Hyökkäys päälinnaan XII

 Betula pubescens, osa 171

Gyllenburhin päälinnassa oli muitakin salakäytäviä kuin se, jota pitkin he olivat päässeet linnan sisäpuolelle. Myös linnan eri osien väliltä löytyi salakäytäviä. Osa niistä oli sotilaiden tuntemia oikopolkuja, osa vain harvojen tietämiä ja osa jo kokonaan muistista unohtuneita.

”En tiedä kaikkia salakäytäviä. Tuskin kukaan tietää, sillä linna on täynnä niitä. Mutta tiedän niitä ison joukon ja muutamasta on meillekin hyötyä”, Martin sanoi.

He tulivat käytävän päähän, joka näytti umpikujalta. Päätyseinän luokse päästyään Burhleo alkoi tutkia seinää ja pian löysikin seinästä kiven, jolla sai salaoven auki. Ovi seinään aukesi hieman vaivalloisesti ja Burhleo tarvitsi apua saadakseen vedettyä oven kokonaan auki. Salakäytäviä käytettiin harvoin ja huollettiin vielä harvemmin.

”Toivottavasti ovi menee takanamme helpommin kiinni”, Venir sanoi.

”Jos ei mene, niin voimme huolehtia siitä myöhemmin. Meillä on edessämme suurempiakin murheita”, Martin sanoi.

Burhleo astui salakäytävään ja muut seurasivat perässä.

Salakäytävä oli kapea. Heidän täytyi kulkea peräkkäin ja kaikkien taisteluvarusteiden kanssa sekin oli välillä hankalaa. Eteneminen oli tuskallisen hidasta.

”Kuinka paljon tämä salakäytävä oikaisee?” Jeanne kysyi.

”En ole aivan varma, mutta ainakin pääsemme liikkumaan huomaamattomammin”, Martin vastasi.

”Se on ehkä asia, josta voimme maksaa pienellä hitaudella”, Jeanne sanoi.

”Niin. Tässä vaiheessa on tärkeämpää huolehtia siitä, ettei meitä huomata, kuin siitä, että olemme hitaita. Kohta tilanne voi olla toki toinen”, Martin sanoi.

Salakäytävä jatkui portailla alas, jakaantui kahteen eri suuntaan ja jatkui taas portaisiin. Kallas ja Saesteorra saattoivat vain toivoa, että Burhleo tiesi mihin oli menossa. Ja suunta olisi se, mihin hän oli luvannut heidän päätyvän. Lopulta salakäytävä päättyi pieneen eteiseen, josta aukesi ovi takaisin linnan käytävään.

”Nyt alamme olla niin lähellä porttia, että uskon meidän päätyvän heti taisteluun, kun astumme ulos. Olkaa siis valmiina”, Martin sanoi.

”Olemme valmiina”, Venir sanoi.

Burhleo avasi oven ja he astuivat torniin, joka oli porttirakennuksen vieressä. Tornissa olevat sotilaat tarkkailivat portin edessä olevia vihollisiaan ja eivät heti huomanneet tulijoita. Kun he huomasivat, oli se liian myöhäistä.

Saesteorra meni muurille katsomaan ulos.

”Olemme jo aivan portin lähellä”, Jeanne sanoi.

”Kun laskeudumme täältä tornista alas, meidän pitäisi päästä suoraan käytävää pitkin porttirakennukseen”, Martin sanoi.

”Se ei varmaan käy kovinkaan helposti”, Venir sanoi.

”Epäilen samaa”, Martin sanoi.