Vanhan miehen askeleet XIII

 Betula pubescens, osa 204

Kapteenit eivät näyttäneet pahastuneilta siitä, että olivat joutuneet keskeyttämään kokouksensa. Erityisesti kapteeni Kallas, joka kiinnitti oman huomionsa enemmän Saesteorraan, näytti iloiselta. Puolestaan Saesteorran perässään seuraavaan Firgenbeamiin huomionsa kiinnittänyt kapteeni Suomas näytti epäileväisemmältä.

”Saesteorra, vihdoinkin. Aloimme olla jo huolestuneita, kun sinusta ei kuulunut moneen päivään mitään”, Venir sanoi.

”Entä kuka on tämä mukanasi tuoma henkilö?” Solkar kysyi.

Saesteorra tervehti kapteeneja ja esitteli sitten Firgenbeamin heille. Sitten hän kertoi siitä, miten Burhleo oli osannut odottaa häntä ja hänen oli pakko antautua tämän huostaan. Saesteorra jatkoi kertomalla, miten Burhleo oli päättänyt päästää hänet vapaaksi. Kapteenit eivät vaikuttaneet kovinkaan iloisilta.

”Se vanha mies osaa olla ovela”, Venir sanoi.

Kallas ja Suomas katsoivat Firgenbeamia hyvin tarkkaan.

”Toivottavasti läsnäolomme ei häiritse teitä liiaksi”, Valter sanoi.

”Sen saamme nähdä tulevina päivinä”, Venir sanoi.

Suomas käänsi huomionsa takaisin Saesteorraan.

”Entä muuta, aliupseeri?” Solkar kysyi.

”Kyllä, minulla on muutakin kerrottavaa”, Jeanne vastasi.

Saesteorra oli jo aloittamassa, mutta käänsi sitten katseensa Firgenbeamiin.

”Sopiiko, jos puhun muutamasta asiasta lyhyesti kapteenien kanssa kolmestaan?” Jeanne kysyi.

”Minun puolestani sopii, jos ette mene kauemmaksi tai pidemmäksi aikaa. Olisi ikävää jäädä yksin armeijanne keskelle”, Valter vastasi.

Saesteorra siirtyi kapteenien kanssa viereiseen huoneeseen. Siellä hän kertoi kapteeneille tapaamisestaan Burhleon kanssa sekä tämän lähettämistä viesteistä liittyen kaupungilla leviäviin tarinoihin ja Suuren keisarikunnan armeijan saapumiseen.

”Tieto Suuren keisarikunnan armeijasta on tärkeä tiedonpalanen. Sitä emme tienneet, koska tiedustelijamme eivät ole vielä nähneet joukkoja tai tiedustelijoita. Burhleolla täytyy olla jokin tapa saada tietoa Suuren keisarikunnan armeijan sisältä, että hänellä voi olla näin hyvät tiedot”, Solkar sanoi.

”Ja mitä tulee kaupungilla leviäviin tarinoihin, niin ne liittyvät kuolleestamanaukseen. Niiden leviämistä olemme yrittäneet ratkaista viime päivinä, kun huomasimme tarinoiden leviävän kaupunkilaisten keskuudessa. Joku gyllenburhilainen oli nähnyt manauksen tapahtuvan ja kertonut siitä eteenpäin. Sellaiset tarinat leviävät ja muuntuvat nopeasti”, Venir sanoi.

”Mitä meidän pitäisi tehdä uudelle seuralaisellesi?” Solkar kysyi.

”En osaa sanoa. Toisaalta emme voi antaa hänen juosta vapaana, mutta toisaalta, jos hän palaa takaisin Burhleon luokse ja kertoo, että emme lunastaneet sitä, mitä hän sanoi odottavansa, niin tilanteemme voi muuttua vaikeammaksi”, Jeanne vastasi.

”Niin, tämä ei helpota tilannetta”, Venir sanoi.

”Anteeksi tapahtuneesta. En osannut odottaa, että tällaista voisi tapahtua. Minun olisi pitänyt olla varovaisempi”, Jeanne sanoi.

”Eipä tallaisille asioille voi mitään. Me lähetimme sinut tiedustelutehtävälle liittolaisen pariin, joten vastuu on meidän”, Venir sanoi.

”Eikä mikään varovaisuus olisi ehkä riittänyt, jotta se olisi ollut riittävää Burhleon varalle”, Solkar sanoi.

”Ehkä niin”, Jeanne sanoi.

Kolmikko hiljeni mietteliäänä.

”Olisiko paras tehdä niin tämän sinun seuralaisesi kanssa, että menet hänen kanssaan keskikaupunkiin ja autatte siellä niin paljon kuin pystytte? Miltä se teistä kuulostaisi?” Venir kysyi.

”Se on varmaankin paras ajatus”, Solkar vastasi.

”Sopii myös minulle”, Jeanne vastasi.

”Se ei varmasti ole niin jännittävä tehtävä, mutta ehkä kaipaat nyt hetken ajan jotakin rauhallisempaa ennen taistelua”, Venir sanoi.

”Se on varmasti hyväksi”, Jeanne sanoi.

Kolmikko palasi Firgenbeamin luokse ja Saesteorra kertoi tälle uudesta tehtävästää. Sitten he lähtivät ja jättivät kapteenit rauhaan ja jatkamaan kahdenkeskistä kokoustaa.

Viime syksyn lehtiä

Tämän tekstin otsikko oli alun perin ”Uuden syksyn lehtiä”, mutta koska syksystä, ja näin alkuperäisestä aiotusta julkaisuajankohdasta, on kulunut niin pitkä aika, päätin vaihtaa otsikkoa. Teksti on siis ehtinyt olla jo jonkin aikaa ajatuksissa ja kirjoitettavana. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sanotaan. Sanonnan paikkansa pitävyydestä en tiedä, mutta nyt itse asiaan.

Viime vuonna, ja etenkin viime syksynä, elämäni muuttui enemmän kuin hyvin pitkään aikaan. Kun viime vuoden keväällä tietojärjestelmätieteen kandiksi valmistuminen lopulta näytti toteutuvan, päätin hakea uutta opiskelupaikkaa Lapin yliopistosta Rovaniemeltä ja tällä kertaa pääsin sisään. Kouluhakuja olin kyllä jo tehnyt jo edeltävinäkin vuosina ja myös samaan kohteeseen. Mutta edessä oli siis muutto ja täysin uusien opintojen alku. Tässä tekstissä kerron mitä lähdin opiskelemaan ja miksi. Aikomuksenani on kirjoittaa myöhemmin lisää siitä, miten uusien opintojen alku on lähtenyt liikkeelle, ja miltä asuminen uudessa paikassa on tuntunut.

Elokuun puolivälissä minulla alkoivat siis uudet opinnot Lapin yliopistossa Rovaniemellä. Uusi koulutusohjelma on nimeltään audiovisuaalinen mediakulttuuri (AVM) ja pääaineena mediatiede. Tässä yhteydessä media viittaa yleisemmin viestintäkanaviin ja viestin välittäjiin eikä vain joukkotiedotusvälineisiin. Oppiaineessa tutkitaan kaikkea audiovisuaalista kulttuuria ja taidetta, joita nykymaailma on pullollaan, mutta ei keskitytä mihinkään tiettyyn kanavaan tai tapaan. Audiovisuaalinen voi olla esimerkiksi elokuvia, pelejä tai audiovisuaalisia taideinstallaatioita. Oppiaine on Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa ja siitä valmistuu taiteiden kandidaatiksi ja maisteriksi.

 

Auringonnousu matkan varrelta opinahjoon.

Tärkein syy hakea uusiin opintoihin oli se, että minulla on ollut jo pitkään halu päästä tekemään taiteellista työtä. Parhaaksi väyläksi tähän koin täysin uusien opintojen aloittamisen ja näin alanvaihdoksen. Olen moneen kertaan pohtinut sitä, että onko koulutus tarpeellinen taiteen tekemistä varten ja mihin ja missä vaiheessa sitä tarvitsee. Tämä ihan vain siitä syystä, että muodollinen koulutus tai tutkinto ei sinänsä ole mitenkään pakollinen taiteen tekemiseen. Enemmän kyse on luomisen halusta ja teknisistä taidoista, joilla sitä luomista voi toteuttaa. Koin kuitenkin, että tutkinnosta voisi saada uskottavuutta ja itseluottamusta taiteen tekemiseen. Myös monien asioiden opettelu on helpompaa käymällä kursseja kuin itsenäisesti ja AVM tuntui tarjoavan hyvässä paketissa taitoja, joita itse halusin kehittää. Erityisesti pelien ja animaation tekoon liittyviä taitoja, jotka tuonne audiovisuaalisen kentälle siis osuvat.

Toisena syynä oli se, että olin jo pitkään kokenut, että aikaisemmat opintoni tietojärjestelmätieteessä olivat aika lailla umpikujassa. En ollut halunnut opiskella pääainettani enää hyvään aikaan enkä tehdä työkseni suurinta osaa niistä asioista, joihin opinnot minua valmistivat. Sain myös loppukeväästä vihdoin ja viimein kasaan kandidaatintutkinnon, joten siinäkin mielessä oli sopiva hetki vaihtaa opinahjoa. Jos syystä tai toisesta halu tai tarve tietojärjestelmätieteen pariin palaa, voi maisteriopintoja varten myöhemmin palata Jyväskylään.

Olen aika paljon miettinyt sitä, että olisiko alanvaihto kannattanut tehdä jo paljon aikaisemmin ja jättää tietojärjestelmätieteen kandidaatintutkinnon teko kesken. Perustellusti voi sanoa, että ehkä olisi kannattanut. Nyt tuli kuitenkin tehtyä näin. Sitä voi jossitella, mutta puolestaan siitä olen melko varma, että jos olisin jatkanut tietojärjestelmätieteen opintoja, niin niistä en olisi koskaan valmistunut maisteriksi.

Muita uusiin opintoihin ja uuteen paikkakuntaan liittyviä ajatuksia sitten toisessa kirjoituksessa. Josko niiden kanssa ei menisi aivan yhtä pitkään saada tekstiä blogiin saakka.

Vanhan miehen askeleet XII

 Betula pubescens, osa 203

Saesteorra ja Firgenbeam kulkivat alakaupungin läpi välillä puhuen ja välillä hiljaa. Lopulta he saapuivat yläkaupungin portille, jossa rakennustyöt olivat edenneet pitkälle. Erityisesti Firgenbeamille näky oli yllättävä.

”Olette olleet ahkeria ja ehtineet tehdä paljon sen jälkeen, kun viimeksi kävin täällä. Paikka näyttää aivan erilaiselta”, Valter sanoi.

”On ollut pakko, jotta ehdimme tehdä jotakin sellaista, josta on taistelussa hyötyä. Kaikki pitää saada valmiiksi ennen kuin Suuren keisarikunnan armeija saapuu”, Jeanne sanoi.

”Siltikin. Olen positiivisesti yllättynyt”, Valter sanoi.

Netronovalalaiset vartijat pysäyttivät heidät, mutta päästivät sitten jatkamaan, kun tunnistivat aliupseeri Saesteorran. Firgenbeamia he tosin katsoivat epäilevästi. Saesteorra

”Hän on Burhleon alainen ja minun seurassani”, Jeanne sanoi.

Vartijat nyökkäsivät hyväksyvästi ja jatkoivat muiden kulkijoiden tarkkailua. Työmaan vuoksi liikennettä riitti.

Yläkaupungin portin työmaan keskeltä Saesteorra etsi ensin toisen aliupseerin. Hän tarvitsi ensinnäkin päivityksen siihen, mikä kaupungissa oli tilanne ja sitten hänen piti tavata kapteenit. Lopulta paikalla olleiden sotilaiden avulla hän löysi toisen aliupseerin.

”En usko, että täällä on tapahtunut mitään kovinkaan ihmeellistä sen jälkeen, kun lähdit. Kapteeneilla on ollut kiire jonkin asian hoitamisessa, josta he eivät ole kertoneet kovinkaan paljoa meille aliupseereille. Olemme sillä välin jatkaneet rakennustöitä kuten tähänkin saakka”, aliupseeri kertoi.

”Mistä löydän kapteenit?” Jeanne kysyi.

”Luulen heidän olevan tuolla porttirakennuksessa omissa tiloissaan. Heillä on kyllä ollut asioita pitkin kaupunkia, joten he saattavat olla muuallakin. Mutta kysy porttirakennuksesta ensin. Siellä kyllä tietävät, mistä etsiä, jos he eivät ole siellä”, aliupseeri vastasi.

Saesteorra kiitti aliupseeria ja päästi tämän jatkamaan omissa töissään. Firgenbeamin kanssa he suuntasivat kapteenien tiloihin.

”Miten luulet heidän ottavan minut vastaan?” Valter kysyi.

”En osaa sanoa. Lähtökohtaisesti en sinuna odottaisi lämmintä vastaanottoa, vaikka kapteenit yleensä mukavia ovatkin”, Jeanne vastasi.

”Minä yleensä odotan hyvää ihmisistä”, Valter sanoi.

”Niin minäkin, mutta joskus on oltava realisti”, Jeanne sanoi.

Ainakaan kapteenit eivät osanneet odottaa heitä. Kapteenien tilojen ovella Saesteorra ja Firgenbeam joutuivat vartioiden pysäyttämäksi, koska kapteenit olivat kokouksessa, johon eivät halunneet häiriötä. Saesteorran lähetti vartijoiden välityksellä sanan kapteeneille. Vartijat veivät viestiä eteenpäin, vaikka eivät uskoneet sen vaikuttavan kapteenien kokoukseen.

”He olivat hyvin tarkkoja siitä, ettei heidän kokoustaan saa häiritä”, vartija sanoi.

”Olin heidän suoraan määräämällään tehtävällä, joten ehkä he haluavat kuulla tuloksista välittömästi”, Jeanne sanoi.

”Kaikkien muidenkin tehtävät ovat heidän suoraan määräämiä. Ei kannata kuvitella liikoja, vaikka olettekin hyvissä väleissä kapteenien kanssa”, vartija sanoi.

”En kuvittelekaan”, Jeanne sanoi.

Kun sana tavoitti kapteenit, kutsuttiin Saesteorra sisään. Firgenbeam seurasi hänen perässään eivätkä vartijat sitä estelleet. Nämä olivat vain yllättyneitä siitä, että kapteenit keskeyttivät kokouksensa aliupseerin vuoksi.

Vanhan miehen askeleet XI

 Betula pubescens, osa 202

”Voit ottaa huivin pois”, mies sanoi.

Saesteorra nyökkäsi vielä sokkona ja otti sitten huivin pois kasvoiltaan. Hän oli jo tuntenut ulkoilman kosketuksen ihollaan, mikä tuntui mukavalta pitkän sisälläolon jälkeen. Ulkona oli kirkasta, mutta hetken päästä hänen silmänsä jo tottuivat valoon. He olivat ulkona alakaupungissa. Mies oli johdattanut hänet ulos Burhleon tukikohdasta samaan tapaan silmät peitettynä kuin miten tämä oli johdattanut hänet sisäänkin. Nyt heidän tulisi palata yläkaupunkiin ja netronovalalaisten joukkojen pariin.

Kuja oli hiljainen, mikä sopi Saesteorralle hyvin, koska hän halusi puida mitä oli juuri tapahtunut. Hän kääntyi mieheen päin. Saesteorran ilme oli vihainen, mutta hän ei osannut vielä purkaa tuntemuksiaan sanoiksi.

”Mitä?” Mies kysyi.

Saesteorra parkaisi, kun ei osannut vastata, ja lähti kävelemään kujaa pitkin. Mies noukki tavaransa ja kiirehti hänen peräänsä.

”En ymmärrä, miksi olet yhtäkkiä noin vihainen. Mestarihan kohteli sinua hyvin ja päästi pois ilman sen suurempia seuraamuksia”, mies sanoi.

”Minä taas en ymmärrä, miksi Burhleo halusi lähettää sinut, tai ylipäätään ketään, mukaani”, Jeanne sanoi.

”Luottamuksen mittaamiseksi”, mies sanoi.

Saesteorra vilkaisi takanaan seuraavaa miestä, joka näytti viattomalta.

”Olen hyvin yllättynyt, jos se on hänen ainoa motiivinsa”, Jeanne sanoi.

”Jos tarkoitat sitä, että olisin vakoilemassa teitä, niin silloinhan minä tekisin vain samaa kuin sinäkin olit tekemässä”, mies sanoi.

”Niin”, Jeanne sanoi.

Saesteorra jatkoi hiljaisena matkaa.

”Mutta ei sillä ole merkitystä. Ja sinähän sanoit, että sinulla on tehtävä, joka vaati läpikulkua”, mies sanoi.

Saesteorra huokaisi.

”Sen voit jo unohtaa”, Jeanne sanoi.

Mies nyökkäsi ja yritti parhaansa mukaan pysyä reipasta tahtia etenevän Saesteorran mukana.

”Mihin olemme menossa?” Mies kysyi.

”Minä ainakin palaan raportoimaan kapteeneille. Sinä voit puolestani mennä minne haluat”, Jeanne vastasi.

”Seuraan mukanasi, mikäli se vain sopii”, mies sanoi.

Se tuskin sopisi, mutta Saesteorra tiesi, ettei asia toisaalta ollut oikein hänenkään käsissään. Burhleo oli tehnyt hänelle karhunpalveluksen. Tai tuskin tarkoitus edes oli tehdä palvelusta, vaan haitata netronovalalaisten elämää.

”Joko saan tietää nimesi?” Jeanne kysyi.

”Anteeksi, unohdin kertoa sen. Minä olen Valter Firgenbeam”, mies vastasi.

”Minäkään en tainnut esitellä itseäni. Minä olen Jeanne Saesteorra”, Jeanne sanoi.

”Kaunis nimi”, Valter sanoi.

Saesteorra hymähti hieman penseän sävyisesti. Hän ei halunnut miehen saavan mitään vääriä kuvitelmia. Saesteorran kiinnostuksensa olivat aivan muualla ja hän saattoi vain toivoa, ettei miehen kiinnostukset heräisi vahingossakaan.

Vanhan miehen askeleet X

 Betula pubescens, osa 201

Seuraavana päivänä, niin Saesteorra oletti vajavaisella mahdollisuudellaan seurata ajankulua ja Burhleon lupauksen perusteella, Saesteorraa tultiin hakemaan. Hakija oli edelleen se sama mies, joka oli tuonutkin Saesteorran Burhleon luokse.

”Mestari haluaa puhua kanssasi”, mies sanoi.

Saesteorra päätti, että oli parempi pyrkiä näyttämään siltä kuin Burhleo ei olisi käynyt tapaamassa häntä.

”Toivottavasti hänellä on jotakin mukavaa kerrottavaa”, Jeanne sanoi.

”Toivon, ettet joudu pettymään”, mies sanoi.

”Toivon vain parasta. Haluaisin jo päästä jatkamaan tehtäväni parissa”, Jeanne sanoi.

”Mennään, niin saamme kuulla mitä hän haluaa kertoa sinulle”, mies sanoi.

Saesteorra keräsi vähän tavaransa ja lähti miehen mukaan. Käytävillä oli parempi valaistus kuin mihin Saesteorra oli tottunut pienessä huoneessaan ja hänellä meni pieni hetki tottua siihen. Salissa oli vielä valoisampaa.

Salissa Burhleo istui tuolillaan ja puhui alaisilleen. Mies johdatti Saesteorran lähistölle ja sitten he odottivat vuoroaan. Lopulta Burhleo sai asiansa loppuun ja hän kutsui miehen ja Saesteorran luokseen.

”Oliko majoituksesi sopiva?” Martin kysyi.

”Riittävä”, Jeanne vastasi.

”Mutta se ei saanut sinua yhtään puheliaammaksi?” Martin kysyi.

Saesteorra ei vastannut vanhalle miehelle mitään.

Aikansa odotettuaan vastausta Burhleo nousi ylös ja käveli Saesteorran eteen.

”Naiivi ja itsepäinen aliupseeri. Jos olisit minun joukoissani, niin pitäisin sinua varmasti korkeassa arvossa. Koska en halua tuomita ihmisiä heidän koulutuksensa ja luonteensa vuoksi, niin olen päättänyt päästä sinut menemään”, Martin sanoi.

Salissa olevat Burhleon alaiset olivat yllättyneitä ja Saesteorra kuuli muutaman vastalauseen. Burhleo katsoi ympärillään olevia alaisiaan.

”Mutta en ilman ehtoja”, Martin sanoi.

Burhleo käänsi katseensa takaisin Saesteorraan.

”Sinun täytyy ottaa mukaasi yksi meistä ja hänelle tulee olla pääsy kaikkialle, minne sinullakin on”, Martin sanoi.

Saesteorra katsoi Burhleota tarkkaavaisesti syvälle silmiin ja yritti päästä perille tämän aivoituksista.

”Voit lähettää mukaani jonkun alaisistasi, mutta en voi taata, että hänelle sallitaan pääsy kaikkialle, mihin minäkin pääsen”, Jeanne sanoi.

”Yrität varmasti parhaasi ja olet luottamuksemme arvoinen”, Martin sanoi.

Burhleo kääntyi ja käveli takaisin tuolilleen istumaan. Ympäriltä kuului tyytyväisiä ääniä. Saesteorra ei tiennyt miten hänen olisi paras reagoida. Hänen olisi parempi jäädä tänne vangiksi kuin päästää vanhan miehen vakooja keskelle netronovalalaisten armeijaa.

”Palauttakaa hänelle hänen aseensa ja vapauttakaa hänet heti, kun hän haluaa päästä pois”, Martin sanoi.

Mies astui ajatuksiinsa vaienneen Saesteorran ohitse kohti Burhleota.

”Kenet lähetät hänen mukaansa?” Mies kysyi.

Burhleo vilkaisi ensin ympärilleen ja katsoi sitten miestä.

”Sinut”, Martin vastasi.