torstai 26. huhtikuuta 2012

Sattumankauppa


Betula nana, osa 30

Mihail ja Emily kertoivat Tomakselle ja Victorialle pääpiirteet taistelusta demonin kanssa, sairaalasta, rehtorin kohtaamisesta ja Johan Mittzin artikkelista, jonka olivat löytäneet. Tomas ja Victoria kuuntelivat tarkkaavaisena ja molempien aivot ryhtyivät nopeasti käsittelemään tapahtumia. Kesti kauan ennen kuin kaikki tarkentavat kysymykset olivat saaneet vastauksen.

”Oletko varma, että vielä tänään kannattaa mennä käymään tämän Johan Mittzin luona? Kello on kohta jo yksitoista. Hän on melko varmasti jo nukkumassa. Ehtii hänen luonaan vierailla huomennakin.” Tomas sanoi Mihailille nelikon istuttua hetkenaikaa hiljaisuuden keskellä läheisessä puistossa, jonne he olivat kahvilan edestä siirtyneet.

”Tiedän, että hän ei varmaan ilahdu yövieraista. Minun on kuitenkin pakko tietää”, Mihail vastasi.

”Rehtori salasi tämän sinulta. Luulen, että hänellä oli siihen syynsä”, Victoria kommentoi.

”Hän on lohikäärme, jolla on liian voimakkaat äidinvaistot. Siinä kaikki”, Mihail tuhahti ja huokaisi turhautuneena.

”Hän on lohikäärme, joka tietää varmasti paljon enemmän kuin annat itsesi uskoa. En usko, että häntä turhan takia olisi valittu yliopiston rehtoriksi”, Victoria sanoi.

Mihail ei kommentoinut asiaa mitenkään vaan syventyi ajatuksiinsa. Tomas katsoi Mihailia mietteliäästi.

”Tiedättekö missä tämä Johan Mittz asuu?” Tomas kysyi.

”Hänen asuntonsa ja laboratorionsa on tässä ihan lähi kortteleissa. Luulen, että joko tuossa tai tuossa korttelissa”, Emily vastasi ja osoitti pienen puiston toisella puolella olevia kahta korttelia.

Samassa toisesta Emilyn osoittamasta korttelista kuului räjähdyksen ääni ja korttelin sisäpihalta nousi koko korttelia suurempi tulipilvi. Koko nelikkö hyppäsi seisaalleen ja he jäivät tuijottamaan pilveä, joka pikkuhiljaa muuttui keltapunaisesta punaharmaaksi ja lopulta mustaharmaaksi, josta sieltä täältä paistoi tulipunaisia kipinöitä.

Samaan aikaan marmoripylväiden ympäröimän työpöytänsä ääressä Sattuma kääri kauluspaitansa hihat ja ryhtyi laskemaan rahalla täytetyn salkun sisältöä. Hänelle salkun oli antanut mustaan kaapuun pukeutunut tunnistamaton mies sovitun kaupan hintana. Mies hymyili tyytyväisenä.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Rovio puskee kovalla sykkeellä


Rovio on saanut ensimmäisen Angry Birds teemapuistonsa, Angry Birds Landin, lähes valmiiksi Tampereen Särkänniemessä. Aiheesta uutisoi mm. MTV3. Roviolla on kova syke päällä ja niin pitääkin. Rautaa pitää takoa silloin, kun se on kuumaa. Ei silloin, kun se on jo pahasti jäähtynyt, kuten monet yritykset ovat vuosien saatossa tehneet (viimeaikojen esimerkkinä Nokia). 

Angry Birds Spacen julistekuva. Kuva kotoisin Rovion sivuilta.

Teemapuisto ei ole ainoa asia, mitä Rovio on kevään aikana puuhastellut. Vähän aikaa sitten Rovio osti Futuremarkin pelisiiven, eli Futuremark Game Studion, ja uusin oma pelikin, Angry Birds Space, julkaistiin vastikään. Lisäksi lisenssituotteita on tullut rutkasti lisää kevään aikana. Odotan innolla, mitä Roviolta seuraavaksi julkaistaan. Toivon vain, etteivät pojat liikaa ota mallia Disneystä (jonka kaltaiseksi kaiken kattavaksi mediataloksi Rovio aikoo) vaan innovaatio pysyy tekemisessä tiiviisti mukana.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kevätjäillä


Niin se vain aika juoksee nopeammin kuin ihminen. Tammikuu muuttui jälleen kerran helmikuuksi ja helmikuukin veteli viimeiset henkosensa jo aikapäivää sitten. Nyt on jo huhtikuu eli hieman on jo myöhäistä kirjoittaa keväästä (ja pieniä mainintoja myös talvesta), mutta kirjoitanpa kuitenkin.

Aika on kulunut tänä keväänä suhteettoman nopeasti. Ainakin verrattain. Vertailukohtana kun on armeijavuosi, jolloin tekemistä oli liian vähän ja kiire lähinnä odottamaan (ja lomille). Talvikin alkoi myöhässä, minun elämässäni käytännössä tammikuussa, kun muutin Kuopioon. Jäällä kävelemässäkin kävin tänä talvena ensimmäistä kertaa vasta maaliskuun alussa. Jäällä kävely on asia, jonka teen yleensä jo viimeistään joulukuussa.

Presidentinvaaleista ja uudesta presidentistä

Ei niin yllättäen, Sauli Niinistö valittiin Suomen 12. presidentiksi. Tätäkään seikkaa en ole kommentoinut millään tavalla vaikka Niinistö on ollut virkaa tekevä presidentti jo jonkin aikaa. Niinistöstä tulee varmasti hyvä presidentti ja hän on osan kyvyistään jo osoittanutkin.

En ole tehnyt kuvaa. On kuitenkin niin hupaisa, että oli pakko laittaa.

Itse toki äänestin Pekka Haavistoa, mutta häntä, realistina ajatellen, ei niin yllättäen valittu. Kuitenkin jo se, että Pekka pääsi toiselle kierrokselle, osoitti sen, että Suomesta edelleenkin löytyy myös toisenlaista ajattelua. Tämä toisenlainen ajattelu on tärkeää tulevaisuuden kannalta. Eikä tämä koske vain presidentin valintaa vaan kaikkea yhteiskunnan, yritysten ja ihmisten toimintaa.

Työnhakua

Tammikuun lopussa tai helmikuun alussa olin joku viikonloppu käymässä kotona Rautalammilla. Kyseisen viikonlopun jälkeen tajusin, etten tehnyt koko viikonloppuna muuta kuin istuin koneella, söin, nukuin ja olin kavereiden kanssa baarissa (sisältäen aloittelun). Näistä eniten aikaa vietin koneella ja baarissa. Niinpä ryhdyin miettimään, että voisin käyttää viikonloppuni paljon järkevämminkin. Näin päätin ryhtyä hakemaan töitä.

Töitä toki piti hakea muutenkin, koska mikäli haluan asua Kuopiossa kesän, niin on pakko löytää jokin kesätyö jo vuokranmaksua varten. Vielä työpaikkaa ei ole löytynyt, vaikka jo usean kuukauden olisin jo voinut osa-aikatyötä tehdä. Tietenkään ei välttämättä ole ihme, jos työpaikkaa ei löydy lukiotaustaiselle nuorelle, jolla ei ole juurikaan työkokemusta ja oma tulevaisuuden alakin on vielä pahasti hakusessa.

Kirjoittamisessa suvantoa

Kirjoittamiseni pääsi hieman seisahtumaan vuoden alussa. Oikeastaan ainut asia, mitä silloin kirjoitin, on pari Betula nanan jaksoa. Nyttemmin olen kuitenkin saanut kirjoitettua jonkin verran enemmän. Olen kirjoittanut muutamia novelleja ja runoja sekä normaaleja blogikirjoituksia.


Pääasia, eli kirjan työstäminen, ei ole kuitenkaan juuri edennyt. Tähän poikkeuksena pääsiäisloma, jolloin sain kirjaa eteenpäin muutamalla suurella harppauksella. Ylitin yhden suurimmista ongelmakohdista ja kirjan alku (ja sen mukana myös koko kirjan luonne) muuttui täysin. Itse en kuitenkaan edes tähän määrään ole tyytyväinen. Aikaa olisi tehdä paljon enemmänkin.

Suunta tuntuu kuitenkin oikealta. Ehkäpä kirja joskus näkee päivänvaloa (tai pääsee uudelleenkirjoitettuna kustantajille asti). Olen myös miettinyt jonkin verran muita ideoita, joita minulla on enemmän kuin riittävästi.

Opiskelua, enemmän ja vähemmän

Pääasiassa vähemmän. En ole varma, onko vika miehessä vai opiskeltavassa aineessa. Ainakaan ne eivät tunnu sopivan yhteen. Fysiikassa ei mielestäni sinänsä kyllä mitään vikaa ole. Se on mielenkiintoista ja porautuu juuri maailmankaikkeuden perusteita koskeviin kysymyksiin. Teoria kiinnostaa, laskeminen on tökkinyt.

Tämän takia hain (jälleen kerran) uuteen kouluun. Tai oikeastaan vanhaan, sillä jokainen hakemani paikka on koulusta, jossa olen jo opiskelijana. Jyväskylän yliopistosta hain kirjallisuutta, suomenkieltä ja äidinkielenopettajakoulutusta. Kuopiossa hain lääketieteelliseen (mihin luultavasti en pääse, enkä varmaankaan ole kovin suurissa määrin lukemassa). Kirjallisuuteen pitäisi kirjoittaa vielä motivaatiokirje, erillistä pääsykoetta ei ole vain pelkkä kirje. Kirjeen pitäisi olla perillä yliopistolla kuun viimeisenä päivänä eli ensi maanantaina.

Käytännössä minulla ei siis ole vielä minkäänlaista käsitystä siitä, mitä tulen tekemään työkseni. Tai, mikä minusta tulee isona. Aika ja elämä sen näyttävät.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Haukkuminen on rumaa


Tasa-arvo keskustelu jatkui jälleen kerran tällä viikolla, kun tasa-arvovaltuutettu ei hyväksynyt yliopistojen tasa-arvosuunnitelmissa tekemiä linjauksia (luin asiasta Savon Sanomista 18.4.2012, tässä jutusta lyhennetty nettiversio). Koko jutusta tuli taas hieman samanlainen olo kuin koko tasa-arvokeskustelusta muutenkin. Osa porukasta on jäänyt tuijottamaan (tiettyjä) lukuja eikä osata ajatella kokonaisuutta. Erilaiset lukuihin perustuvat sukupuolikiintiöt ovat minun mielestäni vihoviimeinen asia.

Kuten jo mainitsin, olen tasa-arvon kannattaja. Olen kuitenkin myös realisti ja tiedän, ettei tasa-arvo tapahdu hetkessä. Monissa pitkäaikaisissa viroissa kestää kauan, ennen kuin viroissa edes voi olla sama määrä miehiä ja naisia. Lisäksi minun mielestä ei ole millään tavalla järkevää valita virkamiehiä tehtäviin sillä perusteella, että jokin kiintiö saataisiin täytettyä. Jos naisissa ei ole tarpeeksi päteviä hakijoita (tai vastaavasti miehissä), niin miksi heitä pitäisi valita tehtäviin? Millekään organisaatiolle ei ole eduksi palkata epäpäteviä henkilöitä.


En nyt tässä tarkoita sitä, että naiset olisivat epäpätevämpiä kuin miehet tai miehet epäpätevämpiä kuin naiset. Tarkoitan sitä, että henkilöt ovat epäpätevämpiä kuin toiset henkilöt. Tarkoituksenmukaista on valita hakijoista juuri ne parhaat. Lisäksi, jos kaikkia asioita ryhdytään katsomaan kiintiöiden kannalta, niin pelkkä sukupuolikiintiö ei riitä mihinkään. Ei ainakaan todellisen tasa-arvon kannattajalle. Mikäli haluaa vain pönkittää omaa asemaansa yhteiskunnassa, niin silloin se varmasti riittää.

Tietysti lukuja voidaan aina katsoa myös toiseen suuntaan. Opiskelijoista suurin osa on naisia. Pitäisikö siis oppilaitoksiin asettaa kiintiöt oppilasvalintoihin? Armeijan käyvistä ylivoimaisesti suurin osa on miehiä (heille palvelus on pakollinen, propsit kaikille naisille, jotka ovat palvelukset suorittaneet). Pitäisikö palvelus asettaa pakollisiksi molemmille?

Ja mikä ihmeen tasa-arvovaltuuskunta on sellainen valtuuskunta, jossa on vain toisen sukupuolen edustajia?

Editoitu 11.7.2020
Muutettu otsikko hieman vähemmän provosoivaksi ja poistettu siihen suoraan liittyneet kohdat tekstistä. Myös muuten teksti on hieman vanhentunut ja edustaa ajatteluani vuonna 2012.
 

torstai 19. huhtikuuta 2012

Tomas ja Victoria


Betula nana, osa 29

Yhteisten kurssien lisäksi Mihail ja Tomas harjoittelivat paljon yhdessä. Mihail käytti jäätä ja vettä ja Tomas taas tulta, joten he olivat varsin hyvät harjoitusvastustajat toisilleen. Alkuaikoina Mihail oli harjoitellut pääasiassa Joelin kanssa, mutta tutustuttuaan Tomasiin tästä oli tullut hänen pääasiallinen harjoitusvastustaja yhä enenemissä määrin.

”Iltaa vaan teillekin. Mitä te teette tähän aikaan vanhalla kampuksella?” Tomas ihmetteli.

”Iltakävelyllä, mitenkä muutenkaan. Mitä itse teette täällä?” Mihail vastasi ja esitti vastakysymyksen.

”Kävimme kahvilla, tuo paikka on varmasti yliopistoalueen paras kahvila”, Tomas vastasi ja osoitti takanaan olevaa kahvilan näyteikkunaa.

Kahvilan näyteikkuna oli lähes koko kerroksen korkuinen ja kahvilan oven toisella puolella oli toinen samanlainen näyteikkuna. Talon seinä oli tummanvihreä, joka toi mieleen sammaleen täyttämän kuusikorven. Oven yläpuolella luki: Café Vihreä Hiisi ja tekstin päällä seisoskeli hiittä esittävä piirros.

”Voisimme joskus käydä testaamassa”, Emily sanoi ja Mihail nyökkäsi.

”Suosittelen. Kuinka ne muuten päästivät sinut näin nopeasti pois sairaalasta? Normaalisti pienimmänkin naarmun takia joutuu olemaan pidempään. Viimeksi, kun kuulin sinusta, niin olit vielä tajuton”, Tomas vaihtoi puheen aihetta.

”Rehtorin käskyllä, eivät ne muuten olisi päästäneet. Heräsin vasta eilen iltapäivällä. Eikö Joel kertonut?” Mihail sanoi.

”En ole nähnyt häntä pariin päivään. Hänellä on kuulemma jotakin perhesotkuja selvitettävänä ja siksi hän on ollut hieman enemmän poissa viimeaikoina. Toisaalta sinua ei ole näkynyt ollenkaan, kun olet ollut seikkailemassa ties missä.”

”Mitä nyt kävin hieman patikoimassa.”

”Taisit päästä hieman taistelun makuunkin”, Tomas hiljensi ääntään, jotta muut kadulla liikkujat eivät kuulisi puhetta: ”Kuulin huhuja, että taistelu olisi ollut melkoinen. Camilla ja Kristian ovat tosin retostelleen, että he vangitsivat helposti demonin, jolle sinä et pärjännyt hetkeäkään. Kuitenkin heitä oli kolme ja he yllättivät demonin. Luulen, että tässä on jotain takana, mitä ei ole yleisesti kerrottu.”

Mihail hymähti ja sanoi Tomasille: ”Olet oikeassa. Ainakin yksi seikka tässä on takana, jota me olemme tulleet selvittämään.”