Fantasiamaailma Fagalesiin sijoittuva jatkokertomukseni on taas saavuttanut uuden vaiheen. Sivupolkuna toiminut tarina Betula pubescens on viime viikolla julkaistulla osallaan päättynyt ja seuraavaksi palataan alkuperäiseen tarinaan Betulaan nanaan. Betula nanan taas on tarkoitus kääntyä pikkuhiljaa kohti omaa päätöstään. Siinä varmaan menee myös oma aikansa. Tarkkoja suunnitelmia en ole tehnyt, mutta tarinan pääkaari on tiedossa.
Vaikka joskus Betula nana loppuisikin, niin Fagales ei tule kokonaan jäämään silloinkaan. Tarinaa on kerrottavaksi vielä eteenpäin, menneitä kertomattomia tapahtumia riittää historian täydeltä ja kuluvissakin tapahtumissa on kerrottavaa useasta näkökulmasta.
Betula pubescens toimi siis välitarinana sijoittuen samaan maailmaan Betula nanan kanssa, mutta eri paikkoihin sijoittuen ja keskittyen eri hahmoihin kuin päätarina. Jotakin vastaavaa, mutta taas hieman erilaisesta näkökulmasta, voisi olla kiinnostavaa kirjoittaa enemmän.
Seuraavaksi kuitenkin Betula nana loppuun.
keskiviikko 14. syyskuuta 2022
Seuraavat askeleet Fagalesissa
torstai 8. syyskuuta 2022
Toivoa taivaalta? II
Betula pubescens, osa 231
Muutaman päivän sisään netronovalalaiset oli pakotettu vetäytymään yläkaupungissa joko keskuslinnaan tai portin ympäristöön. Joitakin pieniä osastoja oli myös jäänyt mottiin tai piileskelemään muualle, mutta näillä ei ollut merkittävää merkitystä taistelun ison kuvan kannalta. Suuren keisarikunnan armeija keskittyi piirittämään keskuslinnaa ja porttialuetta.
Kenraali Netronova oli noussut keskuslinnan korkeimpaan torniin yhdessä kapteeni Suomaksen kanssa tarkastelemaan tilannetta.
”Portin puolustus pitää vielä”, Solkar sanoi.
”Toistaiseksi”, Edkar sanoi.
”He voivat puolustautua lähes yhtä pitkään kuin mekin”, Solkar sanoi.
”Mutta emme mekään kestä loputtomiin täyttä piiritystä”, Edkar sanoi.
Kenraali katseli linnan ympärillä liikkuvia Suuren keisarikunnan armeijan joukkoja. Yläkaupunki näytti kuin muurahaispesältä, jota oli sohaistu.
”Mitä toivoa meillä on?” Edkar kysyi.
”Aina on toivoa, herra kenraali”, Solkar vastasi.
”Olet aina optimisti”, Edkar sanoi.
”Jonkun täytyy olla”, Solkar sanoi.
”Mistä saat tuon kaiken uskon siihen, että voimme vielä kääntää tämän tilanteen paremmaksi?” Edkar kysyi.
Suomas kohautti olkapäitään ja käänsi katseensa kohti taivasta.
”Ehkä tuolta”, Solkar vastasi.
Kenraali käänsi myös katseensa kohti taivasta.
”En tiedä miten paljon tuolta on toivoa meille luvassa”, Edkar sanoi.
”Ehkä ei mitään konkreettista apua, mutta toivo ei olekaan välttämättä mitään konkreettista. Se on uskoa siihen, että asiat kääntyvät vielä hyväksi”, Solkar sanoi.
Kenraali hymähti ja kääntyi pois ikkunalta. Suomas sen sijaan jäi katselemaan poutapilviä, jotka pikkuhiljaa lipuivat taivaan poikki.
Sitten pilven takaa ilmestyi jokin musta piste.
”Kenraali, näettekö tekin tuon?” Solkar kysyi.
Suomas osoitti pilven reunaa. Jo varsin turhautunut kenraali tuli takaisin ikkunalle ja katsoi Suomaksen osoittamaan suuntaan.
”Näenkö minkä?” Edkar kysyi.
Sitten kenraali näki sen. Ensin se näytti linnulta, mutta sitten hän tajusi sen olevan liian kaukana. Se oli jotakin isompaa.
”Mikä se on?” Edkar kysyi.
”En tiedä”, Solkar vastasi.
Sitten he kuulivat karjaisun, joka kiisi läpi poutaisen taivaan ja sai taistelun kaupungissa pysähtymään.
torstai 1. syyskuuta 2022
Toivoa taivaalta?
Betula pubescens, osa 230
Suuren keisarikunnan armeijan suurhyökkäys yläkaupunkiin oli käynnistynyt. Suuren keisarikunnan armeija oli kasannut nopeasti kaikki liikenevät voimat keskikaupunkiin yläkaupungin muurin läheisyyteen ja sysännyt sitten kaikki joukot kerralla hyökkäykseen. Netronovalalaisten puolustajien kohtaamaa ylivoima oli murskaava. Heti hyökkäyksen alkaessa kapteenien Kallaksen ja Suomaksen oli pakko määrätä muurilta irti olevat osastot heikoimpien kohtien puolustamiseen. Se ei kuitenkaan riittänyt.
Ylivoiman edessä yläkaupungin puolustus murtui useista kohdista. Vaikka kenraali Netronova määräsi myös kaikkein tuoreimmat kuolleistamanatut taisteluun, ei murtumia saatu paikattua. Suuren keisarikunnan armeija pääsi yläkaupunkiin. Murtumakohdat olivat kuitenkin hyökkääjien kannalta hankalissa kohdissa, joten sillanpäät yläkaupungin puolella kasvoivat hitaasti. Ne kuitenkin kasvoivat vääjäämättömästi ja netronovalalaisten oli vetäydyttävä kohti keskuslinnaa ja yläkaupunginmuurin porttia.
Kapteenit olivat olleet molemmat vielä yläkaupungin portilla johtamassa taisteluita. Viimeiset hetket siirtyä turvallisesti kaupungin päälinnaan alkoivat olla käsillä.
”Oletko varma, että jäät tänne?” Solkar kysyi.
”Jonkun on jäätävä johtamaan taistelua tällekin puolelle”, Venir vastasi.
”Muista, että sinun täytyy irrottaa joukot riittävän aikaisin, jotta pääsette keskuslinnaan. Muuten jäätte tänne mottiin”, Solkar sanoi.
Kallas nyökkäsi, mutta ei sanonut mitään.
”Vai aiotko jäädä tänne?” Solkar kysyi.
Kallas ei heti vastannut. Ennen kuin tämä lopulta vastasi, Suomas alkoi arvata mikä vastaus olisi.
”Olemme motissa joka tapauksessa. Ehkä ei olisikaan täysin huono ajatus, jos olemme kahdessa paikassa. Ainakaan vihollisella ei olisi mahdollisuus keskittyä vain yhden kohdan näännyttämiseen”, Venir vastasi.
Suomas nyökkäsi eikä yrittänyt millään tavalla kyseenalaistaa Kallaksen sanomisia. Hän tiesi, että hänen ystävänsä oli päättänyt jäädä sotilaidensa kanssa saarroksiin heikommin varusteltuun linnoitukseen.
”Et sitten kuole”, Solkar sanoi.
”Ei ole tarkoitus”, Venir sanoi.
”Olen menettänyt aivan liian monta ystävää tämän retken aikana”, Solkar sanoi.
”Me kaikki olemme”, Venir sanoi.
Suomas halasi ystäväänsä ja hyvästien jälkeen lähti kohti keskuslinnaa. Kallas katseli ikkunasta Suomaksen ratsastusta linnoitusten ympäröimän pihan poikki.
”Toivottavasti vielä tapaamme, ystävä”, Venir sanoi.
Sitten kapteeni palasi karttojen ja muistiinpanojen ääreen. Hän toivoi, että myös porttialueelle vetäytyisi riittävästi joukkoja, vaikka ensisijainen vetäytymissuunta joukoille olikin kohti keskuslinnaa. Joka tapauksessa hän ja portille vetäytyneet puolustaisivat linnoitteita viimeiseen saakka. Muuta ei enää ollut tehtävissä. Kapteeni Kallas oli hyväksynyt sen tosiasian, että taistelu Gyllenburhista päättyisi heidän kannaltaan katkeraan loppuun. Enää tuli saattaa tuo taistelu loppuunsa.
torstai 25. elokuuta 2022
Vieraat torvet III
Betula pubescens, osa 229
Kenraalin ja kapteenien oletus kävi toteen ja Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys yläkaupunkia vastaan kiihtyi seuraavien päivien aikana. Enää tarkoitus ei ollut vain näännyttää kaupunkia, vaan nyt piirittäjät pyrkivät myös pääsemään sisään kaupunginosaan. Vielä kyse ei kuitenkaan ollut suuremmasta hyökkäyksestä ja netronovalalaiset saivat Suuren keisarikunnan armeijan yritykset torjuttua.
Valmistautumista toisenlaiseen hyökkäykseen oli kuitenkin näköpiirissä ja kapteenit olivat pohtimassa tilannetta.
”Tämä ei näytä hyvältä”, Solkar sanoi.
Suomaksen edessä pöydällä levittäytyi kartta, joka kuvasi kaupunkia ja sitä ympäröivää aluetta. Kartalle oli asetettu nappuloita kuvastamaan eri osapuolten joukkoja. Suuren keisarikunnan nappulat keskittyivät keskikaupunkiin yläkaupungin muurin lähelle sekä kaupunkia ympäröivän tasangon pohjoisosalle. Muuallakin oli Suuren keisarikunnan joukkoja, mutta selvin keskittymä oli keskikaupungissa.
”He valmistautuvat täyteen hyökkäykseen”, Venir sanoi.
”Kuinka kauan kestämme sellaista?” Solkar kysyi.
Kallas pudisti päätään ja ei vastannut heti. Hän ei halunnut sanoa asiaa ääneen.
”En tiedä. Emme välttämättä kovinkaan kauaa”, Venir vastasi.
”Pitäisikö meidän aloittaa valmistelut sitä varten, että jos meidän täytyy vetäytyä keskuslinnaan?” Solkar kysyi.
Suomas osoitti kartasta yläkaupungissa olevaa linnaa.
”En tiedä kannattaako täysiä valmisteluja aloittaa, mutta hyvähän siihenkin vaihtoehtoon on jollakin tavalla valmistautua”, Venir vastasi.
”Entä muurin porttialue?” Solkar kysyi.
Suomas siirsi kätensä osoittamaan yläkaupungin muurin pääporttia, jota netronovalalaiset olivat linnoittaneet siitä saakka, kun olivat saaneet portin ympäristöineen hallintaansa.
”Sen hylkääminen ei tosiaankaan tunnu järkevältä ajatukselta, vaikka toisaalta en tiedä onko järkevää puolustaa kahta erillistä saareketta”, Venir vastasi.
”Jos yläkaupungin puolustus murtuu yllättävästi, niin se voi tarjota mahdollisuuden vetäytyä hallitusti kahteen eri paikkaan”, Solkar sanoi.
”Niin, portti on melko todennäköisesti sellainen kohti muurista, jonka puolustus ei murru. Linnoitukset ovat niin vahvoja ja monikerroksisia, että porttialuetta on vaikea valloittaa väkivoimin, vaikka hyökkääjä olisi päässyt yläkaupunkiin ja itse portista läpi”, Venir sanoi.
”Olkoon kahteen paikkaan vetäytyminen sitten varasuunnitelma”, Solkar sanoi.
Kallas nyökkäsi, vaikka hän ei pitänytkään ajatusta hyvänä. Hyviä vaihtoehtoja oli kuitenkin tarjolla rajallisesti.
”Ehkä nyt tähän tilanteeseen vetäytymisvalmisteluksi riittää se, että jokaisen osaston johtajan täytyy olla vähintään itse tietoinen siitä, mitä kautta pystyy vetäytymään osastonsa kanssa. Ensisijaisesti vetäytyminen tulee tehdä keskuslinnaan, mutta sen tien ollessa estetty, toissijaisesti porttialueelle”, Venir sanoi.
”Se on hyvä alku ja vähintä, mikä on hyvä olla valmiina tiedossa”, Solkar sanoi.
”Sitten meidän täytyy suunnitella, miten puolustaudumme tulevaa suurhyökkäystä vastaan”, Venir sanoi.
Suomas nyökkäsi. Kapteenit kumartuivat kartan ääreen ja yrittivät tunnistaa yläkaupunkia ympäröivän muurin heikoimpia kohtia. Näiden kohtien puolustamiseksi varattiin enemmän joukkoja sen mukaan, mitä oli saatavilla. Kovinkaan paljoa kapteeneilla ei kuitenkaan ollut tehtävissä taisteluiden aikana.
torstai 18. elokuuta 2022
Vieraat torvet II
Betula pubescens, osa 228
Kenraali Netronova oli kutsunut kapteenit luokseen neuvottelemaan seuraavista siirroista kaupungin puolustamisessa ja miten vieraat torvet vaikuttaisivat siihen. Kun kapteenit saapuivat keskuslinnan saliin, kenraali oli istumassa suuren pöydän ääressä, jonka päälle oli levitetty kaupungin ja lähialueen karttoja. Kenraali oli tutkimassa karttaa, joka kuvasi kaupunkia ja sitä ympäröiviä tasankoa ja vuoristoa.
”Herra kenraali, pyysitte meidät paikalle”, Solkar sanoi.
”Istukaa, olkaa hyvät”, Edkar sanoi.
Kapteenit istuivat tuoleille, jotka oli asetettu karttapöydän luokse.
”Oletteko saaneet mitään tiedustelutietoa keitä vieraiden torvien käyttäjät voisivat olla?” Edkar kysyi.
”Emme mitään. Yläkaupungin muureilta on liian pitkä matka tasangon pohjoislaidalle, jotta voisimme nähdä, keitä sinne on saapunut. Totesimme myös, että olisi liian riskialtista lähettää tiedustelijoita ottamaan asiasta selvää”, Solkar vastasi.
”Onko teillä sitten mitään arvauksia keitä he voisivat olla?” Edkar kysyi.
Kapteenit pudistelivat päätään.
”Ainoa, joka voisi käydä millään tavalla järkeen, olisi, että ne olisivat Imperiumin armeijan torvia, mutta se on aika kaukaa haettua”, Venir sanoi.
”Se on hyvin kaukaa haettua. En usko siihen vaihtoehtoon”, Edkar sanoi.
”Emme mekään pidä sitä todennäköisenä vaihtoehtona”, Solkar sanoi.
”Torvet saattavat hyvin olla vain jonkin Suuren keisarikunnan kaupungin tai ruhtinaan torvia, jotka eroavat muista”, Edkar sanoi.
Kapteeni Kallas nousi ylös ja osoitti kenraalin edessä olevasta kartasta kaupungin pohjoispuolella olevaa tasangon osaa.
”Suuren keisarikunnan armeijan uudelleenryhmittäytyminen täällä viittaisi siihen, että kyseessä ei ole jokin uusi Suuren keisarikunnan osasto”, Venir sanoi.
”Joka tapauksessa. Vaikka pohjoisesta olisi hyökännyt Suuren keisarikunnan vihollisia, niin meitä se tuskin auttaa”, Edkar sanoi.
Kapteenit nyökkäilivät ja Kallas istuutui takaisin tuolilleen.
”Vaikka emme tietäisi keitä he ovat, niin voimme pohtia miten uusi tilanne vaikuttaa meihin”, Edkar sanoi.
”Olemme käyneet läpi kahta vaihtoehtoa. Joko hyökkäys kaupunkia kohti rauhoittuu, kun Suuren keisarikunnan armeija pyrkii vastaamaan uuteen uhkaan pohjoisessa”, Venir sanoi.
”Tai sitten?” Edkar kysyi.
”Tai sitten hyökkäys kiihtyy, kun Suuren keisarikunnan armeija pyrkii ratkaisemaan tämän taistelun hyväkseen ennen kuin taistelu tasangon pohjoislaidalla pääsee täyteen vauhtiin ja he voisivat välttää taistelemisen kahdella rintalamalla samaan aikaan”, Venir sanoi.
Kenraali mietti hetken ennen kuin jatkoi.
”Itse tekisi ainakin niin, että pyrkisin saamaan kaupungin hallintaan ennen kuin toinen taistelu on täydessä vauhdissa. Meille voi tulla eteemme vaikeat päivät. Meidän täytyy varustautua siihen, että Suuren keisarikunnan armeija pyrkii saamaan aikaan murron Yläkaupungin muurissa. Se meidän täytyy estää”, Edkar sanoi.
”Yritämme parhaamme”, Solkar sanoi.
”Vahvistamme muurin puolustusta ja perustamme ylimääräisiä osastoja, jotka voivat siirtyä sinne, missä apua kaivataan”, Venir sanoi.
”Toivottavasti teillä on riittävästi sotilaita kaikkeen”, Edkar sanoi.
”Ei oikeastaan ole, mutta käytämme tehokkaasti niitä, joita meillä on”, Venir sanoi.
torstai 11. elokuuta 2022
Vieraat torvet
Betula pubescens, osa 227
Taistelu Gyllenburhista jatkui kaupungin kärsiessä siitä yhä enemmän. Saarto alkoi kuitenkin yhä jatkuessaan purra myös netronovalalaisiin, jotka eivät voineet tehdä paljoa muuta kuin kestää yhä jatkuvaa piiritystä. Satunnaiset pienet hyökkäykset yläkaupungin muurin ulkopuolelle kävivät yhä harvinaisemmiksi ja tulokseltaan laihemmiksi. Lopulta ne lopetettiin kokonaan, koska niiden nähtiin kuluttavan enemmän netronovalalaisten voimia kuin Suuren keisarikunnan armeijan voimia. Näin netronovalalaiset keskittyvät vain puolustautumaan parhaansa mukaan.
Pitenevä piiritys kävi aikaa myöten yhä hankalammaksi puolustajille. Piiritysrengas oli tiukka, joten mahdollisuuksia hankkia tarvikkeita ulkoa ei ollut. Aika oli selvästi piirittäjien puolella. Netronovalalaisilla ei kuitenkaan ollut käsissään mitään sellaista, jolla he olisivat voineet kääntää taistelun suuntaa.
Eräänä taisteluun valkeavana päivänä netronovalalaiset vartijat kuulivat yllätyksekseen itselleen täysin vieraita torvia. Torvien ääni kuului pohjoisesta Gyllenlaesin pohjoispuolelta ja niiden soittajia ei pystytty kaupungista saakka näkemään.
Kapteenit olivat tulleet yläkaupungin muurin pohjoisimpaan torniin seuraamaan tilannetta. Vieraiden torvien äänet kuuluivat enää satunnaisesti, mutta niiden aiheuttama muutos Suuren keisarikunnan Gyllenlaesissa olevassa armeijassa oli selvästi nähtävissä heillekin. Armeija oli selvästi muuttanut järjestäytymistään ja taisteluosastoja siirtyi kohti tasangon pohjoislaitaa. Puolestaan armeijan huolto ja muut itse taisteluun osallistumattomat osat siirtyivät kohti tasangon keskiosaa ja kaupungin itäpuolelle.
”Kenen torvia luulet noiden olevan?” Solkar kysyi.
”En osaa sanoa. En tunnista ääntä”, Venir vastasi.
Suomas piti tauon ennen seuraavaa kysymystä.
”Luuletko heidän tulleen auttamaan meitä?” Solkar kysyi.
”Toivon niin, mutta jotenkin minusta tuntuu, että ei”, Venir vastasi.
”Selvästi ne eivät kuitenkaan ole Suuren keisarikunnan ystävien torvia”, Solkar sanoi.
”Niin”, Venir sanoi.
Kapteenit yrittivät pohtia muuttunutta tilannetta ja mitä se merkitsi kaupungin puolustamisen kannalta.
”En keksi muuta kuin että ne olisivat Imperiumin armeijan torvia, mutta mitä heidän joukkonsa tekisivät täällä”, Venir sanoi.
”En minäkään usko, että ne voivat olla heidän joukkojaan. Olemme aivan liian kaukana etelässä, että he voisivat lähettää armeijan näin kauaksi”, Solkar sanoi.
”Hyvä kysymys onkin, että keitä muita ne voivat olla”, Venir sanoi.
”Voimmeko mitenkään tietää varmaksi?” Solkar kysyi.
”Vain lähettämällä tiedustelijaryhmän vuorten kautta katsomaan, mutta siinä menisi aivan liian kauan”, Venir sanoi.
”Ja emme voisi olla varmoja pääsisivätkö tiedustelijat enää takaisin. Vuoret ovat vaarallisia ja en laittaisi tietojen saamista niiden varaan”, Solkar sanoi.
Kallas nyökkäsi.
”Ehkä on siis parempi vain antaa asian olla toistaiseksi. Jos asia koskettaa meitä, tavalla tai toisella, niin saamme kyllä lopulta tietää keitä torvien omistajat ovat”, Venir sanoi.
”Se on varmaan paras, mitä voimme nyt tehdä”, Solkar sanoi.
torstai 4. elokuuta 2022
Kaupunki myrskyn silmässä VII
Betula pubescens, osa 226
Taistelu Gyllenburhista jatkui yhä pidempään ja tuhosi yhä suuremman osan kaupungista. Erityisesti pääkatujen varret sekä muurien lähialueet kärsivät kaupungissa riehuvista taisteluista. Tulipalot olivat hyvin tavallisia etenkin keskikaupungin alueella. Osa keskikaupungin asukkaista katsoi parhaaksi lähteä kaupungista ja siirtyä sen ulkopuolelle telttakyliin tai kauemmaksi maaseudulle. Kaikilla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta lähteä.
Alakaupungista lähtijöitä ei ollut kuin harvoja yksittäisiä, jotka pakenivat yön pimeyden turvin piirittäjien ohitse. Poispääsy alakaupungista oli mahdollinen, koska saarto ei ollut täysin tiivis alakaupungin kohdalla. Puolestaan yläkaupungista kukaan ei voinut poistua, kun Suuren keisarikunnan armeijan saartorengas piti kaupunginosaa tiukasti otteessaan. Yläkaupungin asukkailla oli myös eniten menetettävää. Kukaan ei halunnut riskeerata omaisuuttaan tai asemaansa pakenemalla kaupungista. Yläkaupunkilaisilla oli myös parhaat oltavat kaikista kaupungin asukkaista, vaikka kaupunki olikin piiritettynä.
”Luuletko, että asukkaat pärjäävät?” Solkar kysyi.
”Yläkaupunkilaisetko? Aivan varmasti”, Venir vastasi.
”Oletko varma?” Solkar kysyi.
”Juhlia ja tanssiaisia järjestetään piirityksestä huolimatta, joten en usko yläkaupunkilaisten olojen olevan kovinkaan huonot”, Venir vastasi.
”Kaikki eivät elä tanssiaiselämää yläkaupungissakaan”, Solkar sanoi.
”Mutta pärjäävät varmasti”, Venir sanoi.
Suomas nyökkäsi.
”Olet varmasti oikeassa”, Solkar sanoi.
”Suuremmin voisi olla huolissaan keskikaupunkilaisista, mutta heidän tilanteensa ei ole enää meidän huolemme. Suuren keisarikunnan armeija saa huolehtia heistä, kun hallitsevatkin kaupunginosaa”, Venir sanoi.
”Heidän olonsa ovat taitaneet vain huonontua sen jälkeen, kun vetäydyimme keskikaupungista”, Solkar sanoi.
”Luulen samaa”, Venir sanoi.
Suomas asetti kätensä kaupungin kartalle lähelle alakaupunkia.
”Alakaupungissa sen sijaan olot ovat taitaneet pysyä lähes samoina kuin ennen taistelua”, Solkar sanoi.
”Sellaisen kuvan minäkin olen saanut. He pärjäävät myös vähemmällä kuin muiden kaupunginosien asukkaat”, Venir sanoi.
”Heitä tosi on myös varsin paljon. Alakaupunki on tiheään asuttu”, Solkar sanoi.
Suomas nosti kätensä pois kartalta ja kierrätti katsettaan sitä pitkin.
”Entä me? Miten hyvin me pärjäämme?” Solkar kysyi.
Kallas hymähti huvittuneena.
”Se onkin vaikeampi kysymys”, Venir vastasi.
”Tilanne voisi olla huonompikin”, Solkar sanoi.
”Voisi tietysti, mutta ei se mikään hyvä ole tälläkään hetkellä”, Venir sanoi.
Suomas nyökkäsi.
”Mutta kestämme. Ainakin toistaiseksi”, Venir sanoi.
”Mutta jossakin vaiheessa tarvitsemme apua ulkoa”, Solkar sanoi.
”Niin. Suuren keisarikunnan armeija on niin suuri, ettemme pysty yksin tätä taistelua ratkaisemaan millään tavalla meille suosiolliseen suuntaan”, Venir sanoi.
torstai 28. heinäkuuta 2022
Kaupunki myrskyn silmässä VI
Betula pubescens, osa 225
Kapteenit lähettivät vanhoista ja uusista sotilaista koostuvan osaston hyökkäykseen yläkaupungin muurin ulkopuolelle. Toisin kuin kapteenit pelkäsivät, osasto onnistui tavoitteissaan kohtalaisen hyvin. Se sai aikaan murron Suuren keisarikunnan armeijan osastojen väliin tehdyssä hyökkäyksessä. Tämä johti paniikkiin ja uuteen epäjärjestykseen keskikaupungissa olevien Suuren keisarikunnan armeijan joukkojen keskuudessa.
Jos netronovalalaisilla olisi ollut käytettävissään suuremmat voimat, olisi hyökkäystä ollut mahdollista jatkaa paljon pidemmälle ja puskea Suuren keisarikunnan armeija pois yläkaupungin muurilta. Laajempaan hyökkäykseen Kapteenit eivät kuitenkaan uskaltaneet lähteä, koska se olisi ollut hyvin riskialtista ja loppunut lyhyeen, mikäli Suuren keisarikunnan armeija olisi saanut rivinsä koottua. Niinpä osasto palasi tehtävänsä suorittaneena takaisin yläkaupungin muurien suojaan Saesteorran osaston suojaamana.
Osaston päästyä turvallisesti lepäämään linnan suojiin kapteenit purkivat osaston operaation onnistumista yhdessä kenraalin kanssa.
”Mitä mieltä olitte?” Edkar kysyi.
”Olemme positiivisesti yllättyneitä, minä ainakin”, Venir vastasi.
”Sotilaat pystyivät siihen, mihin sanoit heidän pystyvän”, Solkar sanoi.
Kenraali nyökkäili tyytyväisenä.
”Joitakin tappioita kuitenkin tuli ja lähes yksinomaan uusiin sotilaisiin. Mutta he ovat vielä kankeita ja kokemattomia uudessa elämässään”, Venir sanoi.
”Se poistuu ajallaan”, Edkar sanoi.
”Niin varmasti, mutta se on vielä hyvä pitää muistissa”, Venir sanoi.
”Osalla kankeus vois myös viitata johonkin muuhun”, Solkar sanoi.
”Mitä tarkoitat?” Edkar kysyi.
”Kaikki eivät välttämättä sovellu epäkuolleiksi”, Solkar vastasi.
Kenraali katsoi kapteeni Suomasta ihmetellen.
”Miksi eivät sopisi?” Edkar kysyi.
”Jotkut vanhoista sotilaista raportoivat, että uudet sotilaat käyttäytyvät välillä hieman erikoisilla tavoilla ja näyttivät etteivät ihan joka hetki olleet perillä siitä, missä olivat ja ketä olivat”, Solkar vastasi.
Kenraalin ilme muuttui vihaiseksi.
”En hyväksy, että mustamaalaatte uusia manattuja kaikilla mahdollisilla tavoilla”, Edkar sanoi.
”Se ei ollut missään nimessä tarkoitus”, Solkar sanoi.
Suomas odotti pienen hetken varmistaakseen, että kenraali halusi edelleen kuunnella, mitä hän aikoi sanoa.
”Näitä huomioita vain tuli usealta eri sotilaalta, joten ehkä asiaa kannattaa selvittää ajan kanssa. Ihan vain siitä syystä, että jos jotakin ongelmaa on, niin sitä voidaan ryhtyä korjaamaan. Jos kyse on vain siitä, että vastamanatut ovat olleet epäkuolleita liian vähän aikaa, niin sitten mitään ei tarvitse tehdä”, Solkar sanoi.
Kenraali nyökkäsi.
”Hyvä on. Määrään Tammen seuraajista muutaman seuraamaan asiaa ja selvittämään sitä, jotta voimme lopettaa tästäkin asiasta huolehtimisen ja keskittyä kaupungin puolustamiseen”, Edkar sanoi.
”Kiitos, arvon kenraali”, Solkar sanoi.
torstai 14. heinäkuuta 2022
Kaupunki myrskyn silmässä V
Betula pubescens, osa 224
Uusi osasto, joka koostui vanhoista ja kokeneista taistelijoista sekä uusista Tammen seuraajien Gyllenburhissa kuolleestamanaamista, koottiin nopeasti. Kokeneista mukaan valittiin sellaisia, jotka olivat olleet taisteluissa vähemmän ja näin olivat vähemmän rasittuneita. Uusita epäkuolleista puolestaan mukaan valikoituivat pääasiassa heitä, jotka Tammen seuraajat olivat mananneet ensimmäisenä. Nämä olivat ehtineet totuttautua uuteen elämäänsä epäkuolleena ja epäkuolleen kehoonsa pisimpään.
Kenraali ja kapteenit katselivat linnan tornista osastoa, joka harjoitteli ensimmäistä kertaa yhdessä linnanpihalla.
”Mitä mieltä olette?” Edkar kysyi.
”Tuoreet ovat hieman kankeita, kuten odotettavaa olikin”, Venir vastasi.
”Mutta uskallatteko lähettää heidät taisteluun?” Edkar kysyi.
”Meistäkö se riippuu?” Solkar kysyi.
”Te olette kapteenit, te teette lopullisen päätöksen käytännön toteuttamisesta. Minä olen antanut teille tehtäväksi puolustaa kaupunkia”, Edkar vastasi.
”En tiedä onko meillä hirveästi vaihtoehtoja heidän taisteluun lähettämisen suhteen”, Venir sanoi.
”Vaihtoehdot on lähettää nyt tai myöhemmin”, Edkar sanoi.
Kallas nyökkäsi hieman levottomasti.
”Luulen, että paras vaihtoehto on, että lähetämme heidät taisteluun. Olivat he siihen täydellisesti valmiita tai eivät”, Venir sanoi.
”Onko kapteeni Suomaksella tähän mitään sanottavaa?” Edkar kysyi.
Suomas pudisti päätään.
”Sitten asia on päätetty”, Edkar sanoi.
Kallas painoi päänsä ja huokaisi.
”Haluatko vielä sanoa jotakin, kapteeni Kallas?” Edkar kysyi.
”En tiedä onko tätä järkevää sanoa erikseen, mutta emme voi taata heidän turvallisuuttaan”, Venir vastasi.
”Tiedän. Se on osa sotaa”, Edkar sanoi.
”Tästä voi hyvin tulla verilöyly, jos operaatio epäonnistuu. He menevät meidän miehittämän muurin ulkopuolelle”, Venir sanoi.
”Niin käy kuin on käydäkseen. He ovat hyviä ja heitä on paljon”, Edkar sanoi.
”Mutta Suuren keisarikunnan armeijalla on vielä enemmän sotilaita. Sotilaita, jotka ovat jo olleet taistelussa ja ovat sinut oman kehonsa kanssa”, Venir sanoi.
”Me kaikki teemme parhaamme. Minä teen, te teette ja niin myös he tekevät”, Edkar sanoi.
Kenraali ei sanonut enempää, vaan jätti kapteenit kahdestaan torniin. Meni pitkään ennen kuin kapteeneista kumpikaan sanoi mitään.
”Luuletko, että operaatio epäonnistuu?” Solkar kysyi.
”En, mutta pelkään”, Venir vatasi.
”Ainahan operaatiot voivat epäonnistua”, Solkar sanoi.
”Niin”, Venir sanoi.
”Miksi tämä sitten on jotenkin erityinen?” Solkar kysyi.
”Tiedän, että tuoreet kuolleestamanatut ovat kenraalille tärkeitä, vaikka hän ei myönnäkään sitä, ja pelkään hänen murtuvan, jos ne tuhoutuvat taistelussa, josta ei sitten olekaan mitään hyötyä meidän tavoitteidemme kannalta”, Venir vastasi.
Suomas nyökkäsi.
”Tehdään sitten sellainen suunnitelma, etteivät he voi tuhoutua, vaikka he häviäisivätkin taistelun”, Solkar sanoi.
”Onko sinulla ehdotuksia siihen?” Venir kysyi.
”Mietin, että voimme ottaa aliupseeri Saesteorran osastoineen valmiuteen ja varmistamaan, että tämä osasto pääsee tarvittaessa vetäytymään turvallisesti”, Solkar vastasi.
”Jeanne ei tule pitämään tästä”, Venir sanoi.
torstai 7. heinäkuuta 2022
Kaupunki myrskyn silmässä IV
Betula pubescens, osa 223
Kenraali johdatti kapteeneja pitkin linnan käytäviä kohti huonetta, jossa kapteenit muistivat kuolleestamanausta tapahtuneen aikaisemmin.
”Vieläkö jatkatte kuolleestamanausta?” Solkar kysyi.
”Niin paljon kuin Tammen seuraajat vain löytävät sopivia ruumiita ja tarvikkeita itse manaukseen. Tahti on kuitenkin hidastunut siitä, mihin alkuun pystyimme. Ruumiita kyllä olisi, mutta kaupungin yrttitarhoissa olisi toivomisen varaa”, Edkar vastasi.
He kävivät ensin kuolleestamanaushuoneessa tarkastamassa mikä tilanne siellä oli. Tammen seuraajat valmistelivat siellä jälleen yhtä manausta. Seuraajien joukossa oli myös muutamia uusia, joita kapteenit eivät tunnistaneet Netronovalasta heidän mukaansa lähteneeksi.
”Työtahti kävi liian nopeaksi vanhoille seuraajille, joten annoin heille luvan etsiä uusia lupauksia. Heitä onkin löytynyt muutamia sotilaiden ja kaupunkilaisten joukosta”, Edkar sanoi.
”Voiko kaupunkilaisten uskollisuuteen luotta?” Solkar kysyi.
”Ainakin näihin uusiin seuraajiin voi luottaa. Menen takuuseen siitä ja Tammen seuraajat myös ovat asiasta varmoja. Emme muuten olisi ottaneet heitä mukaan, jos he eivät todistaneet olevansa luottamuksemme arvoisia”, Edkar vastasi.
Kapteenit nyökkäilivät hyväksyvästi, vaikka hieman epäilivätkin.
”Toivottavasti sana ei myöskään enää kiiri kaupungille samalla tavalla kuin aikaisemmin”, Venir sanoi.
”Siitä olemme pitäneet tarkemmin huolta ja olemme käsittääkseni siinä onnistuneetkin paremmin. Ja nyt kaupunkilaisilla on tietenkin muutakin huolehdittavaa kuin kauhukertomukset”, Edkar sanoi.
”Niin toki”, Venir sanoi.
Seuraavaksi kenraali johdatti kapteeneja pidemmälle linnan käytäville.
”Minne menemme seuraavaksi?” Solkar kysyi.
”Katsomaan, mitä olemme saaneet aikaan”, Edkar vastasi.
He kääntyivät hyvin syrjäiselle linnan käytävälle, jossa ei liikkunut ketään. Käytävä oli kuitenkin harvakseltaan valaistu. Kenraali pysähtyi ensimmäisen oven kohdalle ja avasi oven. Huone oli makuusali, joka oli täytetty makuulavereilla. Laverit olivat täynnä tuoreita eläviä kuolleita, jotka kääntyvät hitaasti katsomaan heitä kohden.
”Tässä on osa tuoreista manatuistamme”, Edkar sanoi.
Kenraali sulki huoneen oven ja heilautti kättään kohti käytävän toista päätä.
”Ja koko käytävä on täynnä huoneita, joissa heitä on lisää. Mielestäni olemme onnistuneet tehtävässämme varsin hyvin”, Edkar sanoi.
Kapteenit olivat sanattomia.
”Mitä siis tulee pyyntöönne tai ehdotukseenne. Voisimme ehkä koota jonkinlaisen osaston, jolla voidaan hyökätä keskikaupungin puolelle. Sieltä voimme saada lisää aseistusta ja tuoreita ruumiita”, Edkar sanoi.
Kapteeneille meni hetki sulatella kenraalin sanomaa. Lopulta Kallas sai ensin jatkettua keskustelua.
”Ovatko he valmiita sellaiseen?” Venir kysyi.
”Eivät ehkä vielä yksinään, mutta yhdessä kokeneempien kanssa he pystyvät siihen”, Edkar vastasi.
”Selvä, meidän on sitten koottava erillinen osasto tehtävää varten ja otettava tuoreita jo harjoittelemaan kokeneempien kanssa. Vaikka ei tässä toki paljoa ehdi harjoittelemaan”, Venir sanoi.
”Tammen seuraajat tietävät, ketkä ovat parhaiten valmiita taisteluun, joten kysykää heiltä. Toivon, etteivät Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat pääse liian helpolla”, Edkar sanoi.
torstai 30. kesäkuuta 2022
Kaupunki myrskyn silmässä III
Betula pubescens, osa 222
Henkivartija ohjasi kapteenit sisään yhteen linnan pienempään saliin. Kenraali istui salin takan lämmössä silittämässä Nallea. Miranda seisoi vähän matkan päässä takasta kenraalin seurana.
Kenraali kääntyi kohti kapteeneja, kun kuuli näiden lähestyvän. Kapteenit tervehtivät kenraalia, joka vastasi vain pienellä käden heilautuksella.
”Kapteenit, mikä suo minulle tämän ilon?” Edkar kysyi.
”Piiritys, valitettavasti, arvon kenraali”, Venir vastasi.
Kenraali naurahti hieman kalseasti.
”Se ei taida suoda minulle mitään iloa”, Edkar sanoi.
”Eikä meillekään, arvon kenraali”, Solkar sanoi.
”Kuinka piiritys siis sujuu?” Edkar kysyi.
”Samaan tapaan kuin tähänkin saakka. Nyt, kun olemme vetäytyneet yläkaupungin muurille, uskomme puolustautumisen olevan hieman helpompaa, kun sotilaamme riittävät siihen paremmin”, Solkar vastasi.
Kenraali nyökkäili ja katseli kapteeneja, jotka katsoivat tätä takaisin.
”En usko, että tulitte tänne saakka vain minun ilokseni tai kertomaan, että kaikki sujuu niin kuin tähänkin saakka”, Edkar sanoi.
Kapteenit pysyttelivät hiljaa.
”Mitä asiaa teillä siis oli?” Edkar kysyi.
Suomas oli vastaamassa, mutta vaikeni kuitenkin ja katsoi Kallasta.
”Haluatko Kallas aloittaa?” Edkar kysyi.
”Voin aloittaa”, Venir vastasi.
Kallas piti vielä pienen tauon ennen kuin aloitti.
”Olemme pohtineet, että voisi olla hyvä, jos nyt tekisimme vastahyökkäyksiä keskikaupungin puolelle, jottei Suuren keisarikunnan armeija pääsisi aivan täydessä rauhassa toteuttamaan piiritystään”, Venir sanoi.
Kenraali nyökkäsi.
”Jos koette sen järkeväksi, niin siitä vain. Ette te siihen minun lupaani tarvitse”, Edkar sanoi.
”Emme ehkä lupaa, mutta voisimme muuten tarvita siihen apua”, Venir sanoi.
”Mitä tarkoitat?” Edkar kysyi.
”Olet tehnyt täällä Tammen seuraajien kanssa kuolleestamanausta jo hyvän aikaa, joten ajattelimme, että ehkä olet jo saanut koottua jonkinlaisen joukon, jota olisi mahdollista käyttää taistelutilanteessa”, Venir vastasi.
Kenraali nyökkäili ja loi pitkän katseen molempiin kapteeneihin
”Aivan, sitä te olette pohtineet”, Edkar sanoi.
Kenraali nousi ylös. Myös Nalle ja Miranda nousivat ylös lähteäkseen kenraalin mukaan.
”Odottakaa te vain täällä. Tulemme kapteenien kanssa pian takaisin”, Edkar sanoi.
”Hyvä on, herra kenraali”, Miranda sanoi.
Miranda kumarsi kenraalille ja istuutui takaisin tuolilleen. Nalle murahti muutaman kerran rauhattomasti ja kävi takaisin makuulleen vasta sen jälkeen, kun kenraali oli silittänyt sitä vielä hetken.
”Haluan näyttää teille jotakin”, Edkar sanoi.
Kenraali johdatti kapteenit ulos salista.
torstai 23. kesäkuuta 2022
Kaupunki myrskyn silmässä II
Betula pubescens, osa 221
Keskikaupungin miehittämisen jälkeen Suuren keisarikunnan armeija asettui uuteen piiritysmuodostelmaan yläkaupungin ympärille. Nyt Suuren keisarikunnan armeija myös sulki kaupungin piirityksen kokonaan mukaan lukien alakaupungin puolen kaupungin eteläpuolella. Alakaupunkiin ei kuitenkaan kohdistettu hyökkäyksiä, vaan kaupunginosa vain eristettiin.
Ensimmäisenä hyökkäyksenään kaupunginmuurin sisäpuolella Suuren keisarikunnan armeija pyrki hyökkäämään läpi kaupunginmuurin ja yläkaupunginmuurin välisestä kapeasta kaistaleesta ja näin mahdollisesti eristämään myös alakaupungin ja yläkaupungin toisistaan. Netronovalalaisten ja alakaupunkilaisten yhteisvoimat kuitenkin pitivät pintansa alakaupungin ja keskikaupungin välisellä pienellä muurilla ja lopulta päivien taistelun jälkeen puskivat Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäyksen takaisin.
”Olen kyllä yllättynyt tästä lopputuloksesta”, Solkar sanoi.
”Kuinka niin?” Venir kysyi.
”Odotin, että he olisivat jatkaneet hyökkäystään pidempään ja tehneet sen suuremmin voimin”, Solkar vastasi.
”Luulen, että he eivät odottaneet kovinkaan suurta vastarintaa tai vastarintaa ollenkaan siltä suunnalta. He saattoivat odottaa, etteivät alakaupunkilaiset puolusta Gyllenburhia heitä vastaan vaan päästävät heidät piirittämään yläkaupunkia. Kun näin ei käynytkään, kenraalit ehkä säikähtivät ja eivät halunneet hyökätä täydellä voimalla suunnalle, jossa vastassa on myös alakaupungin sotilaita”, Venir sanoi.
”Luulen samaa, mutta odotin silti hieman erilaista reaktiota. Mutta hyvä meidän kannaltamme, ettei yhteys alakaupunkiin ole millään tavalla vaarassa”, Solkar sanoi.
”Ja ennen kaikkea, että Burhleo on valmis puolustamaan tuota yhteyttä”, Venir sanoi.
Suomas nyökkäsi.
Kapteenit katsoivat kaupungin karttaa. Suuren keisarikunnan merkkejä oli siirtynyt yhä enemmän kaupunginmuurin sisäpuolelle.
”Suuren keisarikunnan armeija keskittää voimiaan keskikaupunkiin. Se saattaa luoda meille paikkoja omiin operaatioihin”, Venir sanoi.
”Onko meillä voimia toteuttaa hyökkäyksiä?” Solkar kysyi.
”Sitä meidän täytyy kysyä kenraalilta”, Venir vastasi.
Suomas katsoi Kallasta. He eivät olleet nähneet kenraali hyvään toviin muuten kuin nopeiden viikkoraporttien merkeissä. Niiden aikana ei käyty juurikaan keskustelua siitä, mitä kenraali teki. Kenraali vain kuunteli, mitä kaupungin puolustuksessa oli tapahtunut viimeisimmän viikon aikana ja Miranda kirjasi tiedot ylös. Lähettien viemänä kenraali sai toki myös päivittäisen raportin taistelujen tapahtumista.
”Oletko varma, että haluat tehdä niin?” Solkar kysyi.
”En oikeastaan, mutta se voi tarjota meille sellaisia mahdollisuuksia, joita meillä ei muuten ole”, Venir vastasi.
”Luulet, että hän ja Tammen seuraajat ovat onnistuneet kuolleestamanaamaan merkittävän joukon uusia sotilaita?” Solkar kysyi.
”Toivon niin. Muuten en tiedä mihin he ovat oikein kuluttaneet aikaansa”, Venir vastasi.
Suomas kääntyi pois kartan luota.
”En pidä siitä, millainen kenraalista on tullut”, Solkar sanoi.
”Mitä tarkoitat?” Venir kysyi.
Suomas kohautti olkiaan ja huokaisi sitten.
”En tiedä. Hän on muuttunut niin katkeraksi ja synkäksi ja aivan kuin sotilailla itsellään ei olisi mitään merkitystä. Hän on kiinnostunut vain kuolleestamanauksesta”, Solkar sanoi.
”On hän hieman muuttunut, mutta en tiedä onko se olosuhteisiin nähden mitään poikkeuksellista. Olemme käyneet läpi hyvin vaikeita hetkiä”, Venir sanoi.
Kallas piti tauon ja vilkaisi Suomasta, jonka katseesta paistoi huoli.
”Mutta ehkä on hyvä pitää häntä hieman silmällä”, Venir sanoi.
”Olen samaa mieltä”, Solkar sanoi.
torstai 16. kesäkuuta 2022
Kaupunki myrskyn silmässä
Betula pubescens, osa 220
Saesteorran osaston aiheuttamasta sekaannuksesta toipumisen jälkeen Suuren keisarikunnan armeija otti keskikaupungin varovaisen varmasti talo kerrallaan haltuunsa. Keskikaupungin asukkaan suhtautuivat sotilaisiin varautuneesti, sillä he tiesivät, ettei taistelu ollut vielä ohitse. Pitkin kaupunkia kulkevat sotilaat eivät myöskään helpottaneet asukkaiden ruokatilannetta, kun kaupungin ruokavarannot olivat pääasiassa yläkaupungin muurin suojassa. Vieraiden sotilaiden läsnäolo ei muutenkaan parantanut kaupunkilaisten tilannetta, sillä sotilailla ei ollut paljoakaan intoa auttaa kaupunkilaisia. Sotilaat halusivat vain takaisin omaan kotikaupunkiinsa.
”Ainakaan meidän ei enää tarvitse huolehtia niin paljoa kaupunkilaisten ruokkimisesta”, Solkar sanoi.
”Ei niin. Voimme lähettää kaikki ylimääräisen ruuan alakaupunkiin varmistamaan heidän taistelutahtoaan. Yläkaupunkilaisilla taitaa olla pääasiassa kullakin omat varastonsa, joiden turvin he pärjäävät pahimman ylitse”, Venir sanoi.
Suomas nyökkäili.
”Miten kauan luulet alakaupunkilaisten taistelutahdon kestävän?” Solkar kysyi.
”En usko, että sillä on mitään syytä romahtaa”, Venir vastasi.
”Suuren keisarikunnan armeija ei ole tainnut oikeastaan edes hyökätä alakaupunkia kohden”, Solkar sanoi.
”Ei ilmeisestikään. Siitä en myöskään ole ihan niin varma, että miten kauan he ovat meidän kanssamme samassa veneessä, vaikka kuinka lähettäisimme heille ruokaa. Tai vaikka lähettäisimme heille mitä tahansa”, Venir sanoi.
”Voimme vain luottaa Burhleon haluun tehdä niin”, Solkar sanoi.
”Niin. Hän haluaa vain palata valtaan kaupungissa ja ehkä meidän kanssamme liitossa pysyminen on vielä hänelle edullista”, Venir sanoi.
”Mutta ei loputtomiin”, Solkar sanoi.
”Jossakin vaiheessa hänen on käännettävä takkinsa, jotta voi palata valtaan. Ellemme sitten jollakin taikakeinolla onnistu voittamaan tätä taistelua”, Venir sanoi.
Suomas nyökkäsi ja kääntyi kohti kaupungin karttaa. Sille oli aseteltu erilaisia merkkejä, jotka kuvasivat eri osapuolten sotavoimia ympäri kaupunkia ja sen läheisyydessä. Suuren keisarikunnan merkkejä oli paljon enemmän kuin netronovalalaisten ja alakaupunkilaisten merkkejä yhteensä.
”Vaikka Burhleo olisikin puolellamme katkeraan loppuun saakka, niin olemme silti pahasti alakynnessä”, Solkar sanoi.
”Toivottavasti myös Suuren keisarikunnan armeijan kenraalit tietävät sen myös ja luottavat siihen sokeasti. Kaupunginmuuri haltuun saaminen saattoi tuntua heistä helpolta voitolta, joka sinetöi kaupungin valtaamisen. Meidän on kuitenkin paljon helpompi puolustaa yläkaupunginmuuria, mitä Suuren keisarikunnan kenraalit eivät välttämättä hahmota”, Venir sanoi.
”Toivotaan, että he kuvittelevat asiat helpommiksi heidän kannaltaan, kuin mitä todellisuus kertoo”, Solkar sanoi.
”Vaikka he kuvittelisivat, emme voi jäädä vain odottamaan mitä he tekevät. Meidän täytyy keksiä myös itse seuraavia siirtoja”, Venir sanoi.
”Mitä ne voisivat olla?” Solkar kysyi.
”Sitä meidän täytyy miettiä. Mutta jollakin tavalla meidän täytyy häiritä Suuren keisarikunnan armeijan toimintaa keskikaupungissa, jotta he eivät voi vain keskittyä meidän piirittämiseemme”, Venir sanoi.
torstai 9. kesäkuuta 2022
Muuri murtuu II
Betula pubescens, osa 219
Saesteorran joukot onnistuivat yllättämään Suuren keisarikunnan armeijan vielä toisen kerran, mutta kolmannella kerralla se ei enää onnistunut. Silloinkaan Suuren keisarikunnan joukot eivät ryhtyneet kovinkaan järjestelmälliseen taisteluun Saesteorran osastoa vastaan. Saesteorra tiesi, että seuraavalla kerralla näin varmasti jo tapahtuisi ja hänen pieni osastonsa ei edes vahvennettuna pystyisi tekemään vastarintaa moninkertaisesti isompaa hyökkääjää vastaan.
Onneksi hän oli varautunut tähän, ja moneen muuhun asiaan, suunnitellessaan kapteenien kanssa vetäytymisen turvaamista.
Keskikaupungin pääkatu oli hiljainen Suuren keisarikunnan sotilaiden edessä. Vain satunnaiset pakenevat kaupunkilaiset toivat eloa kadulle. Enää Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat eivät edenneet suin päin eteenpäin, koska he tiesivät, että edessä saattoi odottaa vastustajan ansa. Kukaan ei halunnut rynnätä kohti ansaa, joka oli jo ollut monille kohtalokas.
Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat olivat silminnähden jännittyneitä. Jokainen odotti, että ansa laukeaisi millä hetkellä hyvänsä. Seuraava askel oli edellistä hieman varovaisempi. Sotilaiden eteneminen hidastui ja pian se oli enemmän hiipimistä kuin marssia.
Saesteorra tarkkaili lähestyviä sotilaita piilostaan. Firgenbeam oli hänen vierellään ja tämän takana sotilaita. He odottivat rauhassa sopivaa hetkeä.
”Näkyykö mitään?” Valter kysyi.
Firgenbeamin ääni oli hento kuiskaus, jota Saesteorra tuskin kuuli.
”Muutamia sotilaita, mutta lisää saapuu koko ajan”, Jeanne vastasi.
”Eli muutama hetki vielä odotusta”, Valter sanoi.
Saesteorra nyökkäsi.
Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat etenivät kadulla pikkuhiljaa edemmäs. Koko ajan lisää sotilaita kulki sen kadunkulmauksen ohitse, jota Saesteorra tarkkaili. Lopulta hän totesi sotilaita olevan riittävästi ja antoi merkin.
Kapteenien ja Saesteorran ohjeiden mukaan muutamia keskikaupungin rakennuksia oli heikennetty niin, että ne voitaisiin kaataa kadulle barrikaadiksi. Nyt Saesteorran merkistä viimeisen tukirakenteet katkaistiin ja rakennukset kaatuivat kadulle jättäen Suuren keisarikunnan armeijan etujoukon eristyksiin ja alttiiksi hyökkäykselle.
”Hyökkäykseen”, Saesteorra sanoi.
Taistelu oli ohitse nopeasti. Suuren keisarikunnan armeijan etujoukko meni nopeasti paniikkiin huomatessaan pakotien olevan tukittuna ja vihollisten hyökätessä jokaisesta suunnasta. Jousiampujat pitivät viimeistään huolen siitä, ettei kukaan päässyt pakoon.
Nopeasti voitosta huolimatta netronovalalaisilla ei ollut aikaa levätä.
”Siirrytään seuraavalle kohteelle”, Jeanne sanoi.
Sotilaat nyökkäsivät uskollisesti ja ottivat jälleen aseensa ja varusteensa kantoon. Seuraavaa ansaa ei kuitenkaan enää tarvittu, sillä Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys kaupungissa oli tyrehtynyt niin pahasti, että heidän kenraalien oli pakko järjestää joukkonsa uudestaan, jotta hyökkäystä oli mahdollista jatkaa. Näin myös Saesteorran osasto pääsi turvallisesti yläkaupungin muurin sisäpuolelle ja vihdoin lepäämään.
”Se meni paremmin kuin odotin”, Valter sanoi.
”Olen samaa mieltä”, Jeanne sanoi.
”Milloin luulet meidän seuraavan tehtävän koittavan?” Valter kysyi.
”Luultavasti liian pian”, Jeanne vastasi.
”Täytyy siis nauttia tästä lepoajasta, joka meille annetaan”, Valter sanoi.
Saesteorra nyökkäsi ja seurasi Firgenbeamia ja sotilaita taloon, joka oli heille osoitettu lepäämistä varten.
torstai 2. kesäkuuta 2022
Muuri murtuu
Betula pubescens, osa 218
Taistelu Gyllenburhin muurilla jatkui seuraavina päivinä. Päivä toisensa perään aamu kääntyi päivän kautta iltaan ja lopulta yöksi. Taistelut eivät tauonneet hetkeksikään Suuren keisarikunnan armeija kiihdytti hyökkäystään pikkuhiljaa ja puolustajat eivät voineet muuta kuin kestää loputonta rummutusta. Kunnes lopulta muurin puolustus murtui.
Kaupunginmuurin puolustus oli lähellä murtumista kolmessa erillisessä kohdassa, mutta murtui lopulta vain yhdestä kohtaa. Murros tapahtui lähellä kaupungin pääporttia, mutta ilman suoraa pääsyä sen luokse. Kun Suuren keisarikunnan armeija oli varmistanut sillanpääaseman keskikaupungissa, Netronovalan armeija antoi joukoilleen perääntymiskäskyn pois muurilta ja keskikaupungista.
Tilanne avasi Suuren keisarikunnan armeijalle mahdollisuuden vyöryttää hyökkäystä läpi kaupungin. Niinpä Suuren keisarikunnan armeija kiirehti kohti pääporttia ja keskikaupungin pääkatua. Kiirehtiminen kävi kalliiksi, sillä Netronovalan armeijan joukot olivat valmiina ottamaan hyökkäyksen vastaan.
Saesteorra nousi barrikadin päälle. Hän näki, kuinka Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat juoksivat kadulla kohti barrikadia varomatta mitään ympärillä olevaa. Hurmoksessa kohti kuolemaa. Saesteorra odotti, että sotilaat ehtivät kuuloetäisyydelle.
”Pysähtykää ja kääntykää takaisin, kun vielä ehditte”, Jeanne huusi.
Muutama sotilas pysähtyi ihmettelemään. Suurin osa ei reagoinut, vaan jatkoi samaa tahtia eteenpäin. Saesteorra toisti huutonsa. Lisää sotilaita pysähtyi ja osa ryhtyi ilkkumaan häntä. Myös muutama huonosti häntä kohden tähdätty nuoli lensi ilman halki ja osui ympärillä oleviin rakennuksiin.
”Teitä on varoitettu”, Jeanne sanoi.
Saesteorra nosti kätensä ylös ja veti sen nopeasti alas. Harva Suuren keisarikunnan armeijan sotilas ehti rekisteröidä selvästi merkiksi tarkoitettua liikettä ennen kuin oli liian myöhäistä.
Barrikadin takana ja ympäröivissä rakennuksissa soivat torvet, jotka saivat Suuren keisarikunnan sotilaat pysähtymään ihmeissään. Sitten alkoi nuolisade, jota sotilaat eivät osanneet odottaa.
Ne Suuren keisarikunnan sotilaat, jotka eivät olleet kuolleet nuolisateeseen, pakenivat takaisin sinne, mistä olivat tulleetkin. Saesteorra katsoi edessään avautuvaa karmaisevaa näkyä. Hänen vierelleen nousi yksi sotilas.
”Onnistuimme, rouva aliupseeri”, sotilas sanoi.
”Onnistuimme, kerran. Toisella kerralla tämä ei ole niin helppoa ja vetäytyvät joukot tarvitsevat lisää aikaa”, Jeanne sanoi.
Saesteorra kääntyi ja laskeutui alas barrikadilta.
”Kerätkää varusteenne ja ottakaa ne mukaanne. Siirrymme seuraavaan asemaan”, Jeanne sanoi.
Ympärillä olevat sotilaat nyökkäilivät ja välittivät käskyä eteenpäin. Sitten kaikki ottivat ympärillään olevat varusteet kannettavakseen ja lähtivät nopeasti liikkeelle.
Firgenbeam astui ulos viereisestä talosta ja käveli Saesteorran luokse. He lähtivät yhdessä kävelemään pois barrikadilta.
”Se meni paremmin kuin odotin”, Valter sanoi.
”Mitä sitten odotit?” Jeanne kysyi.
Firgenbeam kohautti olkiaan.
”Luulin, että olisimme käyneet lähitaistelua, mutta eloonjääneet lähtivätkin pakoon”, Valter sanoi.
”Luulen, että pääset vielä lähitaisteluusi. Meillä on vielä monta barrikadia jäljellä ennen kuin pääsemme takaisin yläkaupungin turvaan”, Jeanne sanoi.
”Sekin turva taitaa olla melko suhteellista tässä tilanteessa, kun vihollinen ympäröi meidät”, Valter sanoi.
”Niinkin voisi sanoa”, Jeanne sanoi.
torstai 26. toukokuuta 2022
Myrsky Gyllenlaesissa V
torstai 19. toukokuuta 2022
Myrsky Gyllenlaesissa IV
Betula pubescens, osa 216
”Minkälaisen suunnitelman siis tarvitsemme?” Solkar kysyi.
”Sellaisen, jonka avulla estämme sen, että Suuren keisarikunnan armeija voisi saada kaupunginmuurin läpi murtauduttuaan puolustuksemme sekaisin ja vyörytettyä koko kaupungin läpi. Sotilaiden pitää päästä kaupunginmuurilta irti ja puolustamaan yläkaupungin muuria”, Venir vastasi.
Solkar nyökkäsi. Kapteenit siirtyivät pöydälle kivien avulla levitetyn kartan ääreen.
”Tarvitsemme vastahyökkäyksen, joka sotkee hyökkäyksen rytmin”, Solkar sanoi.
”Ja sen pitää sotkeutua pahasti, jotta Suuren keisarikunnan armeijankin on pakko ryhmittyä uudelleen”, Venir sanoi.
”Mistä voimme irrottaa joukkoja sellaiseen vastahyökkäykseen?” Solkar kysyi.
”Rehellinen vastaus olisi varmaan, että emme mistään”, Venir vastasi.
Suomas katseli kaupungin karttaa mietteliäänä.
”Ainoa muurilta irtonainen osasto on Saesteorran osasto, eikö niin?” Solkar kysyi.
”Niin valitettavasti, mutta hänen voimansa eivät riitä niin isoon vastahyökkäykseen”, Venir vastasi.
”Ei suoraan, mutta ehkä se silti riittäisi sopivissa olosuhteissa”, Solkar sanoi.
Kallas nosti katseensa Suomakseen.
”Mitä tarkoitat?” Venir kysyi.
”Mitä, jos voisimme päättää, mistä kohti hyökkäys tulee ja voimme ohjata sen sellaiseen paikkaan, että saamme etulyöntiaseman edes hetkeksi”, Solkar vastasi.
Kallas katsoi karttaa ja mietti.
”Ehkä se voisi sopivassa paikassa onnistua”, Venir sanoi.
”Heidän täytyy vain tehdä valmisteluja”, Solkar sanoi.
”Se on myös riskialtista. Emme voi olla täysin varmoja, että ansa onnistuu”, Venir sanoi.
”Meidän on vain tehtävä parhaamme sen eteen, että sattuma sen onnistumisen puolesta on mahdollisimman suosiollinen”, Solkar sanoi.
Kallas nyökkäsi ja viittoi lähetin luokseen.
”Lähettäkää viesti Saesteorralle. Meillä hänelle uusi tehtävä ja toivoisimme hänen tulevan tänne heti, kun pääsee”, Venir sanoi.
Kallas piti tauon.
”Tai ehkä on parempi, että vain käytte hakemassa hänet tänne. Tuskin hänellä on lähiaikoina oikeasti tulossa sellaista hetkeä, jolloin voisi hyvällä tahdolla sanoa, että hän pääsisi”, Venir sanoi.
Lähetti nyökkäsi ja lähti viemään viestiä eteenpäin.
”Otat hänet jo nyt mukaan suunnitteluun?” Solkar kysyi.
”Luulen, että on parempi, että kuulemme heti, onko hän valmis tehtävään, jotta emme tuhlaa aikaa suunnittelemalla asiaa, jota kukaan ei tule tekemään. Hänellä voi olla myös hyviä ideoita”, Venir vastasi.
Suomas nyökkäsi.
”Hetken kyllä jo luulin, että et kannata koko ideaa”, Solkar sanoi.
Kallas naurahti.
”En ole ihan varma kannatanko, mutta ei meillä taida olla parempiakaan ideoita”, Venir sanoi.
torstai 12. toukokuuta 2022
Myrsky Gyllenlaesissa III
Betula pubescens, osa 215
Kun Suuren keisarikunnan armeijalle kävi selväksi, etteivät netronovalalaiset aio tehdä vastahyökkäyksiä kaupunginmuurin ulkopuolelle, kokeileva taktiikka muuttui suuremmaksi hyökkäykseksi. Nyt myös niissä osissa muuria, joissa Suuren keisarikunnan armeija ei ollut aiemmin päässyt muurin luokse, hyökkääjä pääsi silkan ylivoiman vuoksi kiinni muuriin. Enää netronovalalaisilla ei ollut niin laajaa mahdollisuutta siirtää joukkoja sinne, missä niitä tiukimmin tarvittiin, koska lähes kaikki vapaat voimavarat oli sidottu jonnekin muurin osalle.
Kapteenit seurasivat tilannetta huolestuneina. Puolustus piti vielä kaikkialla, mutta he tiesivät, ettei se tulisi pitämään loputtomiin.
”Mitä luulet, kuinka monta päivää kestämme?” Solkar kysyi.
”Uskon, että useita päiviä, mutta tarkkaa määrää on vaikea sanoa”, Venir vastasi.
”Niin, kaikki on niin sattumasta kiinni”, Solkar sanoi.
Kapteenit huokaisivat ja katselivat tornista näkyvää kaupunginmuuria, jolla taistelua käytiin. Sen takana näkyi Gyllenlaes, jolle Suuren keisarikunnan armeija oli levittäytynyt.
”Oli sattuma puolellamme tai ei, meidän täytyy valmistautua vetäytymään yläkaupunkiin”, Venir sanoi.
”Aiotko hylätä kaupunginmuurin?” Solkar kysyi.
”En, mutta jossakin vaiheessa meidät pakotetaan siltä pois. Parempi valmistautua siihen”, Venir vastasi.
Suomas nyökkäsi.
”Kaupunginmuurin jälkeen meillä on parhaat mahdollisuudet puolustautua yläkaupungin muurilla. Ja sitten kaupungin keskuslinnassa”, Venir sanoi.
”Entä kaikki linnoitustyö, mitä olemme tehneet keskikaupunkiin?” Solkar kysyi.
”En usko, että meillä on riittävästi sotilaita, jotta voisimme käyttää niitä tehokkaasti, koska linnoitukset ovat niin heikkoja ja niitä on vähän. Olen sitä mieltä, että jos kaupunginmuurin puolustus murtuu, niin meidän on pakko vetäytyä yläkaupungin muurille saakka, jotta saamme puolustuksen uudelleen järjestettyä”, Venir vastasi.
”Sotilaat ovat tehneet paljon työtä turhaan”, Solkar sanoi.
”On tehdyistä puolustusrakenteista varmasti hyötyä, kun vetäydymme keskikaupungin läpi. Eivät ne mene hukkaan. Ja suurin työ on kuitenkin tehty yläkaupungin linnoittamisessa ja kaupunginmuurin korjaamisessa”, Venir sanoi.
”Tietenkin, koska ne ovat meidän pääpuolustuslinjamme”, Solkar sanoi.
”Ja ovat koko ajan olleet”, Venir sanoi.
Suomas nyökkäsi hyväksyvästi, mutta katsoi pettyneenä poispäin Kallaksesta. Hän kääntyi lopulta kokonaan ja katseli keskikaupunkia. Lopulta Suomas kääntyi taas kohti Kallasta.
”Tiesitkö tämän siinä vaiheessa, kun siirryit johtamaan keskikaupungin rakentamista?” Solkar kysyi.
”Tiesin kai jollakin tasolla, mutta viime päivien aikana ole vasta täysin ymmärtänyt tilanteemme”, Venir vastasi.
”Aivan”, Solkar sanoi.
Kallas katsoi Suomasta.
”Mitä?” Venir kysyi.
”Olisin vain toivonut, että kerrot minulle tällaisen asian”, Solkar vastasi.
Kallas nyökkäsi.
”Anteeksi. Olin jotenkin niin omissa ajatuksissani, että ajattelin sinunkin huomanneen saman asian”, Venir sanoi.
”Ei se mitään. Minulla menee vain hetki päästä taas tilanteen tasalle”, Solkar sanoi.
”Pystytkö miettimään suunnitelmaa samalla?” Venir kysyi.
Suomas hymähti.
”Ei edes hetken rauhaa?” Solkar kysyi.
Kallas vilkaisi kohti Gyllenlaesia.
”He eivät taida antaa meille sellaiseen mahdollisuutta”, Venir vastasi.
torstai 5. toukokuuta 2022
Myrsky Gyllenlaesissa II
Betula pubescens, osa 214
Taistelun ensimmäinen yö kääntyi ensin ensimmäiseksi aamuksi ja sitten ensimmäiseksi päiväksi. Suuren keisarikunnan valtavuus oli puolustajille huumaavaa, mutta jokainen netronovalalainen myös tiesi, että vain taistelemalla oli edes mahdollisuus selvitä elossa. Oli pakko jatkaa taistelua ja uskoa, että he voisivat selvitä.
Aliupseeri Saesteorran johtama osasto oli määrätty liikkuvaksi osastoksi, joka siirrettiin auttamaan sinne, missä tilanne oli pahin. Koko yön ja valkenevan aamun ajan he olivat puskeneet muurille päässeitä Suuren keisarikunnan joukkoja kauemmaksi muurista. Nyt he olivat vihdoin päässeet lepäämään.
Saesteorra kiersi sotilaiden luona ja varmisti, että kaikki olivat kunnossa tai tarvitsisivatko nämä jotakin.
”Miten teillä menee?” Jeanne kysyi.
”Hyvin me pärjäämme”, sotilas vastasi.
Saesteorra nyökkäsi ja jatkoi eteenpäin. Hän tiesi, että sotilaat eivät tässä tilanteessa valittaisi pienestä. Mutta hän myös toivoi, etteivät nämä panttaisi mitään tietoa tarpeistaan.
Maassa istuen lepäävä Firgenbeam nosti katseensa Saesteorraan.
”Joko kiersin koko joukon?” Valter kysyi.
”Kiersin sen vähän mitä meitä on”, Jeanne vastasi.
Saesteorra istuutui Firgenbeamin lähelle. Ei liian lähelle, mutta kuitenkin sopivalle etäisyydelle puhumista varten.
”Mitenkäs sinulla menee?” Jeanne kysyi.
”Ihan hyvin, kiitos kysymästä. Osaavien ja motivoituneiden sotilaiden kanssa on hyvä taistella”, Valter vastasi.
”Etkö haluaisi olla omiesi parissa puolustamassa alakaupunkia?” Jeanne kysyi.
”Mieluummin olen täällä”, Valter vastasi.
Saesteorra nyökkäsi.
”Entäs sinä?” Valter kysyi.
”Mitä minusta?” Jeanne kysyi.
”Miten sinulla menee?” Valter kysyi.
”Olen väsynyt, mutta muuten ihan hyvin olosuhteisiin nähden”, Jeanne vastasi.
”Sinun täytyy levätä”, Valter sanoi.
”Olisipa siihen aikaa”, Jeanne sanoi.
”Nyt siihen on aikaa”, Valter sanoi.
Saesteorra hymähti.
”Parempaa hetkeä ei varmaan vähään aikaan tule”, Valter sanoi.
Saesteorra nyökkäsi vastahakoisesti ja kävi makuulleen.
”Minä pidän vahtia, niin voit nukkua rauhassa”, Valter sanoi.
Uni tuli nopeasti. Hän kuuli vielä Firgenbeamin seuraavan lauseen, mutta ei jälkikäteen enää muistanut mikä se oli. Uni oli synkkää ja levotonta, mutta piti otteessaan.
Saesteorra heräsi, kun toinen aliupseeri kutsui hänen nimeään. Hän pakottautui hereille ja toisen silmänsä auki.
”Mitä nyt?” Jeanne kysyi.
”Uudet käskyt. Kapteenit tarvitsevat teitä taas uudessa paikassa”, aliupseeri vastasi.
Saesteorra nyökkäsi ja nousi ylös.
torstai 28. huhtikuuta 2022
Myrsky Gyllenlaesissa
Betula pubescens, osa 213
Jos Suuren keisarikunnan armeija oli tuntunut valtavalta saapuessaan Gyllenlaesin reunoille, oli se vielä suurempi vyöryessään tasangon poikki kohti kaupunkia. Hyökkäys oli aloitettu yön pimettyä, mutta sitä ei tehty mitenkään salassa. Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat marssivat tasangon poikki soihtuja kantaen. Nämä olivat helppoja maaleja kaupungin muurilla odottavien puolustajien jousiampujille, jotka avasivat tulen, kun olivat varmistuneet hyökkäyksen alkaneen. Hyökkääviä sotilaita oli kuitenkin niin paljon, etteivät vartiossa olleet jousiampujat riittäneet näiden torjumiseen kuin vain paikoittain. Useissa kohdissa Suuren keisarikunnan armeija pääsi kiinni muuriin ja rakentamaan suojia nuolisateelta.
Kapteenit Kallas ja Suomas saapuivat johtamaan puolustusta. Ensin saapui Kallas, joka oli majoittunut keskikaupungissa mahdollisimman lähellä muurin avainkohtia. Suomas ei kuitenkaan myöhästynyt paljoakaan Kallaksen saapumisesta.
”Mikä tilanne meillä on?” Solkar kysyi.
”Toivoisin voivani sanoa sitä hyväksi, mutta voisi olla huonompikin. Mutta tarvitsemme lisää jousiampujia, paljon lisää”, Venir vastasi.
”Niitä on tulossa, mutta emme voi myöskään keskittää kaikkia voimia ulkomuurille”, Solkar sanoi.
”Emme tietenkään. Olisipa meitä enemmän”, Venir sanoi.
”Sitä me kaikki varmaan toivomme, mutta jos meitä olisi enemmän, ei meillä varmaan olisi näitä ongelmia”, Solkar sanoi.
”Lienet oikeassa”, Venir sanoi.
Kapteenit jatkoivat tilanteen seuraamista muurilla ja yrittivät saada kokonaiskuvaa haltuun lähettien tuomien raporttien avulla.
”Aika monessa kohdassa Suuren keisarikunnan armeija on päässyt kiinni muuriin”, Solkar sanoi.
”Se on huolestuttavaa, että he pääsivät suoraan muurille”, Venir sanoi.
”Pitäisikö meidän tehdä hallittuja vastaiskuja puskeaksemme hyökkääjät pois muurilta?” Solkar kysyi.
”Pitäisi, mutta voimamme eivät riitä siihen. Tehdään parhaamme pitääksemme muurin hallussamme”, Venir vastasi.
”Selvä”, Solkar sanoi.
Kapteenit ryhtyivät organisoimaan vahvistuksia muurin eri osiin. Niihin osiin, joissa Suuren keisarikunnan armeija oli päässyt kiinni muuriin, lähetettiin lähitaisteluun sopivia lisäjoukkoja pitämään muurin ylittäjät kurissa. Puolestaan niihin osiin, joissa vihollinen ei vielä ollut muurilla, lähetettiin lisää jousiampujia pitämään vihollinen kaukana muurista ja mahdollisuuksien mukaan estämään vahvistusten saapuminen kyseisen muurinosan lähilohkoille.
”Toimemme näyttävät tehoavan”, Solkar sanoi.
”Mutta Suuren keisarikunnan armeija ei ole myöskään lähettänyt koko voimaansa kimppuumme. He vasta testaavat miten kovaan vastarintaan kykenemme. Ja olemmeko uhkanrohkeita ja lähdemme tekemään vastahyökkäyksiä”, Venir sanoi.
”Kenraalit saavat kyllä paljon tietoa puolustuksestamme, mutta millä hinnalla. Sotilaita kuolee jatkuvasti”, Solkar sanoi.
”He tuskin laskevat hintaa. He haluavat vain saada meidät hävitettyä ja oman nöyryytyksensä korjattua voitoksi”, Venir sanoi.
”Vaarallisempaa vihollista saa etsiä”, Solkar sanoi.
”Johtajien puolesta ehkä, mutta sotilaita tuollainen ei motivoi. Sotilaita on kuitenkin niin paljon, että aina löytyy motivoituneita ja levänneitä jatkamaan taistelua”, Venir sanoi.
”Ja meitä ei ole riittävästi, jotta saisimme jokaisen aallon torjuttua”, Solkar sanoi.
”Niin se valitettavasti taitaa olla”, Venir sanoi.
Kallas katsoi sivulleen ja huomasi vieressään helposti kuuloetäisyydellä seisovan aliupseerin valmiina vastaanottamaan uusia käskyjä.
”Mutta taistelemme niin hyvin kuin mahdollista. Se on ainoa asia, jolla on nyt väliä ja mihin voimme itse vaikuttaa. Muut asiat ovat meitä suurempien voimien käsissä”, Venir sanoi.
”Kyllä, herra kapteeni”, aliupseeri sanoi.
Kapteenit kertoivat aliupseerille seuraavat liikkeet ja tämä lähti sitten viemään käskyjä eteenpäin. Kapteenit puolestaan jäivät pohtimaan, mitkä olisivat heidän ja mahdollisesti Suuren keisarikunnan armeijan seuraavat liikkeet.