Kaupunki myrskyn silmässä III

 Betula pubescens, osa 222

Henkivartija ohjasi kapteenit sisään yhteen linnan pienempään saliin. Kenraali istui salin takan lämmössä silittämässä Nallea. Miranda seisoi vähän matkan päässä takasta kenraalin seurana.

Kenraali kääntyi kohti kapteeneja, kun kuuli näiden lähestyvän. Kapteenit tervehtivät kenraalia, joka vastasi vain pienellä käden heilautuksella.

”Kapteenit, mikä suo minulle tämän ilon?” Edkar kysyi.

”Piiritys, valitettavasti, arvon kenraali”, Venir vastasi.

Kenraali naurahti hieman kalseasti.

”Se ei taida suoda minulle mitään iloa”, Edkar sanoi.

”Eikä meillekään, arvon kenraali”, Solkar sanoi.

”Kuinka piiritys siis sujuu?” Edkar kysyi.

”Samaan tapaan kuin tähänkin saakka. Nyt, kun olemme vetäytyneet yläkaupungin muurille, uskomme puolustautumisen olevan hieman helpompaa, kun sotilaamme riittävät siihen paremmin”, Solkar vastasi.

Kenraali nyökkäili ja katseli kapteeneja, jotka katsoivat tätä takaisin.

”En usko, että tulitte tänne saakka vain minun ilokseni tai kertomaan, että kaikki sujuu niin kuin tähänkin saakka”, Edkar sanoi.

Kapteenit pysyttelivät hiljaa.

”Mitä asiaa teillä siis oli?” Edkar kysyi.

 Suomas oli vastaamassa, mutta vaikeni kuitenkin ja katsoi Kallasta.

”Haluatko Kallas aloittaa?” Edkar kysyi.

”Voin aloittaa”, Venir vastasi.

Kallas piti vielä pienen tauon ennen kuin aloitti.

”Olemme pohtineet, että voisi olla hyvä, jos nyt tekisimme vastahyökkäyksiä keskikaupungin puolelle, jottei Suuren keisarikunnan armeija pääsisi aivan täydessä rauhassa toteuttamaan piiritystään”, Venir sanoi.

Kenraali nyökkäsi.

”Jos koette sen järkeväksi, niin siitä vain. Ette te siihen minun lupaani tarvitse”, Edkar sanoi.

”Emme ehkä lupaa, mutta voisimme muuten tarvita siihen apua”, Venir sanoi.

”Mitä tarkoitat?” Edkar kysyi.

”Olet tehnyt täällä Tammen seuraajien kanssa kuolleestamanausta jo hyvän aikaa, joten ajattelimme, että ehkä olet jo saanut koottua jonkinlaisen joukon, jota olisi mahdollista käyttää taistelutilanteessa”, Venir vastasi.

Kenraali nyökkäili ja loi pitkän katseen molempiin kapteeneihin

”Aivan, sitä te olette pohtineet”, Edkar sanoi.

Kenraali nousi ylös. Myös Nalle ja Miranda nousivat ylös lähteäkseen kenraalin mukaan.

”Odottakaa te vain täällä. Tulemme kapteenien kanssa pian takaisin”, Edkar sanoi.

”Hyvä on, herra kenraali”, Miranda sanoi.

Miranda kumarsi kenraalille ja istuutui takaisin tuolilleen. Nalle murahti muutaman kerran rauhattomasti ja kävi takaisin makuulleen vasta sen jälkeen, kun kenraali oli silittänyt sitä vielä hetken.

”Haluan näyttää teille jotakin”, Edkar sanoi.

Kenraali johdatti kapteenit ulos salista.