Ruhtinattaren huoli IX

Betula nana, osa 368

Emily kääntyi Sarneliin päin.

”Oletko sitä mieltä, että meidän olisi hyvä lähteä pohjoiseen?” Emily kysyi.

Sarnel kohautti olkiaan ja huokaisi.

”Rehellisesti sanottuna en tiedä, mikä olisi hyvä. Mutta emme kumpikaan ole tyytyväisiäkään nykytilaan. Uskon, että silloin pitää tehdä jotakin muutoksia”, Sarnel vastasi.

Emily nyökkäsi.

”Minä en kuitenkaan halua vain istua täällä ja odottaa sitä päivää, kun kuulemme huonoja uutisia. Tiedän, että voin tehdä enemmän. Ja tiedän, että sinä voit ja haluat myös tehdä enemmän kuin vain istua täällä minun lapsenvahtina”, Emily sanoi.

Sarnel naurahti.

”En tiedä olenko edes lapsenvahtina sinulle. Tai enemmin muut Mihailin alaiset ja Mihailin henkivartiokaarti toimivat sinun lapsenvahtinasi”, Sarnel sanoi.

”Mitä sinä sitten teet?” Emily kysyi.

Sarnel kohautti olkiaan.

”Taidan vain tappaa aikaa ja odottaa, että jotakin tapahtuisi”, Sarnel vastasi.

Emily hymähti.

”Me voimme laittaa jotakin tapahtumaan”, Emily sanoi.

”Tarkoitat varmaan, että minä voin laittaa jotakin tapahtumaan sillä, että vien sinut pohjoiseen”, Sarnel sanoi.

”Minä haluan lähteä pohjoiseen. Jos sinä et halua minua sinne viedä, niin lähden sinne yksin”, Emily sanoi.

”Miten aiot päästä sinne?” Sarnel kysyi.

”Jos armeija pystyy kulkemaan pohjoiseen, niin kyllä yksinäinen ratsastaja pystyy siihen myös”, Emily sanoi.

Sarnel pudisteli päätään.

”Tuo kuulostaa aivan hullulta ajatukselta. En usko, että pääsisit edes Reueliin saakka yksin”, Sarnel sanoi.

”Jos et halua auttaa minua, niin pääsen sinne kyllä. Ja paljon pidemmälle”, Emily sanoi.

”Yritätkö tuolla painostaa minua avuksesi?” Sarnel kysyi.

”Kerron vain, mitä aion tehdä joka tapauksessa”, Emily vastasi.

”Minusta se on niin harkitsematonta, että siinä tapauksessa en voi todeta muuta kuin, että en aio auttaa sinua. Ole pahoillani”, Sarnel sanoi.

”Sietääkin olla”, Emily sanoi.

Kaksikko katsoi toisiaan hiljaisina.

”Aiotko sitten paljastaa suunnitelmani henkivartiojoilleni?” Emily kysyi.

”En. Se herättäisi liian paljon kysymyksiä siitä, miten sain tietää asiasta. Minuun luotetaan jo valmiiksi riittävän vähän”, Sarnel vastasi.

”Kiitos”, Emily sanoi.

”Hyvää yötä, arvon ruhtinatar. Ja turvallista matkaa seikkailuusi, jos sille päädyt”, Sarnel sanoi.

Sarnel poistui ja jätti Emilyn yksin kellariin. Emily tunsi itsensä petetyksi. Siitä kuitenkin nousi uusi tunne. Hän päätti lähteä yksin kohti pohjoista.