Vanhan miehen askeleet XIII

 Betula pubescens, osa 204

Kapteenit eivät näyttäneet pahastuneilta siitä, että olivat joutuneet keskeyttämään kokouksensa. Erityisesti kapteeni Kallas, joka kiinnitti oman huomionsa enemmän Saesteorraan, näytti iloiselta. Puolestaan Saesteorran perässään seuraavaan Firgenbeamiin huomionsa kiinnittänyt kapteeni Suomas näytti epäileväisemmältä.

”Saesteorra, vihdoinkin. Aloimme olla jo huolestuneita, kun sinusta ei kuulunut moneen päivään mitään”, Venir sanoi.

”Entä kuka on tämä mukanasi tuoma henkilö?” Solkar kysyi.

Saesteorra tervehti kapteeneja ja esitteli sitten Firgenbeamin heille. Sitten hän kertoi siitä, miten Burhleo oli osannut odottaa häntä ja hänen oli pakko antautua tämän huostaan. Saesteorra jatkoi kertomalla, miten Burhleo oli päättänyt päästää hänet vapaaksi. Kapteenit eivät vaikuttaneet kovinkaan iloisilta.

”Se vanha mies osaa olla ovela”, Venir sanoi.

Kallas ja Suomas katsoivat Firgenbeamia hyvin tarkkaan.

”Toivottavasti läsnäolomme ei häiritse teitä liiaksi”, Valter sanoi.

”Sen saamme nähdä tulevina päivinä”, Venir sanoi.

Suomas käänsi huomionsa takaisin Saesteorraan.

”Entä muuta, aliupseeri?” Solkar kysyi.

”Kyllä, minulla on muutakin kerrottavaa”, Jeanne vastasi.

Saesteorra oli jo aloittamassa, mutta käänsi sitten katseensa Firgenbeamiin.

”Sopiiko, jos puhun muutamasta asiasta lyhyesti kapteenien kanssa kolmestaan?” Jeanne kysyi.

”Minun puolestani sopii, jos ette mene kauemmaksi tai pidemmäksi aikaa. Olisi ikävää jäädä yksin armeijanne keskelle”, Valter vastasi.

Saesteorra siirtyi kapteenien kanssa viereiseen huoneeseen. Siellä hän kertoi kapteeneille tapaamisestaan Burhleon kanssa sekä tämän lähettämistä viesteistä liittyen kaupungilla leviäviin tarinoihin ja Suuren keisarikunnan armeijan saapumiseen.

”Tieto Suuren keisarikunnan armeijasta on tärkeä tiedonpalanen. Sitä emme tienneet, koska tiedustelijamme eivät ole vielä nähneet joukkoja tai tiedustelijoita. Burhleolla täytyy olla jokin tapa saada tietoa Suuren keisarikunnan armeijan sisältä, että hänellä voi olla näin hyvät tiedot”, Solkar sanoi.

”Ja mitä tulee kaupungilla leviäviin tarinoihin, niin ne liittyvät kuolleestamanaukseen. Niiden leviämistä olemme yrittäneet ratkaista viime päivinä, kun huomasimme tarinoiden leviävän kaupunkilaisten keskuudessa. Joku gyllenburhilainen oli nähnyt manauksen tapahtuvan ja kertonut siitä eteenpäin. Sellaiset tarinat leviävät ja muuntuvat nopeasti”, Venir sanoi.

”Mitä meidän pitäisi tehdä uudelle seuralaisellesi?” Solkar kysyi.

”En osaa sanoa. Toisaalta emme voi antaa hänen juosta vapaana, mutta toisaalta, jos hän palaa takaisin Burhleon luokse ja kertoo, että emme lunastaneet sitä, mitä hän sanoi odottavansa, niin tilanteemme voi muuttua vaikeammaksi”, Jeanne vastasi.

”Niin, tämä ei helpota tilannetta”, Venir sanoi.

”Anteeksi tapahtuneesta. En osannut odottaa, että tällaista voisi tapahtua. Minun olisi pitänyt olla varovaisempi”, Jeanne sanoi.

”Eipä tallaisille asioille voi mitään. Me lähetimme sinut tiedustelutehtävälle liittolaisen pariin, joten vastuu on meidän”, Venir sanoi.

”Eikä mikään varovaisuus olisi ehkä riittänyt, jotta se olisi ollut riittävää Burhleon varalle”, Solkar sanoi.

”Ehkä niin”, Jeanne sanoi.

Kolmikko hiljeni mietteliäänä.

”Olisiko paras tehdä niin tämän sinun seuralaisesi kanssa, että menet hänen kanssaan keskikaupunkiin ja autatte siellä niin paljon kuin pystytte? Miltä se teistä kuulostaisi?” Venir kysyi.

”Se on varmaankin paras ajatus”, Solkar vastasi.

”Sopii myös minulle”, Jeanne vastasi.

”Se ei varmasti ole niin jännittävä tehtävä, mutta ehkä kaipaat nyt hetken ajan jotakin rauhallisempaa ennen taistelua”, Venir sanoi.

”Se on varmasti hyväksi”, Jeanne sanoi.

Kolmikko palasi Firgenbeamin luokse ja Saesteorra kertoi tälle uudesta tehtävästää. Sitten he lähtivät ja jättivät kapteenit rauhaan ja jatkamaan kahdenkeskistä kokoustaa.