Vastahyökkäys keskikaupungilla XVI

Betula nana, osa 499

Mihail päätti antaa sotilaille yön yli lepoa ennen hyökkäyksen jatkamista. Seuraavana aamuna hän valmistautui suuren joukon kanssa jatkamaan hyökkäystä. Sotilaita oli virrannut muurille jo illalla. Sana oli kiertänyt nopeasti, että ruhtinas Netronovan johtama hyökkäys oli jatkumassa ja kaikki vapaaehtoiset saisivat osallistua. Ja vapaaehtoisia riitti, sillä myös sana voitokkaista vastahyökkäyksistä oli myös kiirinyt.

Muuri oli niin täynnä sotilaita, että se tuskin jäi huomaamatta myöskään Suuren keisarikunnan armeijalta. Mihail ei pitänyt asiasta, mutta ei toisaalta ollut siitä kovinkaan huolissaan.

Yksi sotilaista tuli Mihailin luokse.

”Olemmeko täällä kaikki?” Mihail kysyi.

”Arvon ruhtinas, kuulin juuri, että pieni joukko on vielä saapumassa, mutta sitten uskoisin niiden olevan paikalla, jotka tähän hetkeen ehtivät”, sotilas vastasi.

”Entä valmistelut muuten?” Mihail kysyi.

”Lähes valmiit”, sotilas vastasi.

Mihail nyökkäsi tyytyväisenä. Hän huomasi myös aliupseeri Kafenpojan nousevat portaita muurille.

”Keskustelen vielä aliupseerin kanssa ja sitten aloitamme hyökkäyksen”, Mihail sanoi.

Sotilas nyökkäsi ja teki Mihailille kunniaa ennen poistumistaan.

Aliupseeri Kafenpoika oli sekä huolestunut että hämmästynyt sotilaiden määrästä, joka muurille oli ahtautunut.

”Tulitko vielä yrittämään, jos saisit pääni käännettyä?” Mihail kysyi.

Kafenpoika pudisti päätään.

”Arvon ruhtinas, tiedän hyvin, että se olisi turhaa. Jos voisin siinä onnistua, niin olisin siinä jo onnistunut”, Nekau vastasi.

Mihail oli tyytyväinen.

”Sen sijaan tulin toivottamaan teille onnea. Toivon koko sydämmestäni, että onnistutte”, Nekau sanoi.

”Mutta et vieläkään usko siihen?” Mihail kysyi.

”Haluaisin uskoa”, Nekau vastasi.

Mihail katsoi aliupseeria silmiin. Katse oli maailmaan kyynistynyt.

”Ehkä voin vakuuttaa sinut tällä hyökkäyksellä, niin voit uskoa sitten seuraavaan”, Mihail sanoi.

”Ehkä. Se voi myös vahvistaa epäuskoni”, Nekau sanoi.

Mihail naurahti.

”Yrität kuitenkin puhua minua ympäri”, Mihail sanoi.

Kafenpoika pudisti päätään.

”Onnen toivottamisen lisäksi halusin myös tulla sanomaan sen, että olen lähettänyt viestin sille ainoalle henkilölle, joka sinut voi pysäyttää. Hän lupasi tulla”, Nekau sanoi.

Aliupseeri Kafenpoika kääntyi ja lähti pois.

Vastahyökkäys keskikaupungilla XV

Betula nana, osa 498

Mihailin loitsimat jäävaarnat kaatoivat jälleen suuren joukon Suuren keisarikunnan armeijan sotilaita ja mursivat muuria pitäneiden joukkojen linjan. Suuren keisarikunnan armeija ei kuitenkaan suostunut perääntymään ennen kuin Mihail oli loitsinut useamman aallon jäävaarnoja. Siinä vaiheessa perääntyviä sotilaita ei enää juuri ollut. Mihailin mukana tulevat sotilaat saivat heistäkin suurimman osan kiinni, mutta muutamat pääsivät pakoon.

”Antaa heidän kertoa muille, mitä täällä tapahtui. Joko se tuo meille kunnon haasteen tai sitten Suuren keisarikunnan armeija saa syyn lähteä häntä koipien välissä kotiin”, Mihail sanoi.

Sotilaat hänen ympärillään nyökkäilivät hyväksyvästi.

Mihail kuljetti katsettaan muurilla makaavien sotilaiden ruumiissa. Suurin osa oli Suuren keisarikunnan armeijan sotilaita, mutta joukossa oli myös netronovalalaisia. Jälkimmäisten ruumiit olivat jo päivien ikäisiä. Ne olivat syntyneet hyökkäyksessä, jossa Suuren keisarikunnan armeija oli ottanut muurin haltuunsa.

”Moni toveri kuoli puolustaessaan muuria”, eräs sotilas sanoi.

”He saavat uuden mahdollisuuden puolustaa sitä. Tällä kertaa rinnallaan joukko entisiä Suuren keisarikunnan sotilaita”, Mihail sanoi.

Mihail hakeutui suojaisaan kohtaan ja keskittyi uuteen kuolleestamanaukseen. Hän hengitti raskaasti jo keskittyessään. Useamman jäävaarnaallon loitsiminen oli kuluttanut hänen taikavoimiaan, mutta hän tiesi, että voimia riittäisi vielä manaukseen. Ainakin tähän ja ehkä vielä seuraavaan.

Hän tiesi, että voimien täytyi riittää vielä seuraavaankin manaukseen. Vähintään siihen.

Kuolleestamanauksen jälkeen Mihail huohotti. Hän katseli kuinka muurilla makaavat ruumiit heräsivät eloon ja nousivat ylös vaikean näköisesti. Sitä hän ei huomannut kuinka hänen hikipisaransa putoilivat muurin päällyskiville.

Netronovalan armeijan sotilaat ottivat muurin taas haltuun ja varustautuivat puolustautumaan. Mihail eikuitenkaan ollut tyytyväinen.

”Meidän täytyy puskea eteenpäin, kun he ovat liikkeessä. He eivät myöskään odota, että hyökkäämme muurilta vielä eteenpäin”, Mihail sanoi.

”Tuskin he odottivat, että hyökkäisimme edes takaisin muurille”, Nekau sanoi.

Mihail katsoi aliupseeri Kafenpoikaa.

”Olet sitä mieltä, että minun ei pitäisi jatkaa”, Mihail sanoi.

Kafenpoika nyökkäsi.

”Kaikella kunnioituksella arvon ruhtinas, minusta teidän pitäisi lopettaa ja levätä”, Nekau sanoi.

Mihail pudisti päätään.

”En voi levätä ennen kuin taistelu on voitettu”, Mihail sanoi.

Kafenpoika painoi päänsä ja puisteli sitä.

”Sitä minä olen pelännytkin”, Nekau sanoi.

Mihail nousi ylös.

”En ota mukaani tälläkään kertaa kuin vapaaehtoisia”, Mihail sanoi.

”Niitä on jo liikaa”, Nekau sanoi.

Mihail katsoi aliupseeria.

”En aio määrätä ketään jäämään pois, jos kaikki ovat liikkeellä vapaaehtoisesti”, Mihail sanoi.

”Tiedän, mutta se jättää muurin vaille kunnollista puolustusta”, Nekau sanoi.

”Se ei tarvitse puolustusta, kun hyökkäämme”, Mihail sanoi.

Mihail jätti Kafenpojan pohdiskelemaan tilannetta.

Vastahyökkäys keskikaupungilla XIV

Betula nana, osa 497

Mihailin johtama vastahyökkäys ja kuolleestamanaus eivät vielä riittäneet yläkaupungin muurin valtaamiseen takaisin Netronovalan armeijan hallintaan. Suuren keisarikunnan armeijan joukot saatiin kuitenkin epätasapainoon ja painettua muurin tuntumaan. Murtokohtaa muurissa saatiin myös kavennettua, kun Suuren keisarikunnan armeijan joukot olivat sekoittuneet yllättävästä takaiskusta. Suuren keisarikunnan armeijan sillanpää jäi kuitenkin edelleen netronovalalaisten kiusaksi.

”Meidän täytyy pitää liikettä yllä ja hyökätä uudestaan”, Mihail sanoi.

”Hyvä ruhtinas, tiedät, että ainoa joka pystyy niin tekemään, olette te itse”, Nekau sanoi.

Mihail katsoi aliupseeri Kafenpoikaa turhautuneena.

”Siksi minä olen täällä”, Mihail sanoi.

”Olet myös suurin aseemme”, Nekau sanoi.

”Ja?” Mihail kysyi.

”Jos menetämme teidän, mitä meille jää?” Nekau kysyi.

”Jos minua ei käytetä tähän, niin mihin sitten?” Mihail kysyi.

Kafenpoika ei osannut vastata Mihailille.

”Jos et keksi parempaa syytä, niin minä jatkan vastahyökkäystä”, Mihail sanoi.

”Ota mukaasi muutamia sotilaita suojaksesi. Varmuuden vuoksi, arvon ruhtinas”, Nekau sanoi.

Mihail nyökkäsi. He molemmat tiesivät, ettei kourallisella sotilaita ollut mitään merkitystä tilanteessa, mutta se antoi sopivan harhan siitä, ettei Mihailia lähetetty yksin hyökkäämään. Sen verran ympäröivät sotilaat toivat turvaa, että silloin vihollisten liikkeita seurasi useammat silmät.

”Otan mukaani joukon vapaaehtoisia”, Mihail sanoi.

”Olisinkin toivonut, että et määräisi mukaasi ketään. Erikoistehtävät vaativat vapaaehtoisia”, Nekau sanoi.

”Toivottavasti tulevaisuudessa hyökkäys ei olisi niin erikoinen tehtävä”, Mihail sanoi.

Mihail jätti aliupseeri Kafenpojan ja lähti etsimään vapaaehtoisia. Joukko kasvoi taas edellisestä hyökkäyksestä. Moni sotilas lähti mieluummin vastahyökkäykseen ruhtinaan johdolla kuin odotti varmasti eteen tulevaa uutta hyökkäystä Suuren keisarikunnan armeijan taholta.

”Ennen kuin lähdelle eteenpäin, haluan vielä varmistaa, että kaikkien mukaani tulevien tulee lähteä täysin vapaasta omasta tahdostaan. On myös täysin sallittua ja hyväksyttävää jäädä lepäämään. Olette ansainneet sen jokainen”, Mihail sanoi.

Yksikään sotilas ei tehnyt elettäkään kääntyäkseen pois. Mihail oli salaa tyytyväinen asiasta.

”Hyvä on. Lähdetään siis”, Mihail sanoi.

Mihail kääntyi taas kohti vihollisen linjoja ja sotilaat seurasivat häntä.

”Muurille ja sen yli”, sotilaat sanoivat.

Sotilaat olivat jopa innokkaampia kuin Mihail saattoi toivoa.