Betula nana siirtyy tauolle

Jatkokertomus Betula nana siirtyy tämänviikkoisen jakson jälkeen pienelle tauolle. Fagalesia en jätä kokonaan, sillä Betula nanan tilalla torstaisin jatkuu toinen jatkokertomus, jonka nimi on Betula pubescens. Nimi on hieskoivun tieteellinen nimitys. Tämän toisen nimen alla tarina jatkuu jonkin aikaa ja sitten palataan taas Betula nanaan. Tauon tarkkaa kestoa en vielä toistaiseksi tiedä, mutta se selviää aikanaan.

Tarina siis siirtyy tässä kohtaa toiseen paikkaan ja käsittelee toisia hahmoja, joten halusin myös nimen olevan eri. Aivan välttämätöntä tällainen nimenvaihto-operaatio ei olisi ollut. Halusin sen kuitenkin tehdä, jotta ero tulisi selkeäksi. Myös se, millä ajatuksella lähdin väliin sijoittuvaa tarinaa kirjoittamaa, vaikutti päätökseeni. Alun perin tarkoitus oli siis kirjoittaa novelleja tai normaalia paljon pidempiä osia, joissa nuo toisaalla tapahtuvat tapahtumat tapahtuisivat. Eli siis jo lähtöidea oli, että välitarina olisi varsinaisesta Betula nanan tarinalinjasta irtonainen osa.

Novellien työstäminen on kuitenkin jäänyt muiden asioiden varjoon ja päätin, että ne on helpompi kirjoittaa samalla tavalla Betula nanan kanssa viikoittaisina jaksoina. Ensi viikolla näistä jaksoista on vuorossa ensimmäinen ja siitä jatketaan viikko kerrallaan kohti kevättä. Laatu tässäkin jatkokertomuksessa on melko lailla samanlainen Betula nanan kanssa, eli kyseessä on ensimmäisen kierroksen tai luonnoksen tasoista materiaalia. Näin huomautuksena sellaiselle, jota pieni hiomattomuus haittaa.

Antoisia lukuhetkiä myös tämän jatkokertomuksen parissa!

Kirjoituskilpailua, pitkästä aikaa

Osallistuin kirjoituskilpailuun taas pitkästä aikaa, joten ajattelin kirjoittaa siitä tällaisen lyhyen bloggauksen. Tarkemmin sanottuna osallistuin J.H. Erkon kirjoituskilpailuun, johon olen osallistunut joskus aikaisemminkin. Silloin osallistuin yhdellä tekstillä eikä menestystä tullut. Tällä kertaa osallistuin kolmen tekstin voimin, joten katsotaan miten käy. Tekstit laitoin menemään viime viikolla torstaina postin mukana ja nyt sitten jännitetään.

Osallistuin novellikilpailuun siis kolmella novellilla ja kaikki kolme tekstiä olivat jokseenkin erilaisia. Teksteistä kaksi on myös sellaisia, että niihin tulen melko varmasti palaamaan tavalla tai toisella. Nuo tekstit sisältävät mielenkiintoiset uudet maailmat, joita haluan tutkia lisää. Siltä osin olen siis teksteihin melko tyytyväinen. Muuten tekstit olisivat vaatineet vielä työtä, että olisin ollut niihin tyytyväinen. Aika loppui kuitenkin kesken ja tekstit piti lähettää ehkä hieman raakileina. Oma silmäni voi toki olla kriittisempi kuin lukijan silmä.

Tähän asiaan toivottavasti palataan kevään aikana.

Taikapeili II

Betula nana, osa 312

Mihail saapui taas seuraavana päivänä nekropoliin Nils Tammen työtiloihin taikapeilin luokse. Nils itse oli tänään hoitamassa muumioidun lohikäärmeen valmisteluja, joten hän ei ehtinyt olla Mihailin apuna. Nilsin tilalla oli tämän seuraaja Nickel Sarama. Mihailin mukana oli tullut myös Sarnel.

”Haluamme käyttää taikapeiliä”, Mihail sanoi.

”Niin mestari minulle kertoi, arvon ruhtinas. Tätä tietä”, Nickel sanoi.

Nickel johdatti Mihailin ja Sarnelin rakennuksen huipun kammioon taikapeilin luokse.

”Tämäkö oli muinaisten aegyzalaisten taikuutta?” Sarnel kysyi.

”Niin Nils on minulle kertonut”, Mihail vastasi.

Nickel nyökkäsi.

”Kyllä. Mestari löysi kirjoitukset suuren pyramidin sisältä löytyneestä kirjastosta”, Nickel sanoi.

”Sieltä kyllä löytyy kaikenlaista”, Sarnel sanoi.

”Tekin olitte tutkimassa pyramidin sisältöä”, Nickel sanoi.

”Olin, mutta en ollut tutkimassa kirjaston kääröjä”, Sarnel sanoi.

”Mutta te ehditte tekemään kääntämisohjeen ennen mestarin saapumista kirjastoon”, Nickel sanoi.

”Te olette kyllä parantaneet sanakirjaa sen jälkeen aika paljon”, Sarnel sanoi.

”Mutta te teitte pohjatyön hyvin. Siitä oli helppo jatkaa”, Nickel sanoi.

Nickel avasi oven pelikammioon.

”Minä teen nopeasti valmistelut ja sitten olemme valmiita”, Nickel sanoi.

Nickel meni peilin luokse valmistelemaan yhteyttä.

”Mitähän kaikkea muuta täältä nekropolista löytyy?” Sarnel sanoi.

”Paljon kaikenlaista”, Mihail vastasi.

”Kuulin, että puritte yhden pyramidin”, Sarnel sanoi.

”Nilsin miehet purkivat yhden, kyllä”, Mihail sanoi.

”Miksi?” Sarnel kysyi.

Mihail mietti lyhyen hetken, pitäisikö hänen jättää asia kertomatta Sarnelille.

”Sen sisältä löytyi lohikäärme, joka oli ilmeisesti eläessään ollut muinaisen valtakunnan hallitsija”, Mihail vastasi.

”Mutta miksi pyramidi piti purkaa?” Sarnel kysyi.

”Koska pohdimme, että pitääkö lohikäärme manata kuolleesta. Haluamme olla valmiita sitä varten, jos jotakin tapahtuu”, Mihail vastasi.

”Mustaan kaapuun pukeutuneen miehen sanat taisivat pelästyttää sinut”, Sarnel sanoi.

”Vähempikin pelästyttää”, Mihail sanoi.

Nickel tuli takaisin Mihailin ja Sarnelin luokse.

”Olemme valmiita, arvon ruhtinas”, Nickel sanoi.

Nyt luettavana: Minä, Mauri Kunnas

Mauri Kunnaksen piirustustyyli on aina kiehtonut minua ja halusin saada siitä lisää tietoa, joten lainasin kirjastosta Mauri Kunnaksen elämänkerran Minä, Mauri Kunnas. Mauri Kunnaksen elämän lisäksi kirja kertoo Kunnaksen työskentelytavoista sekä tietysti tuotannosta, josta kaikille lienevät tutumpia hänen lastenkirjansa kuten Koiramäki-sarja. Jokaisen kirjan kohdalla valotetaan hieman kyseisen kirjan taustoja ja kerrotaan, jos tekoprosessissa on ollut jotakin erityistä. Mielenkiintoista oli huomata se, miten peräkkäiset kirjat ovat monessa tapauksessa toimineet toisilleen vastinpareina.

Erityisellä mielenkiinnolla, ja oikeastaan perimmäisenä syynä kirjan lainaamiseen, odotin lukevani Kunnaksen lastenkirjojen käytännöntoteutuksesta. Siitä kirjasta löytyykin parisivuinen luku, jossa lastenkirjojen teko kerrotaan vaihevaiheelta. Kirjan hyvin runsas kuvitus auttaa myös havainnollistamaan kuvakirjojen tekoa.

Kirjan kannessa esiintyvät Mauri Kunnaksen itsensä lisäksi myös joukko hänen eri kuvakirjojensa hahmoja vuosien varrelta.

Välillä itsellänikin on pyörinyt mielessä mahdollinen lastenkirjan tekeminen. Tähän tämä Mauri Kunnaksen elämänkerta on mitä loistavin inspiraation lähde, kuten myös hänen kirjansakin. Ainakin mustan viivan ja vesivärin yhdistelmää kuvituksen tekemisessä aion kokeilla. Vaikka en koskaan tekisikään lastenkirjaa, voi tuota tekniikkaa käyttää moneen muuhunkin asiaan.

Elämänkertaa voi suositella lukijalle, joka haluaa kuulla esimerkkitarinan siitä, miten sarjakuvapiirtäjäksi, pilapiirtäjäksi tai lastenkirjailijaksi voi päätyä. Mauri Kunnas kun on tehnyt noita kaikkia, ja muitakin, töitä. Lisäksi kirjaa voi tietenkin suositella kaikille Mauri Kunnaksen kirjojen faneille. Kun on koko elämänsä ajan lukenut Mauri Kunnaksen kirjoja, on mukava päästä lukemaan myös vähän itse tekijästä ja kirjojen syntyprosessista.

Taikapeili

Betula nana, osa 311

Taikapeili löytyi Nilsin työtilojen yhteyteen taikapeilille varten vasten rakennetusta kammiosta, joka oli rakennuksen huipulla.

”Aluksi peili oli meillä kellarissa, mutta kokeiltuamme huomasimme, että peilien välinen yhteys toimii paremmin, kun molemmat peilit ovat mahdollisimman korkealla. Toista peiliä on vaikea nostaa korkeammalle, joten rakensimme tälle peilille tänne työtilojeni yläpuolelle oman kammion”, Nils sanoi.

”Toimisiko yhteys vielä paremmin, jos tämä peili olisi suuren pyramidin huipulla?” Mihail kysyi.

”Kenties, mutta kammion rakentaminen pyramidin huipulle olisi vaikeaa ja sinne kulkeminen olisi myös työläämpää”, Nils vastasi.

Mihail nyökkäsi ja astui Nilsin perässä taikapeliin eteen. Taikapeili oli iso kirkkaaksi hiottu metallilevy, joka oli asetettu kivitelineeseen pystyasentoon.

”Pieni hetki. Minä loitsin yhteyden avoimeksi”, Nils sanoi.

”Yhteys ei ole jatkuvasti päällä?” Mihail kysyi.

”Ei. Se söisi turhaan taikavoimaa. Täällähän se ei olisi niinkään ongelma, kun minulla on niin paljon seuraajia, mutta pohjoisessa heitä ei ole kuin pari”, Nils vastasi.

Nils ryhtyi loitsimaan ja pian peiliin ilmestyi pyörre. Pian pyörteen toiselle puolelle ilmestyi hahmoja. Mihail tunnisti kaavut Nilsin seuraajien kaavuiksi.

”Miten voimme palvella, mestari?” Etummainen hahmo kysyi.

”Ruhtinas Netronovalla on asiaa”, Nils vastasi.

Mihail näki pyörteen takana olevien hahmojen kumartavan hänelle.

”Miten voimme palvella, ruhtinas Netronova?” Etummainen hahmo kysyi.

”Onko kenraali Netronova jossakin lähistöllä ja tavoitettavissa?” Mihail kysyi.

Hahmot keskustelivat lyhyesti keskenään.

”Pahoittelen, ruhtinas, mutta kenraali on muualla tapaamassa Suuren keisarikunnan kenraaleja”, etummainen hahmo vastasi.

Mihail nyökkäsi.

”Sitten asia voi odottaa huomiseen. Lähettäkää kenraalille viesti, että toivoisin puhuvani hänen kanssaan huomenna ja ilmoittakaa tänne aika, jolloin hän on taikapeilin luona”, Mihail sanoi.

”Teemme tahtosi mukaan, arvon ruhtinas”, etummainen hahmo sanoi.

Nilsin alaiset kertoivat vielä tavallisen päiväraportin ja Nilsin kirjuri kirjasi sen ylös. Mihail jätti sen jälkeen Nilsin taikapeilin ääreen ja palasi linnaansa odottamaan viestiä siitä, mihin aikaan seuraavana päivänä Edkar olisi oman taikapeilinsä ääressä pohjoisessa.