Lähettiläs Suthendestä X

Betula nana, osa 292

Mihail, Edkar sekä Hamil seurueineen astuivat ulos Nilsin työtiloista takaisin paahtavaan auringonpaisteeseen.

”Mitä lähettiläs on pitänyt kierroksestamme?” Edkar kysyi.

”Se on ollut hyvin mielenkiintoinen ja olen oppinut paljon asioita. Ymmärrän nyt, että kuolleet eivät ole paljoa sen erilaisempia eläviin verrattuna”, Hamil vastasi.

”Toivottavasti myös ymmärrätte sen, että haluamme elää rauhassa täällä”, Mihail sanoi.

”Kaikki näkemäni on puhunut vahvasti sen puolesta, että olette aikaisemmin tarttuneet aseisiin vain pakon edessä”, Hamil sanoi.

”Hyvä tietää, että viestimme välittyy”, Mihail sanoi.

”Suuren keisarikunnan vaatimukset eivät kuitenkaan valitettavasti katoa mihinkään”, Hamil sanoi.

”Se on valitettavaa”, Mihail sanoi.

”Pelkään, että näiden vaatimusten täyttämisestä meidän on vielä puhuttava ennen kuin lähetän sanaa takaisin Suthcarriin”, Hamil sanoi.

Mihail nyökkäsi. Hän tiesi, että Hamil yritti painostaa häntä suostumaan johonkin, johon hän ei ollut valmis suostumaan.

Edkar johdatti heidät takaisin hevostensa luokse ja he nousivat takaisin ratsaille palatakseen joen puoleiseen Netronovalaan.

”Jos lähetän joukkoja taistelujen tueksi, niin missä roolissa nämä joukot olisivat?” Mihail kysyi.

”En tietysti voi sanoa varmaksi, mutta epäilisin joukkojenne päätyvän lähinnä reserviksi ja lisävarmistukseksi sille, että taistelut voitetaan. Epäilen Suuren keisarikunnan kenraalien suhtautuvan epäilevästi tähän apuun ja haluavan kaiken kunnian taisteluista itselleen”, Hamil vastasi.

”Kuulostaa typerältä syyltä marssia täältä toiselle puolelle maailmaa”, Edkar sanoi.

”Sitä Suuri keisarikunta kuitenkin vaatii”, Hamil sanoi.

Mihail yritti pohtia asiaan ratkaisua.

”Tämä vaatimus on sellainen, että siitä ei ole mahdollista joustaa?” Mihail kysyi.

”Luulen niin”, Hamil vastasi.

Joukkojen marssittaminen tyhjänpantiksi selustaan oli parempi vaihtoehto kuin sota.

”Hyvä on. Suostun tähän vaatimukseen joukkojen lähettämiseen”, Mihail sanoi.

”Olen ilahtunut kuullessani tämän”, Hamil sanoi.

”Minulla on kuitenkin muutama ehto. Ensinnäkin lähettämiäni joukot eivät osallistu hyökkäämiseen, vain puolustamiseen. Toisekseen haluan, että välillemme avataan kaksi pysyvää kauppareittiä. Ensimmäinen täältä Suthendeen ja toinen muualle Suureen keisarikuntaan”, Mihail sanoi.

”Ehtonne kuulostavat hyväksyttäviltä”, Hamil sanoi.

Loistavat videoesseet

Olen viimeaikoina katsonut YouTubesta paljon videoesseitä ja ne ovat aivan loistavia! Videoessee ei välttämättä ole kovinkaan monelle tuttu formaatti, mutta suosittelen ehdottomasti niihin tutustumista. Pähkinänkuoressa videoessee on kuin essee, mutta pelkän tekstin sijaan siinä on mahdollista käyttää kaikkia audiovisuaalisia keinoja, yleisemmin puhetta ja videota tai kuvia.

Mutta miksi ne ovat niin loistavia? Koska ne ovat helppoja. Niitä on helppo katsoa ja saada eri asioista uutta tietoa ja erilaisia näkemyksiä. Katsojalle helppoudestaan huolimatta videoesseet saavat aikaan ajattelua siinä missä normaalikin essee. Videoesseessä on myös helpompi käsitellä audiovisuaalisuuteen nojaavia asioita kuin pelkässä tekstissä.

Itse katson videoesseitä pääasiassa koskien populaarikulttuuria ja viimeaikoina olen katsonut erityisesti elokuvia ja niiden tekoa koskevia videoesseitä. Voin kuvitella, että videoesseitä löytyy lähes jokaisesta aiheesta. Jos ei löydy vielä, niin tulevaisuudessa varmasti löytyy, koska formaatti on niin katsojaystävällinen ja helposti lähestyttävä.

Tässä lista muutamista ahkerasti katsomistani YouTube-kanavasta, joissa julkaistaan säännöllisesti videoesseitä:

• Patrick H Willems
• Every Frame a Painting
• Nerdwriter1
• Now You See It
• Lessons from the Screenplay

Kaikki kyseisistä kanavista ovat englanninkielisiä, näin lisähuomiona. Samanlaisia videoita voi toki tehdä millä tahansa kielenä, mutta englanti on suosituin sen ollessa internetin yleiskieli ja tarjoten näin laajimman potentiaalisen yleisön. Kanavista kaikissa on myös vankka pääpaino elokuvien tekemisen eri osa-alueisiin ja osa keskittyy yksinomaan niihin. Näistä Nerdwriter1 käsittelee laajasti myös muita aiheita.

Lähettiläs Suthendestä IX

Betula nana, osa 291

Nils Tammi seisoi työtilojensa ulkopuolella heitä vastassa. Nils tervehti heitä suurieleisesti ja hänen oppilaansa seurasivat esimerkkiä.

”Ruhtinas Netronova, kenraali Netronova sekä lähettiläs Hasalfath, tervetuloa tutustumaan työtiloihini”, Nils sanoi.

”Kiitän tästä mahdollisuudesta päästä tutustumaan siihen, mitä ikinä täällä teettekään”, Hamil sanoi.

”Ilo on täysin minun puolellani”, Nils sanoi.

Nils johdatti heidät laboratorioonsa, jota oli laajennettu jo useaan kertaan.

”Olet taas laajentanut”, Mihail sanoi.

”Eliksiiriä tarvitaan niin paljon, että on ollut pakko laajentaa”, Nils sanoi.

”Toivottavasti sienet kasvavat riittävät nopeasti pysyäkseen kysynnän tahdissa”, Mihail sanoi.

”Olemme onnistuneet parantamaan niiden kasvunopeutta ja rakentaneet uusia sienihuoneita, joten sienten saanti ei ole ongelma. Jotkut kansalaiset ovat myös alkaneet jalostaa uusia sienilajikkeita, joista osasta uutetta saa enemmän kuin alkuperäisestä sienestä”, Nils sanoi.

”Mihin muuhun tarkoitukseen sieniä on sitten jalostettu?” Mihail kysyi.

”Osa on jalostettu ihan vai näyttävämmiksi tai kookkaammiksi”, Nils vastasi.

Mihail nyökkäili. Aihe kuulosti kiinnostavalta. Hänen täytyisi tulla paremmalla ajalla tutustu näihin jalostettuihin sienilajikkeisiin.

”Mihin käytätte sieniä ja tuota tekemääsi eliksiiriä?” Hamil kysyi.

”Kuolleet tarvitsevat niitä ravinnoksi”, Nils vastasi.

Hamil ja tämän seurue näyttivät yllättyneiltä.

”Luulin, etteivät kuolleet tarvitse mitään ravintoa”, Hamil sanoi.

”Ravinnoksi kutsuminen on ehkä huono termi, mutta kuolleet joka tapauksessa tarvitsevat eliksiiriä. Tai vaihtoehtoisesti runsaasti sieniä”, Nils sanoi.

”Mihin sitä tarvitaan, jos ei varsinaisesti ravinnoksi?” Hamil kysyi.

”Liikkumiseen ja olemiseen jo itsessään, mutta erityisesti kuolleiden mielen säilyttämiseen”, Nils vastasi.

Hamil nyökkäili.

”Millä tavalla eliksiiriä nautitaan?” Hamil kysyi.

”Samalla tavalla kuin elävät nauttivat paksua lientä, joko juomalla tai sitten lusikalla”, Nils vastasi.

”Jos sinulla on valmista eliksiiriä tässä, voin näyttää lähettiläälle”, Edkar sanoi.

”Onhan minulla”, Nils sanoi.

Nils viittoi pari oppilastaan hakemaan tuoretta eliksiiriä Edkarin juotavaksi. Tummanvihreä eliksiiri kaadettiin lasiseen kuppiin, joka ojennettiin Edkarille.

”Netronovalan ja Suthcarrin liitolle”, Edkar sanoi.

Mihail ja Hamil hyväksyivät tämän toivotuksen nyökkäyksillä.

Edkar joi lasikupin tyhjäksi eliksiiristä yhdellä kertaa. Paksun liemen juominen sai hänet hetkeksi korahtelemaan pahankuuloisesti, mutta Edkar näytti jo selvästi aiempaa pirteämmältä.

”Onko tämä jotakin uutta sekoitusta?” Edkar kysyi.

”On. Sen on tarkoitus voimistaa taistelua varten”, Nils vastasi.

Edkar nyökkäsi.

”Tuntuu oikein toimivalta”, Edkar sanoi.

Kuusi ja neljäsataa

Blogiteksteistä on jälleen kulunut yksi satanen puhki. 400. kirjoitus oli jo puoli vuotta sitten ilmestynyt Betula nanan osa 267 eli Aegyzan kohtalo V. Tuon tekstin julkaisin täällä blogissa jo 16.2.2017 ja aiheen käsittely on hieman jäänyt. Samalla aikaa on ehtinyt kulua niin paljon, että itse blogin kirjoittamisen aloittamisesta on ehtinyt kulua kuusi vuotta. Tämän blogin ensimmäinen teksti ilmestyi 6.8.2011. Monta tekstiä kuuteen vuoteen siis mahtuu. Tämä bloggaus onkin jo blogin 431. kirjoitus.

Syy siihen, että kirjoitan kummastakaan merkkipaalusta vasta nyt, on se, että en oikein tiennyt, mitä asiasta kirjoittaisin. Ei se nyt varsinaisesti mikään uutinen ole, että tekstejä tulee lisää tai aika kuluu. Edellisen kerran sataluvun tullessa täyteen pohdiskelin blogin tulevaisuutta, mutta senkin olen vasta tehnyt, kun kirjoitin tekstin: Miksi tämä blogi onolemassa? ja en koe, että tässä asiassa olisi mitään uutta tullut vastaan. Muunkin kirjoittamisen kanssa on ollut hieman hiljaista, joten niistäkään ei oikein voi kirjoittaa mitään.

Mistä siis kirjoittaisin nyt?

Voisin ehkä kirjoittaa muista taiteellisista pyrkimyksistäni, joita olen mielessäni pyöritellyt ja jotakin myös toteuttanut. Näistä asioista en ole vielä omia kirjoituksia tehnyt, koska en ole vielä kokenut niitä ajankohtaisiksi. Tässä nyt kerron kuitenkin muutamalla rivillä muutamista uusista kokeiluista, joita olen tämän vuoden aikana pohtinut ja kokeillut. Osittain nämä liittyvät yritykseni Magnartuksen puitteissa tekemääni työhön, mutta senkään yhteydessä näitä uusia juttuja en taida vielä puida. Muuten olen kyllä kirjoittamassa uutta tekstiä myös Magnartuksesta.

Mutta niin. Uusia kokeiluja.

Olen tänä vuonna tehnyt pieniä kokeiluja ja laajemminkin pohdintoja kolmeen asiaan, joista muuten nautin suuresti. Nämä asiat ovat taidemaalaus, sarjakuvat ja animaatiot.

Olen harrastanut akryylimaalausta enemmän pienoismallien ja pelifiguurien kanssa, mutta ajoittain olen maalannut myös pahville tai kankaalle. Tänä keväänä innostuin jälleen enemmän maalaamaan tällaisia maalaustyyppisiä töitä. Pääosa omista maalauksistani on hyvin abstrakteja tai sitten täysin epäesittäviä.

Sarjakuvia olen lukenut niin pitkään kuin vain pystyn muistamaan. Aluksi tietysti luin vain Aku Ankkaa, mutta sittemmin olen alkanut lukea myös muita sarjakuvia. Yksi suosikeistani on Kramppeja & Nyrjähdyksiä -sarjakuva. Aiemmin en kuitenkaan ole ollut kovinkaan kiinnostunut itse tekemään sarjakuvia. Tänä vuonna tuo kiinnostus on alkanut hieman herätä. Olen joitakin sarjakuvaideoita pyöritellyt päässäni ja yhtä olen lähtenyt toteuttamaankin. Instagramissa voi seurata Juhani Reaperin seikkailuja. En ole toistaiseksi pitänyt yllä mitään vakituista julkaisurytmiä, joten uusia ruutuja ilmestyy hyvin satunnaisesti.

Animaatioitakin olen katsonut niin pitkään kuin vain muistan. Kiinnostusta animaation tekemistä kohtaa minulla on ollut pitkäänkin, mutta tuon kiinnostuksen eteen en ole juuri mitään tehnyt. Kiinnostus virisi uuteen kukoistukseen 100 vuotta suomalaista animaatiota -kirjan lukemisen myötä keväällä, ja tein muutaman pienen koeanimoinnin. Animoinnin osalta minulla on muutamia ideoita, jotka voisivat toimia varsin hyvin animaationa. Edellisen kohdan huomioiden tulen todennäköisesti toteuttamaan nämä ideat ensin sarjakuvana ja sitten vasta katsoa muuta. Sarjakuvaan verrattuna animaatio on kuitenkin aika paljon työläämpi tehdä.

Tällaisia uusia kokeiluja olen harrastanut. Näistä saattaa kuulua joskus lisää tai sitten saattaa olla kuulumatta.

Lähettiläs Suthendestä VIII

Betula nana, osa 290

Mihail, Edkar sekä Hamil seurueineen kulkivat pitkin kaupungiksi muuttuneen nekropolin katuja. Suurin kuolleiden kaupungin asukaskeskittymä oli suuren pyramidin sisällä, mutta asutusta riitti paljon sen ulkopuolellekin. Ja uusia rakennuksia rakennettiin koko ajan.

Suuressa pyramidissa Hamilille ja tämän seurueelle riitti nähtävää. Edkar johdatti heidät ensin pyramidin ytimen aukiolle ja sen jälkeen temppeliin ja sienikammioihin.

”Mitä mieltä lähettiläs on suuresta pyramidistamme?” Edkar kysyi.

”Komeahan se on, mutta ei taida olla teidän rakentamanne”, Hamil vastasi.

”Ei toki. Siitä saamme kiittää muinaista valtakuntaa”, Edkar sanoi.

”Olemme myös osanneet yhdistää sellaisia asioita, jotka jäivät muinaisessa valtakunnassa huomaamatta”, Mihail sanoi.

”Kuten minkälaisia?” Hamil kysyi.

”Seuraavassa vierailupaikassa Nils Tammi osaa vastata tuohon kysymykseen”, Mihail vastasi.

”Ja hän oli entinen pappi?” Hamil kysyi.

”Se ura taitaa olla Nilsillä jo kaukana takana”, Edkar vastasi.

”Hän taisi esittäytyä teille kuolleestamanaajana”, Mihail sanoi.

”Minä taas en tiedä, mitä se tarkoittaa”, Hamil sanoi.

”Nils voi varmaan kertoa siitäkin tarkemmin”, Edkar sanoi.

Seurue kulki pyramidista ulos. Viileän pyramidin jälkeen auringon polte tuntui aiempaa voimakkaammalta. Mihail pyysikin heille palvelijat kantamaan varjoja. Hamil ja tämän seurue ei tiennyt kuinka suhtautuisi kuolleisiin, jotka palvelivat heitä. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään.

Matkalla Nils Tammen työtilojen luokse he kulkivat jälleen yhden vastarakennetun asuinalueen läpi, jonka keskellä oli vilisevä tori. Torilla kävijät seurasivat heidän ohikulkuaan ja antoivat heille tietä. Väkijoukko sai Hamilin näyttämään rauhattomalta.

”Onko vielä pitkä matka?” Hamil kysyi.

”Ei kovinkaan pitkä”, Edkar vastasi.

”Hyvä”, Hamil sanoi.

”Voit myös olla ihan rauhassa. Täällä kenelläkään ei ole mitään syytä haluta sinulle pahaa”, Mihail sanoi.

Hamil katsoi Mihailia ja lopulta nyökkäsi kevyesti.

Lopulta he pääsivät pois väkijoukosta ja hetkeä myöhemmin myös saapuivat Nilsin työtilojen luokse.