saakka. Lintuvanhus hengitti väsyneenä eikä pystynyt heti puhumaan.

”Päivää, rouva”, Nav sanoi.

Emily silitti lintuvanhusta ja huomasi, etteivät sen sulat olleet väritykseltään enää samalla tavalla kirkkaita kuin kahdella muulla variksella. Mustakin alue alkoi olla jo harmaa ja harmaa lähestyä pikkuhiljaa valkoista.

”Tiedän, tiedän. Vanhuus ei tule yksin”, Nav sanoi.

”En sanonut mitään sellaista”, Emily sanoi.

Nav naurahti hieman raakkuvalla äänellä.

”Tiedän, ettet sanonut, mutta tiedän sinun ajattelevan sitä. Arvostan, että huolehdit minusta, mutta kyllä minä pärjään”, Nav sanoi.

Kolme muuta lintua katsoi Navia hieman surullisena.

”Älkääkä tekään minusta huolehtiko. Aika ajaa meidän kaikkien ohitsemme pikkuhiljaa, kunkin ohitse meidän omalla ajallaan. Minun aikani on koittava pian”, Nav sanoi.

”Kuinka pärjäämme ilman sinua?” Nev kysyi.

”Tulette pärjäämään varmasti hyvin. Sija mukaan laskettuna teitä on kolme ja olette kasvaneet viisaudessanne minusta jo ohitse”, Nav vastasi.

”Tuo ei pidä paikkaansa”, Nev sanoi.

”Nav, et voi jättää meitä”, Niv sanoi.

”Ehkä en jättäisikään, jos se olisi minusta itsestäni kiinni”, Nav sanoi.

Nav katseli ympärillään olevia lintuja ja Emilyä.

”Toivon myös, ettei kukaan teistä ajattele sitä, että minut voidaan kuolleestamanata takaisin. Saa sitä yrittää, mutta en usko sen toimivan. En tiedä miten hyvin se toimii ihmisilläkään”, Nav sanoi.

”Sitä voimme miettiä sitten, kun asia on ajankohtainen”, Emily sanoi.

Varisvanhus nyökkäsi.

”Vaikkakin se hetki voi tulla eteen piakkoinkin, sillä minä olen vanhempi kuin miltä näytän. Silloin teidän ei pidä toivoa minun ikuisen elämän perään, vaan luottaa omiin tietoihinne ja vaistoihinne”, Nav sanoi.