Betula
nana, osa 208
Tuulet
suosivat Mihailin pientä laivastoa. Pohjoiset tuulet antoivat heille hyvän
vauhdin kohti etelää ja myöhemmin kohti länttä. Tuulet olivat heidän ja
erityisesti pienimpien laivojen kannalta rauhallisia. Mihail ei voinut tehdä
paljoa muuta kuin toivoa, että tuulet jatkuisivat yhtä suotuisina Aegyzaan
saakka.
Mihail
nousi peräkannelle ja meni Narshan luokse. Hieman myös tähtitieteeseen perehtynyt
karshaani oli heidän paras valintansa avomerellä suunnistamiseen.
”Kuinka
matkamme on edennyt?” Mihail kysyi.
”Yllättävänkin
hyvin”, Narsha vastasi.
”Olemmeko
kuinka lähellä vaaranpaikkoja?” Mihail kysyi.
”Lähestymme
niitä”, Narsha vastasi.
”Pitää
siis pysyä valppaana”, Mihail sanoi.
”Avomerelle
saatamme ohittaa keisarikunnan laivaston ilman, että kumpikaan näkee toista”,
Narsha sanoi.
”Niin
saatamme, mutta en luottaisi tuuriimme”, Mihail sanoi.
”Keisarikunnallakaan
ei ole juuri laivoja. Heidän painopisteensä on jalkaväkiarmeijassa. Kuljemme
myös suuntaan, mitä he tuskin odottavat meidän kulkevan”, Narsha sanoi.
”Mihin
luulet heidän odottaneen meidän lähteneen?” Mihail kysyi.
”Lähtisin
veikkaamaan pohjoista. Eteläkin olisi todennäköisempi. En usko, että kukaan
keisarikunnassa on tullut ajatelleeksi Aegyzaa”, Narsha vastasi.
”Pitää
luottaa siihen. Tuurilla voimme päästä helpolla tästä”, Mihail sanoi.
Karshaani
nyökkäsi ja suki viiksikarvojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti