Taistelu merellä II

Betula nana, osa 211

Jääjättiläiset eivät päässeet lähelle laivaa, kun laivalla oleva velho tai velhot puolustautuivat tulipalloilla. Tulipallot eivät kuitenkaan riittäneet sulattamaan jäisiä olentoja.

”Meidän on varmaan paras laskeutua lentävältä matolta alas”, Mihail sanoi.

”Laskeutua mihin?” Narsha kysyi.

”Noille loitsimilleni jäälautoille”, Mihail vastasi.

Mihail hyppäsi vastauksensa jälkeen alas lentävältä matolta loitsimalleen jääpylväälle, josta lähti jäiset portaat alas kohti meressä kelluvia jäälauttoja. Emily seurasi Mihailin perässä.

”Lasken meidät alas”, Sarnel sanoi.

”Tästä ei kyllä hyvä seuraa”, Narsha sanoi.

”Olemme selvinneet pahemmastakin”, Sarnel sanoi.

”Niin olemmekin, mutta minä olen kissa ja kissat eivät pidä vedestä”, Narsha sanoi.

Sarnel katsoi Narshaa kuin olisi tajunnut asian vasta nyt.

”Haluatko sitten jäädä lentävälle matolle?” Sarnel kysyi.

”En”, Narsha vastasi.

Sarnel nyökkäsi ja ohjasi lentävän maton alas.

Jäällä Mihail takoi jo uusia jäälauttoja ja -seiniä, jotta he pääsisivät lähemmäksi laivaa. Laivalta kuitenkin jatkuvasti ammuttiin tykillä reikiä lauttoihin ja seiniin. Laiva myös pyrki koko ajan pääsemään kauemmaksi heistä.

”Tämä alkaa käydä työlääksi” Mihail sanoi.

”Loitsi jäälauttoja aivan laivan ympärille niin, etteivät hei pysty ampumaan niitä”, Emily sanoi.

”Mutta sitten velhot sulattavat ne”, Mihail sanoi.

”Eivät sulata, jos sinulla on enemmän voimaa”, Emily sanoi.

”Se on totta”, Mihail sanoi.

Mihail alkoi loitsia uusia jäälauttoja aivan laivan ympärille ja pian laiva oli ahtojäiden keskellä. Laiva pysähtyi eivätkä laivan velhot saaneet jäälauttoja sulatettua.

”Mitä he nyt aikovat?” Emily kysyi.

Laivalla käärittiin purjeita kasaan. Tukinlaukauksen olivat myös loppuneet. Laivan reunuksen yli heitettiin köysitikkaat, joita pitkin alkoi kiivetä sotilaita.

”He taisivat todeta, ettei meitä voiteta muuten kuin lähikamppailussa”, Mihail sanoi.

”Sieltä taitavat tulla myös velhot”, Emily sanoi.

Kaksi köysitikkaita pitkin kiipeävistä hahmoista ei ollut sotilaan varustuksessa, vaan heillä oli kaavut.

”Kohta päästään asiaan”, Mihail sanoi.

Taistelu merellä

Betula nana, osa 210

Mihailin laivasto järjestäytyi niin, että kaikki taisteluun kykenevät alukset purjehtivat kolmea vastaan purjehtivaa alusta. Näihin aluksiin pakattiin nopeasti kaikki taistelukykyiset miehet. Muut aluksen siirtyivät kauemmaksi tulevasta taistelukentästä.

Laivastot lähenivät toisiaan nopeasti. Sarnelin lentävä matto sen sijaan lähestyi neljättä alusta, joka oli eronnut muista laivoista. Laivassa olijat ilmeisesti pitivät ilmatilaa hyvin silmällä, sillä he kuulivat hälytyskellojen äänen jo kaukaa.

”Se siitä yllätyksestä”, Narsha sanoi.

”Emme me mitään yllätystä tarvitse”, Mihail sanoi.

Mihail astui lentävän maton kärkeen ja taikoi valtavan jäävaarnan, jonka hän ampui kohti laivaa.

Jäävaarna kilpistyi laivan ympärillä olevaan suojaloitsuun.

”Siellä nähtävästi on muutakin kuin tykinkuulia”, Mihail sanoi.

”Tämä tästä vielä puuttui. Olemme lentävällä matolla ja vastassa on tykkitulta ja loitsijoita”, Narsha sanoi.

”Emme me niin herkästi putoa. Minä huolehdin suojauksesta”, Sarnel sanoi.

Laivasta kuului tykin ääni ja Sarnel torjui tykinkuulan tulipallolla. Samalla hän heitti kohti laivaa toisen tulipallon, joka kilpistyi jäävaarnan tapaan suojaloitsuun.

”Tarvitaan jotakin järeämpää”, Narsha sanoi.

”Tai enemmän kerralla”, Mihail sanoi.

Mihail loitsi valtavan joukon jäävaarnoja, jotka olivat isompia kuin hänen aikaisemmin laivaa kohti ampumansa. Jäävaarnat ympäröivät laivan pilvellä.

”Jäävaarnasade!” Mihail lausui loitsun lopun.

Jäävaarnat syöksähtivät kohti laivaa eikä suojaloitsu kestänyt niitä kaikkia. Suojaloitsun lävistäneet jäävaarnat kuitenkin sulivat laivasta ilmestyneisiin tulipalloihin.

”Siellä taitaa olla useampikin loitsija”, Emily sanoi.

”Tai yksi, jolla riittää voimaa”, Mihail sanoi.

”Toivon mukaan loitsijoita ei ole muissa laivoissa. Laivastomme on muuten pulassa”, Narsha sanoi.

”Selvitetään tämä laiva nopeasti. En halua jättää asiaa toiveiden varaan”, Mihail sanoi.

”Sinusta se taitaa olla eniten kiinni. Loitsimaan vaan sellaista loitsua, joka tuon laivan upottaa”, Narsha sanoi.

”Sitä tässä on koko ajan meinattu”, Mihail sanoi.

Mihail loitsi uuden jäävaarnasateen. Tällä kertaa hän kuitenkin loitsi jäävaarnoja useamman kerroksen ja laittoi ne yhtä aikaa kohti laivaa. Nyt suojaloitsu murtui kokonaan ja sen läpikuultavat kullankeltaisena hohtavat riekaleet leijuivat kohti sinistä poutataivasta.

Mihail ei kuitenkaan jättänyt asiaa vain jäävaarnasateen varaan, vaan taikoi uuden valtavan jäävaarnan, jonka kärki oli terästä kovempaa. Sen Mihail ampui kohti laivaa siinä vaiheessa, kun viimeiset jäävaarnasateen vaarnat olivat juuri ehtineet tuhoutuneen suojaloitsun sisäpuolelle.

Suuri vaarna pääsi laivan kylkeen saakka, mutta se ei juuri ehtinyt vahingoittaa laivaa, kun se suli laivasta lentävää mattoa kohti tulevan tulimyrskyn nielaisemaksi. Tulimyrskyn Mihail torjui jääseinällä, jonka hän loitsi heti tulimyrskyn nähdessään ja tulimyrsky kääntyi takaisin laivaa kohden. Tulimyrsky oli kuitenkin loitsijansa hallinnassa ja se rauhoittui nopeasti.

”Tässä voi mennä hetki”, Mihail sanoi.

Muut nyökkäsivät ja alkoivat kerätä voimiaan. Samalla Mihail alkoi loitsia veden päällä kelluvia jäälauttoja ja jääjättiläisiä. Laiva vastasi ampumalla reikiä Mihailin jääseinään ja -lauttoihin.

Hacodin kannella III

Betula nana, osa 209

Matka kohti Aegyzaa sujui joutuisasti. He olivat jo Suuren keisarikunnan eteläisimmän kuningaskunnan Suthenden rannikon eteläpuolella. Rannikosta he pysyttelivät kuitenkin kaukana, vaikka täydennyksille olisi voinut olla jo tarvetta. Vaikka yksi laiva olisi päässyt satamaan helposti hakemaan tarvikkeita, ei meritaistelun todennäköisyyttä haluttu edistää millään tavalla.

Kaikesta varotoimesta huolimatta merellä näkyi nyt tunnistamaton alus.

”Uskotko, että tuo voi olla keisarikunnan alus?” Mihail kysyi.

”En tiedä. Silmäni eivät ole niin tarkat, että näkisin tuonne saakka”, Narsha vastasi.

”Pitää mennä siis lähemmäksi”, Mihail sanoi.

”Lentävä mattoa en suosittele. Se on turhan helppo maalitaulu”, Narsha sanoi.

”Ei meillä hirveästi muutakaan vaihtoehtoa ole. Pitää varmistaa, että onko se Keisarikunnan laiva, ja jos on, että se ei karkaa minnekään”, Mihail sanoi.

Karshaani huokaisi syvään.

”Hyvä on”, Narsha sanoi.

”Kyllä minä sen verran pysty taikavoimillani tykinkuulia torjumaan”, Mihail sanoi.

”Toivon mukaan siellä ei ole muuta kuin tykinkuulia”, Narsha sanoi.

Pian huomattiin, että laivoja ei ollut yksi vaan useampi. Laivoja oli yhteensä neljä, joista yksi lähti erkanemaan muista. Tämän laivan perään Narsha ja Mihail lähtivät Sarnelin ja Emilyn kanssa. Laivoihin jääneet valmistautuivat taistelemaan kolmea muuta laivaa vastaan.

”Oletko valmis taisteluun?” Mihail kysyi.

”Olen”, Emily vastasi.

”Aivan varmasti?” Mihail kysyi.

”Olen, olen. En lähtisi muuten sinun mukaasi, jos en olisi”, Emily vastasi.

”Halusin varmistaa. Me olemme hyvin yksin tuolla merellä. Ja meidän on pakko saada tuo laiva uppoamaan”, Mihail sanoi.

”Emmeköhän me siinä onnistu”, Sarnel sanoi.

”Ehkäpä”, Mihail sanoi.

Hacodin kannella II

Betula nana, osa 208

Tuulet suosivat Mihailin pientä laivastoa. Pohjoiset tuulet antoivat heille hyvän vauhdin kohti etelää ja myöhemmin kohti länttä. Tuulet olivat heidän ja erityisesti pienimpien laivojen kannalta rauhallisia. Mihail ei voinut tehdä paljoa muuta kuin toivoa, että tuulet jatkuisivat yhtä suotuisina Aegyzaan saakka.

Mihail nousi peräkannelle ja meni Narshan luokse. Hieman myös tähtitieteeseen perehtynyt karshaani oli heidän paras valintansa avomerellä suunnistamiseen.

”Kuinka matkamme on edennyt?” Mihail kysyi.

”Yllättävänkin hyvin”, Narsha vastasi.

”Olemmeko kuinka lähellä vaaranpaikkoja?” Mihail kysyi.

”Lähestymme niitä”, Narsha vastasi.

”Pitää siis pysyä valppaana”, Mihail sanoi.

”Avomerelle saatamme ohittaa keisarikunnan laivaston ilman, että kumpikaan näkee toista”, Narsha sanoi.

”Niin saatamme, mutta en luottaisi tuuriimme”, Mihail sanoi.

”Keisarikunnallakaan ei ole juuri laivoja. Heidän painopisteensä on jalkaväkiarmeijassa. Kuljemme myös suuntaan, mitä he tuskin odottavat meidän kulkevan”, Narsha sanoi.

”Mihin luulet heidän odottaneen meidän lähteneen?” Mihail kysyi.

”Lähtisin veikkaamaan pohjoista. Eteläkin olisi todennäköisempi. En usko, että kukaan keisarikunnassa on tullut ajatelleeksi Aegyzaa”, Narsha vastasi.

”Pitää luottaa siihen. Tuurilla voimme päästä helpolla tästä”, Mihail sanoi.

Karshaani nyökkäsi ja suki viiksikarvojaan.