Muuri murtuu

 Betula pubescens, osa 218

Taistelu Gyllenburhin muurilla jatkui seuraavina päivinä. Päivä toisensa perään aamu kääntyi päivän kautta iltaan ja lopulta yöksi. Taistelut eivät tauonneet hetkeksikään Suuren keisarikunnan armeija kiihdytti hyökkäystään pikkuhiljaa ja puolustajat eivät voineet muuta kuin kestää loputonta rummutusta. Kunnes lopulta muurin puolustus murtui.

Kaupunginmuurin puolustus oli lähellä murtumista kolmessa erillisessä kohdassa, mutta murtui lopulta vain yhdestä kohtaa. Murros tapahtui lähellä kaupungin pääporttia, mutta ilman suoraa pääsyä sen luokse. Kun Suuren keisarikunnan armeija oli varmistanut sillanpääaseman keskikaupungissa, Netronovalan armeija antoi joukoilleen perääntymiskäskyn pois muurilta ja keskikaupungista.

Tilanne avasi Suuren keisarikunnan armeijalle mahdollisuuden vyöryttää hyökkäystä läpi kaupungin. Niinpä Suuren keisarikunnan armeija kiirehti kohti pääporttia ja keskikaupungin pääkatua. Kiirehtiminen kävi kalliiksi, sillä Netronovalan armeijan joukot olivat valmiina ottamaan hyökkäyksen vastaan.

Saesteorra nousi barrikadin päälle. Hän näki, kuinka Suuren keisarikunnan armeijan sotilaat juoksivat kadulla kohti barrikadia varomatta mitään ympärillä olevaa. Hurmoksessa kohti kuolemaa. Saesteorra odotti, että sotilaat ehtivät kuuloetäisyydelle.

”Pysähtykää ja kääntykää takaisin, kun vielä ehditte”, Jeanne huusi.

Muutama sotilas pysähtyi ihmettelemään. Suurin osa ei reagoinut, vaan jatkoi samaa tahtia eteenpäin. Saesteorra toisti huutonsa. Lisää sotilaita pysähtyi ja osa ryhtyi ilkkumaan häntä. Myös muutama huonosti häntä kohden tähdätty nuoli lensi ilman halki ja osui ympärillä oleviin rakennuksiin.

”Teitä on varoitettu”, Jeanne sanoi.

Saesteorra nosti kätensä ylös ja veti sen nopeasti alas. Harva Suuren keisarikunnan armeijan sotilas ehti rekisteröidä selvästi merkiksi tarkoitettua liikettä ennen kuin oli liian myöhäistä.

Barrikadin takana ja ympäröivissä rakennuksissa soivat torvet, jotka saivat Suuren keisarikunnan sotilaat pysähtymään ihmeissään. Sitten alkoi nuolisade, jota sotilaat eivät osanneet odottaa.

Ne Suuren keisarikunnan sotilaat, jotka eivät olleet kuolleet nuolisateeseen, pakenivat takaisin sinne, mistä olivat tulleetkin. Saesteorra katsoi edessään avautuvaa karmaisevaa näkyä. Hänen vierelleen nousi yksi sotilas.

”Onnistuimme, rouva aliupseeri”, sotilas sanoi.

”Onnistuimme, kerran. Toisella kerralla tämä ei ole niin helppoa ja vetäytyvät joukot tarvitsevat lisää aikaa”, Jeanne sanoi.

Saesteorra kääntyi ja laskeutui alas barrikadilta.

”Kerätkää varusteenne ja ottakaa ne mukaanne. Siirrymme seuraavaan asemaan”, Jeanne sanoi.

Ympärillä olevat sotilaat nyökkäilivät ja välittivät käskyä eteenpäin. Sitten kaikki ottivat ympärillään olevat varusteet kannettavakseen ja lähtivät nopeasti liikkeelle.

Firgenbeam astui ulos viereisestä talosta ja käveli Saesteorran luokse. He lähtivät yhdessä kävelemään pois barrikadilta.

”Se meni paremmin kuin odotin”, Valter sanoi.

”Mitä sitten odotit?” Jeanne kysyi.

Firgenbeam kohautti olkiaan.

”Luulin, että olisimme käyneet lähitaistelua, mutta eloonjääneet lähtivätkin pakoon”, Valter sanoi.

”Luulen, että pääset vielä lähitaisteluusi. Meillä on vielä monta barrikadia jäljellä ennen kuin pääsemme takaisin yläkaupungin turvaan”, Jeanne sanoi.

”Sekin turva taitaa olla melko suhteellista tässä tilanteessa, kun vihollinen ympäröi meidät”, Valter sanoi.

”Niinkin voisi sanoa”, Jeanne sanoi.