Seuraavat askeleet Fagalesissa

Fantasiamaailma Fagalesiin sijoittuva jatkokertomukseni on taas saavuttanut uuden vaiheen. Sivupolkuna toiminut tarina Betula pubescens on viime viikolla julkaistulla osallaan päättynyt ja seuraavaksi palataan alkuperäiseen tarinaan Betulaan nanaan. Betula nanan taas on tarkoitus kääntyä pikkuhiljaa kohti omaa päätöstään. Siinä varmaan menee myös oma aikansa. Tarkkoja suunnitelmia en ole tehnyt, mutta tarinan pääkaari on tiedossa.

Vaikka joskus Betula nana loppuisikin, niin Fagales ei tule kokonaan jäämään silloinkaan. Tarinaa on kerrottavaksi vielä eteenpäin, menneitä kertomattomia tapahtumia riittää historian täydeltä ja kuluvissakin tapahtumissa on kerrottavaa useasta näkökulmasta.

Betula pubescens toimi siis välitarinana sijoittuen samaan maailmaan Betula nanan kanssa, mutta eri paikkoihin sijoittuen ja keskittyen eri hahmoihin kuin päätarina. Jotakin vastaavaa, mutta taas hieman erilaisesta näkökulmasta, voisi olla kiinnostavaa kirjoittaa enemmän.

Seuraavaksi kuitenkin Betula nana loppuun.

Betula nana siirtyy tauolle

Jatkokertomus Betula nana siirtyy tämänviikkoisen jakson jälkeen pienelle tauolle. Fagalesia en jätä kokonaan, sillä Betula nanan tilalla torstaisin jatkuu toinen jatkokertomus, jonka nimi on Betula pubescens. Nimi on hieskoivun tieteellinen nimitys. Tämän toisen nimen alla tarina jatkuu jonkin aikaa ja sitten palataan taas Betula nanaan. Tauon tarkkaa kestoa en vielä toistaiseksi tiedä, mutta se selviää aikanaan.

Tarina siis siirtyy tässä kohtaa toiseen paikkaan ja käsittelee toisia hahmoja, joten halusin myös nimen olevan eri. Aivan välttämätöntä tällainen nimenvaihto-operaatio ei olisi ollut. Halusin sen kuitenkin tehdä, jotta ero tulisi selkeäksi. Myös se, millä ajatuksella lähdin väliin sijoittuvaa tarinaa kirjoittamaa, vaikutti päätökseeni. Alun perin tarkoitus oli siis kirjoittaa novelleja tai normaalia paljon pidempiä osia, joissa nuo toisaalla tapahtuvat tapahtumat tapahtuisivat. Eli siis jo lähtöidea oli, että välitarina olisi varsinaisesta Betula nanan tarinalinjasta irtonainen osa.

Novellien työstäminen on kuitenkin jäänyt muiden asioiden varjoon ja päätin, että ne on helpompi kirjoittaa samalla tavalla Betula nanan kanssa viikoittaisina jaksoina. Ensi viikolla näistä jaksoista on vuorossa ensimmäinen ja siitä jatketaan viikko kerrallaan kohti kevättä. Laatu tässäkin jatkokertomuksessa on melko lailla samanlainen Betula nanan kanssa, eli kyseessä on ensimmäisen kierroksen tai luonnoksen tasoista materiaalia. Näin huomautuksena sellaiselle, jota pieni hiomattomuus haittaa.

Antoisia lukuhetkiä myös tämän jatkokertomuksen parissa!

Loppuuko jatkokertomus koskaan?

Ei välttämättä, mutta olen minä jotakin lopun tapaista suunnitellut.

Tarkoitan tällä siis sitä, että minulla on mielessäni suunta tai loppu, jota kohti olen menossa jatkokertomuksessani. Sekään ei ehkä varsinaisessa mielessä ole loppu. Tai ei kokonaan. Se on nykyisen tarinan loppu, jonka jälkeen voisi alkaa uusi. Tuota jatkoa sitäkin olen jo jonkun verran miettinyt, vaikka tämän nykyisenkin tarinan loppu tuntuu olevan vielä aika kaukana.

Puhun nyt siis jatkokertomuksestani Betula nanasta, joka täällä blogissa ilmestyy (lähes) joka torstain. Kellonaika vaihtelee, mutta iltaan päin on yleensä mennyt. Epämääräisyys asiassa johtuu pääasiassa suunnitelmallisuuden vähäisyydestä. Se on monessa mielessä sekä hyvä, että huono asia. Erityisesti, kun materiaalia kyseisestä fantasiamaailmasta, Fagalesista alkaa olla niin paljon ja niin pitkältä ajalta, että enää ei tahdo kaikkea muistaa. Kaikkea tietoa en ole myöskään tullut talletettua mitenkään järkevästi, vaan tietoa löytyy vain tekstin seasta.

Kirjoitan Betula nanaa lähinnä itseäni varten. Siksi en ole halunnut liiaksi keskittyä tarinan suunnitteluun tai muuhun taustatyöhön (joita kyllä molempia teen jonkin verran). Haluan, että itselleni on mahdollisimman helppo palata tarinan äärelle joka viikko. Itse tarinan tai lukijan kannalta olisi toki ehkä parempi, jos suunnittelua ja taustatyötä olisi enemmän. Olen kuitenkin ajatellut, että tarinan voi yhtenäistää sitten, jos kokoan jatkokertomuksen kirjaksi. Blogissa olevia tekstejä voikin tässä mielessä pitää kirjan kirjoittamisen ensimmäisenä kierroksena tai ensimmäisenä luonnoksena.

Fagales on laaja maailma, josta suurinta osaa ei ole jatkokertomuksessa esitelty ollenkaan. Vaikka tarinassa on liikuttu hyvin pitkiäkin matkoja, kaikki liikkuminen on tapahtunut vain yhdellä (toki hyvin suurella) mantereella. Tätä en varmaankaan tule muuttamaan kuluvan tarinan aikana, mutta ehkä jotkin muut tarinat sitten laajentavat maailmaa vielä entisestään. Ja kyllähän tuossa nykyisessäkin mantereessa riittää koluttavaa.

Jatkoa ja muita tarinoita on siis suunnitelmissa. Tässä mielessä voisin siis vastata otsikossa asettamaani kysymykseen, että ei lopu.

Betula nana, jatkokertomus

Betula nana on päässyt osissa jo toiselle sadalla, joten päätin hieman kirjoittaa tästä yhdestä lempilapsistani.

Kun ryhdyin kirjoittamaan Betula nanaa, en ollut yhtään varma mihinkä suuntaan tarina lähtee kulkemaan. Juuri sen enempää tietoa minulla ei ole nytkään. Jos joku kysyisi, että kuinka Mihailin tarina loppuu, niin voisin vastata vain, että en tiedä. Parhaimmillaankin minulla on ollut valmiiksi kirjoitettuna alle viisi julkaisematonta osaa. Useimmiten olen kirjoittanut uusimman jakson loppuun juuri ennen sen julkaisemista. Yhtä monesti (ellen useamminkin) olen miettinyt, että jaksoja pitäisi olla enemmän varastossa. Silti olen kirjoittanut tarinaa julkaisutahtia nopeammin eteenpäin vain muutaman kerran.

En siis suunnittele tarinan juonta kovinkaan tarkasti eteenpäin ja monet asiat syntyvät vasta kirjoittaessa. Pieni suunnittelu ei varmastikaan olisi pahitteeksi. Jos ei muuta, niin ainakin virheiden tekemisen todennäköisyys pienenisi ja monet asiavirheet jäisivät tekemättä. Nykyisellä tyylillä jatkettaessa jossakin vaiheessa voi tulla (tai on tullut) kohta, jossa uudet jaksot ovat täydessä ristiriidassa vanhojen kanssa. Pahoittelen noista kohdista.

Vaikka en suunnittele tarinaa tarkasti, niin joitakin ääriviivoja olen tietysti hahmotellut. Tämän lisäksi olen suunnitellut mm. maailmassa eläviä rotuja, paikkoja, hahmoja ja esineitä sekä maailman, eli Fagalesin, historiaa. Samoin olen piirtänyt karttoja ja sukupuita. Fagales on mantereen nimi, jolle tarina sijoittuu ja nimitän koko maailmaa toistaiseksi samalla nimellä. Fagales-nimi tulee samasta lähteestä kuin jatkokertomuksen betula nana. Fagales tarkoittaa pyökkimäisten lahkoa, johon mm. koivukasvit (Betulaceae) kuuluvat.

Joskus uusien nimien keksiminen on hankalaa. Tähän voi etsiä sopivia innoituslähteitä, kuten puiden latinankieliset nimet. Suuren keisarikunnan ja ihmisten hallitsemien alueiden nimistöön etsin innoituslähdettä pitkään. Lopulta tuo kaivattu innoituslähde löytyi muinaisenglannista. Esimerkiksi Netronovien aikoinaan hallitsema Léosta, josta osassa 101 hieman kerrotaan, on yhdistelmä muinaisenglannin sanoja leijona ja itä. Nädrecynn puolestaan tarkoittaa tietynlaista käärmettä. Seuraavaksi pitäisi sitten nimetä suuri joukko Suuren keisarikunnan muodostavia kuningaskuntia ja ruhtinaskuntia.

Vaikka taustatarinaa tulee kirjoitettua hyvinkin runsaasti, ei se välttämättä näy millään tavalla varsinaisessa jatkokertomuksessa. Osa jutusta onkin lähinnä omaksi ilokseni kirjoitettua tai pienien yksityiskohtien muistiinmerkitsemistä. Yhden taustalle jäävän asian haluan tarinan toiselle sadalla siirtyneen osien lukumäärän johdosta julkaista. Tässä on Fagalesin keskiosien ja Suuren Jokilaakson kartta.

Fagalesin keskiosat ja Suuri Jokilaakso.

Kartta on käsin piirretty, skannattu ja nimet on lisätty jälkikäteen kuvanmuokkausohjelmassa. Ajattelin kartasta tulevan näin selkeämmän näköinen. Klikkaamalla kuvaa, siitä saa isomman. Kartan merkinnöistä haluan mainita sen verran, että yhtenäiset viivat ovat jokia, katkoviivat teitä ja teltat/hatut ovat vuoria.

Sattuman toimisto

Tämä novelli sijoittuu samaan Fagales-universumiin kuin Betula nana -jatkokertomuskin. Fagales-nimi on latinaa ja se on pyökkimäisten kasvien lahkon nimi. Lahkoon kuuluvat muun muassa koivukasvit (Betula nana on vaivaiskoivun latinankielinen nimitys).

Novelli kertoo hieman lisää Sattumasta ja siinä esitellään hänen apulaisensa Laura. Novelli sijoittuu Nubes-nimiseen paikkaan, missä Sattuman toimisto sijaitsee ja missä Sattuma ja Laura myös asuvat. Ajallisesti novelli sijoittuu samaan aikaan Betula nanan osan 30 kanssa, kun mustaan kaapuun pukeutunut mies käy tekemässä Sattuman kanssa kauppansa.

Marmoripylväiden keskellä oli suuri tamminen työpöytä, josta löytyi tilaa enemmän kuin yksi ihminen kykeni käyttämään. Suurin osa pöydästä olikin tyhjillään. Toisessa päässä oli sekalainen pino papereita ja kirjoja ja toisessa päässä tarjottimella viskipullo ja kaksi viskilasia. Keskellä oli kirjoitusalusta ja kynäteline, jossa oli muutama kynä.

Pöydän takaa löytyi suuri nojatuoli, jossa nukkui mies, jonka voisi ulkonäön perusteella arvioida 30–40-vuotiaaksi. Todellisuudessa mies oli kuitenkin tuhansien vuosien ikäinen. Mies oli Sattuma, kauppamies ja suuri tekijä maailmassa.

Miehellä oli yllään harmaa liivipuku. Puvun takki oli asetettu tuolinselkänojalle ja sen olkatoppaus toimitti nyt tyynyn virkaa. Mies vaikutti niin seesteiseltä, että tuskin mikään voisi hänen rauhaansa häiritä.

Yksi, joka tuon rauhan voisi rikkoa, oli kuitenkin jo matkalla.

Korkokenkien kopina kaikui pylväistä ja ääni kimpoili sinne tänne. Nainen valkoisessa käveli rivakasti pylväiden ohi kohti taas uutta pylväikköä. Moni paljonkin pylväikössä liikkunut eksyi sinne helposti, mutta tämä nainen ei sinne eksynyt, sillä hän tunsi pylväikön kuin omat taskunsa. Nainen oli viettänyt pylväikössä aikaansa jo lapsesta saakka ja osasi liikkua siellä yhtä hyvin kuin Sattumakin.

Tumma työpöytä alkoi jo vilahdella pylväiden välistä. Nainen puhalsi helpotuksesta, sillä hänen kantamansa paperipino painoi paljon. Sitten nainen oli jo pöydän edessä ja hän näki Sattuman nukkumassa tuolillaan.

Sattuma heräsi, kun nainen paiskasi paperipinon vihaisesti pöydän pintaan.

”Huomenta vaan sinullekin”, nainen sanoi ja ryhtyi selaamaan paperipinoa sen yläreunasta alkaen.

”Huomenta… Kiitos Laura, kun herätit”, Sattuma sanoi unenpöpperöisesti.

”Luulin, että sinulla oli jotakin tärkeää tekemistä”, Laura vaihtoi puheenaihetta.

”Se peruuntui. Minulle piti tulla vieras, häntä ei ole kuitenkaan näkynyt.”

”Onko hän yleensä pukeutunut mustaan kaapuun?” Laura kysyi ja lopetti papereiden selaamisen.

”Sillä vieraalla on monia asuja. Kuinka niin?”

”Sinulle nimittäin on tullut yksi vieras. Pysäytin hänet kuitenkin portaille. Hän vaikutti hieman vihastuvan sen vuoksi, mutta hän myös ilmeisesti tiesi missä oli, sillä hän suostui odottamaan.”

”Sanoiko hän nimeään?”

”Ei. Hän sanoi vain, että: ’Sano hänelle, että mustaan kaapuun pukeutunut mies odottaa hänen tapaamistaan. Hän kyllä tietää kuka minä olen. Tiedän myös, että hän on kiireinen mies ja siksi maltan odottaa tässä.’ Sitten mies vaikeni ja istuutui portaille. Siellä hän varmaan istuu vieläkin.”

”Luulen, että juuri hän on vieraani. Kuinka kauan hän on odottanut?”

”Ehkä tunnin tai puolitoista.”

”Hyvä luoja. Mene heti hänen luokseen ja ohjaa hänet tänne. Hän on odottanut jo aivan liian pitkään”, Sattuma sanoi huolestuneella äänellä.

Laura lähti ja Sattuma jäi järjestelemään paperipinoa. Laura tiesi, että nyt oli jotakin outoa tapahtumassa, sillä hän ei ollut kuullut Sattumaa näin huolestuneena hyvin pitkään aikaan. Kenties ei koskaan.

Laura ohjasi mustaan kaapuun pukeutuneen miehen Sattuman luokse ja jätti miehet puhumaan keskenään. Miehet puhuivat taukoamatta kolme vuorokautta ja Laura vei heille välillä tarjoilukärryllä lisää ruokaa, lähdevettä ja viskiä. Miehille maistui pääasiassa viski.

Lopulta tyytyväisenä hymyillyt mustaan kaapuun pukeutunut mies lähti ja jätti Sattuman laskemaan rahojaan. Laura käveli Sattuman luokse, kun hän oli saanut rahat laskettua ja sulkenut salkun. Laura ei ollut nähnyt Sattumaa koskaan niin väsyneenä. Tämä myös tuntui vanhenneen kymmenellä vuodella.

”En tiedä mitä olen taas mennyt tekemään. Toivottavasti tästä ei tule kovinkaan suurta sotkua”, Sattuma sanoi hiljaisella äänellä, joka rahisi suun kärsiessä kuivuudesta.

Laura ei sanonut mitään vaan tuijotti vakavana valkoisia lattian kivilaattoja.

”Luulen, että palkkaan sinulle muutaman apulaisen. Tulet tarvitsemaan heitä”, Sattuma lisäsi. Sitten hän nousi ylös ja suoristi kauluspaitansa hihat.

”Kaipaan unta. Yritän olla viipymättä liian kauaa”, Sattuma sanoi vielä laittaessaan puvuntakin päälleen.

Laura nyökkäsi ja katseli kuinka Sattuma hävisi pylväiden väliin. Marmoripylväät hohtivat iltaruskossa, joka oli ensimmäinen vuosisatoihin. Laura pelkäsi, että niitä tultaisiin jatkossa näkemään paljon enemmän.