Betula pubescens, osa 174
Kapteeni Kallaksen ja Burhleon johtama osasto suuntasi kohti lähempää porttirakennuksen puolikasta ja ensimmäistä ketjua. Heidän oli oltava nopeita ja pyrittävä siihen, etteivät gyllenburhilaiset arvaisi heidän tarkoitusta.
”Mihin suuntaan?” Venir kysyi.
”Tänne”, Martin sanoi.
Kallas johdatti osaston Burhleon osoittamaan suuntaan. Gyllenburhilaisia oli paljon. Portti oli vahvasti miehitetty, vaikka netronovalalaisten päähyökkäys ei vielä kohdistunut sitä vasten eikä porttia oltu vielä yritettykään murtaa. Gyllenburhilaiset kuitenkin tiesivät tämän tulevan ennemmin tai myöhemmin, joten he olivat jo valmiina. He eivät kuitenkaan olleet valmistautuneet hyökkäykseen linnan sisäpuolelta. Yllätysedusta huolimatta Kallaksen ja Burhleon johtama osasto kohtasi yhä kovempaa vastarintaa.
”Kuinka pitkä matka vielä?” Venir kysyi.
”Ei enää paljoa”, Martin vastasi.
Burhleo vilkaisi Kallasta.
”Näytät huolestuneelta”, Martin sanoi.
”Jos meillä on näin vaikeaa, Saesteorralla on varmasti vielä paljon vaikeampaa, koska hänen osastonsa on paljon pienempi”, Venir sanoi.
”Kyllä hän pärjää”, Martin sanoi.
”Mutta olen silti huolissani”, Venir sanoi.
”Huolehdi ensin meidät ketjun luokse”, Martin sanoi.
He taistelivat tiensä läpi gyllenburhilaisten ja lopulta pääsivät huoneeseen, jossa ketju oli. Huoneessa olevat gyllenburhilaiset ymmärsivät nopeasti heidän aikeensa ja muiden hidastaessa hyökkäystä yksi meni katkaisemaan portin avaavaa ketjua.
”Estäkää häntä katkaisemasta ketjua”, Martin sanoi.
Burhleon miehet hyökkäsivät kohti ketjua katkaisevaa gyllenburhilaista, mutta heidän hyökkäyksensä estettiin. Muutama netronovalalainen sotilas ehti ampua jousella kohti gyllenburhilaista. He olivat kuitenkin myöhässä. Gyllenburhilainen ehti vapauttamaan heilurin, joka katkaisi ketjun, ennen kuin kuolettava nuoli osui. Ennen kuolemaansa gyllenburhilainen sotilas ehti nähdä ketjun katkeavan ja kuulla kuinka se kilisi alas kuilua, jota pitkin ketju meni portin avausmekanismien luokse.
Tappiostaan katkerina Kallaksen ja Burhleon johtamat sotilaat tappoivat kaikki gyllenburhilaiset, jotka huoneessa olivat olleet. Kallas katsoi ruumiita synkeänä.
”Olemme epäonnistuneet”, Venir sanoi.
”Me kyllä, mutta Saesteorralla on vielä mahdollisuus”, Martin sanoi.
”Voimme vain toivoa, että hänellä on enemmän onnea matkassa”, Venir sanoi.
torstai 22. heinäkuuta 2021
Päälinnan portti
torstai 15. heinäkuuta 2021
Hyökkäys päälinnaan XIV
Betula pubescens, osa 173
Pääosasto eteni alas kierreportaita ja liittyi tornin alapuolisen käytävän taisteluun. Kärkiosasto oli jo aloittanut taistelun ja nyt pääosaston voimalla päästiin vyöryttämään kohti oikeaa suuntaa.
”Portti on tässä suunnassa”, Martin sanoi.
Kapteeni Kallas ohjasi pääjoukon oikeaan suuntaan. Viimeisenä portaista tuleva jälkijoukko saisi suojata heidän selustaansa ja suojata portaita niin pitkään kuin se oli mahdollista. Samalla he antaisivat torniin jääneelle erillisosastolle merkin, että he voisivat sulkea luukun alas portaisiin.
Gyllenburhilaiset olivat täysin yllätettyjä linnan muurien sisällä olevasta vihollisesta. Vaikka hälytys kiiri pitkin linnaa ei monikaan tuntunut kiinnittävän siihen huomiota. Se sekoittui hyökkäyksestä annettavaan hälytykseen ja kaikki tiesivät jo valmiiksi, että he olivat piiritettyinä ja taistelua käytiin muureilla. Netronovalalaiset ja Burhleon johtamat joukot pääsivät etenemään nopeasti läpi linnan käytävien kohti porttirakennusta.
”Pian olemme portilla”, Martin sanoi.
”Toivottavasti se on helppo aukaista”, Venir sanoi.
”Ei niin helppo kuin yläkaupungin portti. Linnan portti on helppo teljetä kiinni, joten meidän täytyy olla iskussamme nopeita ja estää portin aukaisuun käytettävien ketjujen katkaisu”, Martin sanoi.
”Ovatko ketjut yhdessä paikassa?” Venir kysyi.
”Eivät. Ketjuja on kaksi ja ne ovat eri huoneissa. Kumpikin ketjuista avaa toisen portin puolen”, Martin vastasi.
”Meille riittää, että saamme ainakin toisen puolikkaan portista auki”, Venir sanoi.
”Varmasti. Portti on niin suuri, ettei sitä pysty puolustamaan puoliksi avonaisena, jos hyökkääjällä on takanaan kunnollinen voima”, Martin sanoi.
Kallas piti lyhyen miettimistauon.
”Joudumme siis jakamaan voimamme kahtia”, Venir sanoi.
Kallas kääntyi Saesteorraan päin.
”Ota kolmannes jäljellä olevasta pääjoukosta itsellesi mukaan ja suuntaa toiselle ketjulle”, Venir sanoi.
”Selvä, herra kapteeni”, Jeanne sanoi.
Saesteorra alkoi koota mukaansa osastoa. Kallas kääntyi takaisin Burhleon puoleen.
”Osaako joku muu opastaa porttirakennukseen?” Venir kysyi.
”Luulen, että joku miehistäni osaa”, Martin vastasi.
”Joku voisi lähteä Seasteorran mukaan”, Venir sanoi.
”Lähetän osan omista miehistäni hänen mukaansa”, Martin sanoi.
”Kiitos”, Venir sanoi.
”Ei tarvitse kiittää. Tämä on yhtä paljon minunkin taisteluni”, Martin sanoi.
torstai 8. heinäkuuta 2021
Hyökkäys päälinnaan XIII
Betula pubescens, osa 172
Tornista laskeutuivat alas pienet kierreportaat, joihin pääsi tornin lattiassa olevasta luukusta. Luukku oli rakennettu niin, että sen sai helposti teljettyä kiinni yläpuolelta. Näin tornin puolustajat pysyivät hyvin turvassa, vaikka käytävä tornin alla olisi vihollisen käsissä. Tai vaikka koko muu linna olisi vihollisen käsissä.
Kapteeni Kallas tutki luukun rakennetta. Saesteorra näki tämän kasvoilta nousevan huolen tunteen. Kallas mietti jo seuraavia askelia päälinnan valtaamisessa. Pelkkä portin aukaisu ei riittänyt, vaan siitä vasta alkaisi pitkällinen taistelu, joka olisi vaikein koko kaupungin valtaamisessa. Gyllenburhilaiset taistelisivat niin pitkään kuin tahtoa voimia riittäisi, koska eivät voisi enää perääntyä minnekään.
”Onko kaikissa muissakin torneissa tällaiset luukut?” Venir kysyi.
”Luulen, että suurimmassa osassa on”, Martin vastasi.
Kallas huokaisi syvään.
”Mitä mietit?” Martin kysyi.
”Niitä uhreja, joita linnan valtaaminen vaatii”, Venir vastasi.
”Jos olemme mahdollisimman fiksuja, voimme vähentää uhrien määrää”, Jeanne sanoi.
”Mutta silti niiden määrä on suuri. Kaikkea me joudumme tekemäänkin rauhan eteen”, Venir sanoi.
”Rauha ei koskaan ole itsestään selvää”, Martin sanoi.
”Paremmassa maailmassa olisi”, Venir sanoi.
”Tämä onkin paha maailma. Paha ja matoinen maailma”, Martin sanoi.
Seuraavaksi oli lähdettävä etenemään luukun alapuolella olevia kierreportaita alaspäin. Enää he eivät voisi kulkea gyllenburhilaisten varjoissa, vaan oli edettävä taistellen läpi portille saakka. Yllätyksen etu heillä vielä oli jäljellä ja sen he aikoivat pitää niin pitkään kuin mahdollista.
”Ensimmäinen osasto voi lähteä jo. Pidämme yllä niin nopea tahtia kuin mahdollista, jotta saamme vyörytettyä hyökkäystä eteenpäin yllätyksen voimalla mahdollisimman pitkälle”, Venir sanoi.
”Voimme jättää tänne osaston tukemaan jousilla. Vaikka meillä kävisi huonosti, voivat he aiheuttaa täällä paljon tuhoa ennen kuin luukusta päästään takaisin ylös”, Jeanne sanoi.
”Kokoa vapaaehtoisista osasto jäämään tänne. Muista kertoa, että he jäävät luultavasti joksikin aikaa saarroksiin”, Venir sanoi.
”Kyllä, herra kapteeni”, Jeanne sanoi.
Saesteorra alkoi koota netronovalalaisista osastoa, joka jäisi torniin. Burhleo seurasi Saesteorran tarmoa.
”Hän on hyvä johtaja. Sotilaat luottavat häneen”, Martin sanoi.
”Hän on yksi parhaista alaisistani”, Venir sanoi.
torstai 1. heinäkuuta 2021
Hyökkäys päälinnaan XII
Betula pubescens, osa 171
Gyllenburhin päälinnassa oli muitakin salakäytäviä kuin se, jota pitkin he olivat päässeet linnan sisäpuolelle. Myös linnan eri osien väliltä löytyi salakäytäviä. Osa niistä oli sotilaiden tuntemia oikopolkuja, osa vain harvojen tietämiä ja osa jo kokonaan muistista unohtuneita.
”En tiedä kaikkia salakäytäviä. Tuskin kukaan tietää, sillä linna on täynnä niitä. Mutta tiedän niitä ison joukon ja muutamasta on meillekin hyötyä”, Martin sanoi.
He tulivat käytävän päähän, joka näytti umpikujalta. Päätyseinän luokse päästyään Burhleo alkoi tutkia seinää ja pian löysikin seinästä kiven, jolla sai salaoven auki. Ovi seinään aukesi hieman vaivalloisesti ja Burhleo tarvitsi apua saadakseen vedettyä oven kokonaan auki. Salakäytäviä käytettiin harvoin ja huollettiin vielä harvemmin.
”Toivottavasti ovi menee takanamme helpommin kiinni”, Venir sanoi.
”Jos ei mene, niin voimme huolehtia siitä myöhemmin. Meillä on edessämme suurempiakin murheita”, Martin sanoi.
Burhleo astui salakäytävään ja muut seurasivat perässä.
Salakäytävä oli kapea. Heidän täytyi kulkea peräkkäin ja kaikkien taisteluvarusteiden kanssa sekin oli välillä hankalaa. Eteneminen oli tuskallisen hidasta.
”Kuinka paljon tämä salakäytävä oikaisee?” Jeanne kysyi.
”En ole aivan varma, mutta ainakin pääsemme liikkumaan huomaamattomammin”, Martin vastasi.
”Se on ehkä asia, josta voimme maksaa pienellä hitaudella”, Jeanne sanoi.
”Niin. Tässä vaiheessa on tärkeämpää huolehtia siitä, ettei meitä huomata, kuin siitä, että olemme hitaita. Kohta tilanne voi olla toki toinen”, Martin sanoi.
Salakäytävä jatkui portailla alas, jakaantui kahteen eri suuntaan ja jatkui taas portaisiin. Kallas ja Saesteorra saattoivat vain toivoa, että Burhleo tiesi mihin oli menossa. Ja suunta olisi se, mihin hän oli luvannut heidän päätyvän. Lopulta salakäytävä päättyi pieneen eteiseen, josta aukesi ovi takaisin linnan käytävään.
”Nyt alamme olla niin lähellä porttia, että uskon meidän päätyvän heti taisteluun, kun astumme ulos. Olkaa siis valmiina”, Martin sanoi.
”Olemme valmiina”, Venir sanoi.
Burhleo avasi oven ja he astuivat torniin, joka oli porttirakennuksen vieressä. Tornissa olevat sotilaat tarkkailivat portin edessä olevia vihollisiaan ja eivät heti huomanneet tulijoita. Kun he huomasivat, oli se liian myöhäistä.
Saesteorra meni muurille katsomaan ulos.
”Olemme jo aivan portin lähellä”, Jeanne sanoi.
”Kun laskeudumme täältä tornista alas, meidän pitäisi päästä suoraan käytävää pitkin porttirakennukseen”, Martin sanoi.
”Se ei varmaan käy kovinkaan helposti”, Venir sanoi.
”Epäilen samaa”, Martin sanoi.