Hyökkäys päälinnaan XIII

 Betula pubescens, osa 172

Tornista laskeutuivat alas pienet kierreportaat, joihin pääsi tornin lattiassa olevasta luukusta. Luukku oli rakennettu niin, että sen sai helposti teljettyä kiinni yläpuolelta. Näin tornin puolustajat pysyivät hyvin turvassa, vaikka käytävä tornin alla olisi vihollisen käsissä. Tai vaikka koko muu linna olisi vihollisen käsissä.

Kapteeni Kallas tutki luukun rakennetta. Saesteorra näki tämän kasvoilta nousevan huolen tunteen. Kallas mietti jo seuraavia askelia päälinnan valtaamisessa. Pelkkä portin aukaisu ei riittänyt, vaan siitä vasta alkaisi pitkällinen taistelu, joka olisi vaikein koko kaupungin valtaamisessa. Gyllenburhilaiset taistelisivat niin pitkään kuin tahtoa voimia riittäisi, koska eivät voisi enää perääntyä minnekään.

”Onko kaikissa muissakin torneissa tällaiset luukut?” Venir kysyi.

”Luulen, että suurimmassa osassa on”, Martin vastasi.

Kallas huokaisi syvään.

”Mitä mietit?” Martin kysyi.

”Niitä uhreja, joita linnan valtaaminen vaatii”, Venir vastasi.

”Jos olemme mahdollisimman fiksuja, voimme vähentää uhrien määrää”, Jeanne sanoi.

”Mutta silti niiden määrä on suuri. Kaikkea me joudumme tekemäänkin rauhan eteen”, Venir sanoi.

”Rauha ei koskaan ole itsestään selvää”, Martin sanoi.

”Paremmassa maailmassa olisi”, Venir sanoi.

”Tämä onkin paha maailma. Paha ja matoinen maailma”, Martin sanoi.

Seuraavaksi oli lähdettävä etenemään luukun alapuolella olevia kierreportaita alaspäin. Enää he eivät voisi kulkea gyllenburhilaisten varjoissa, vaan oli edettävä taistellen läpi portille saakka. Yllätyksen etu heillä vielä oli jäljellä ja sen he aikoivat pitää niin pitkään kuin mahdollista.

”Ensimmäinen osasto voi lähteä jo. Pidämme yllä niin nopea tahtia kuin mahdollista, jotta saamme vyörytettyä hyökkäystä eteenpäin yllätyksen voimalla mahdollisimman pitkälle”, Venir sanoi.

”Voimme jättää tänne osaston tukemaan jousilla. Vaikka meillä kävisi huonosti, voivat he aiheuttaa täällä paljon tuhoa ennen kuin luukusta päästään takaisin ylös”, Jeanne sanoi.

”Kokoa vapaaehtoisista osasto jäämään tänne. Muista kertoa, että he jäävät luultavasti joksikin aikaa saarroksiin”, Venir sanoi.

”Kyllä, herra kapteeni”, Jeanne sanoi.

Saesteorra alkoi koota netronovalalaisista osastoa, joka jäisi torniin. Burhleo seurasi Saesteorran tarmoa.

”Hän on hyvä johtaja. Sotilaat luottavat häneen”, Martin sanoi.

”Hän on yksi parhaista alaisistani”, Venir sanoi.