torstai 3. joulukuuta 2015

Hacodin kannella II



Betula nana, osa 208

Tuulet suosivat Mihailin pientä laivastoa. Pohjoiset tuulet antoivat heille hyvän vauhdin kohti etelää ja myöhemmin kohti länttä. Tuulet olivat heidän ja erityisesti pienimpien laivojen kannalta rauhallisia. Mihail ei voinut tehdä paljoa muuta kuin toivoa, että tuulet jatkuisivat yhtä suotuisina Aegyzaan saakka.

Mihail nousi peräkannelle ja meni Narshan luokse. Hieman myös tähtitieteeseen perehtynyt karshaani oli heidän paras valintansa avomerellä suunnistamiseen.

”Kuinka matkamme on edennyt?” Mihail kysyi.

”Yllättävänkin hyvin”, Narsha vastasi.

”Olemmeko kuinka lähellä vaaranpaikkoja?” Mihail kysyi.

”Lähestymme niitä”, Narsha vastasi.

”Pitää siis pysyä valppaana”, Mihail sanoi.

”Avomerelle saatamme ohittaa keisarikunnan laivaston ilman, että kumpikaan näkee toista”, Narsha sanoi.

”Niin saatamme, mutta en luottaisi tuuriimme”, Mihail sanoi.

”Keisarikunnallakaan ei ole juuri laivoja. Heidän painopisteensä on jalkaväkiarmeijassa. Kuljemme myös suuntaan, mitä he tuskin odottavat meidän kulkevan”, Narsha sanoi.

”Mihin luulet heidän odottaneen meidän lähteneen?” Mihail kysyi.

”Lähtisin veikkaamaan pohjoista. Eteläkin olisi todennäköisempi. En usko, että kukaan keisarikunnassa on tullut ajatelleeksi Aegyzaa”, Narsha vastasi.

”Pitää luottaa siihen. Tuurilla voimme päästä helpolla tästä”, Mihail sanoi.

Karshaani nyökkäsi ja suki viiksikarvojaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti