Emnetburg II

Betula pubescens, osa 24

Kaupungin vartiokaartin sotilaat kulkivat edellä ahdasta katua pitkin. Heidän perässä seurasi kapteeni Waelde ja viimeisenä kulki kapteeni Kallas, joka tutki katseellaan itselleen oudolta näyttäviä ihmisiä ja rakennuksia. Ihmiset katsoivat häntä vastaan oudoksuen, osa jopa hieman peloissaan. Hän epäilemättä oli epäkuolleena outo ja pelottava näky normaaleille ihmisille.

Kapteeni Waelde pysähtyi ja kääntyi Kallaksen suuntaan.

”Mitä pidät kaupungista? Eikö se olekin upea?” Gauen kysyi.

Kallas hymyili ja nyökkäsi.

”Pidän siitä kovin. Erilainen kuin mikään aikaisemmin näkemäni kaupunki, mutta omalla tavallaan kaunis yhtäkaikki”, Venir vastasi.

Vartiokaartin sotilaat huomasivat heidän pysähtyneen ja kääntyivät takaisin tullakseen heidän luokseen.

”Onko jokin ongelma?” Sotilaista nuorempi kysyi.

”Ei. Jäimme vain ihailemaan kaupunkia”, Gauen vastasi.

”Kartanpiirtäjien etsimisen jälkeen voimme esitellä teille kaupungin kauneimmat paikat ja parhaat kievarit”, sotilaista vanhempi sanoi.

Sotilas suki partaansa. Hänen iässään oli varmasti ehtinyt oppimaan, mistä kaupunki näytti kauneimmalta ja mikä sen kievareista oli paras.

”Sopii minulle”, Gauen sanoi.

”Samoin minulle”, Venir sanoi.

”Voimmeko mennä kievariin ilman kapteenin lupaa?” Sotilaista nuorempi kysyi.

”Tässä meillä on kaksi kapteeni, jotka antavat luvan tähän toimintaan”, Gauen vastasi.

Nuori sotilas katsoi kahta kapteenia aluksi epäilevästi, mutta nyökkäsi sitten.

”Luulen, että löydämme kartanpiirtäjiä tältä suunnalta”, sotilaista vanhempi sanoi.

Vanhempi sotilas osoitti seuraavan kadunkulman suuntaan ja lähti johdattamaan heitä eteenpäin. Muutaman kadunkulman jälkeen he löysivät kartanpiirtäjien työtilan. Sieltä Kallas ja Waelde löysivät hyviä karttoja sekä Emnetburgista että koko Emnetumista. Sen jälkeen he menivät tutustumaan kaupungin kievareihin.

Nyt luettavana: Isi on vähän väsynyt

Joskus sitä tulee vahingossa lukeneeksi täsmälleen oikean kirjan täsmälleen oikealla hetkellä. Ville Rannan Isi on vähän väsynyt oli tähän hetkeen itselleni sellainen kirja. Se auttoi käsittelemään omia päässäni pyöriviä ajatuksiani paremmin ja avasi asioihin myös sellaisia näkökulmia, joita en ollut aikaisemmin tullut ajatelleeksi. Kirjan lukemisen jälkeen mieleni on huomattavasti selkeämpi, kiitos näiden ajatusten oikenemisen. Täytyy pitää kirja muistissa sitä varten, jos vastaavia ajatuksia alkaa pyörimään mielessä uudestaan. Ja kirjasta on varmasti apua myös monien toisenlaistenkin ajatusten käsittelyssä.

Tartuin kirjastossa Ville Rannan sarjakuvakirjaan Isi on vähän väsynyt, koska olen pitänyt aikaisemmista lukemistani Rannan sarjakuvista ja niiden tyylistä. Muistelen, että olisin tästä kirjasta joskus kuullut aikaisemminkin ehkä lehtijutussa, mutta en mene asiasta täysin takuuseen. Tästä riippumatta ja pienen selailun perusteella otin kirjan siis mukaani kirjastosta.

Ville Rannan sarkuvakirjan Isi on vähän väsynyt -kansi.

Kirjassa Ville Ranta kuvaa omaelämänkerrallisesti perheen arkea pienen lapsen kanssa. Kirjan sarjakuvat ovat peräisin Rannan muistikirjasta. Osan ajasta hän on itse lapsen kanssa yksin kotona koti-isänä. Ranta käsittelee arjen pyörittämisen mukanaan tuomia asioita ja omaa isyyttään. Lapsiperheen arki kohtaa myös kunnianhimoisen taiteilijan ja tämän unelmat, tahtoi tämä tai ei. Tämän asian käsittely oli mielestäni hyvin kiinnostavaa. Lisäksi kirjassa puhutaan myös oman lapsen sairastumisesta, mikä on varmasti jollain tavalla tuttu asia suurimmalle osalle vanhemmista.

Ainoana erityisenä huonona asiana kirjasta tulee mieleen se, että kirjan tekstit on kirjoitettu käsin ja sellaisella käsialalla, että tekstistä on välillä hankala saada selvää. Käsin kirjoittamisessa ei tosin sinänsä itsessään ole mitään pahaa. Olisi kuitenkin kiva saada tekstistä selvää ilman ajoittain pitkääkin tavaamista.

Isä on vähän väsynyt on siis kirja lapsiperheen arjesta miehen näkökulmasta. Taiteilijuus ja sen pohdinta tuo tähän myös oman lisänsä. Jos nämä asiat kiinnostavat, kannattaa kirjaan tutustua. Toki myös muutenkin, jos suomalainen nykysarjakuva kiinnostaa. Kirja tosin on jo vuodelta 2005, joten erityisen tuoreena esimerkkinä nykysarjakuvasta sitä ei voi enää pitää. Sen käsittelemät asiat ovat kuitenkin melkolailla ajattomia.

Googletus

Mietin jonkin aikaa sitten, että sitähän voisi kokeilla kalevalamitan hyödyntämistä. Samalla ajattelin, että kalevalamittaiset runot nykypäivän asioista voisivat kuulostaa ihan hauskoilta. Tällaisen kokeilun kirjoitin.

Googletus

Kysymystä kummastelen

Asiaa alan arvailla

Vastausta vähän visailen

Tietoa taidan tarvita

Mietiskele en enempää

Googlea käyn koittamaan

Alphabetin aineistoista

Tallettamasta datasta

Tietokannan tavaroista

Lohkoista loru louhittu

Googlen kaapelista koettu

Tietoa on tavailtu

Löydän lähteeni lupaavan

Tarkistelen tietojani

Vastaukseni värittelen

Opastani onnittelen

Hakukone aina tietää

Tietoverkon valtakunta

Emnetburg

Betula pubescens, osa 23

Edkar ratsasti yhdessä Venir Kallaksen ja Gauen Waelden kanssa kohti Emnetburgin portteja. Hänellä oli mukanaan vain pieni osasto, mutta sen lisäksi suurempi osasto jäi odottamaan kaupungin lähistölle. Loput armeijasta jatkoi matkaansa kohti pohjoista. Suurin osa siitä ei tosin vielä ollut saavuttanut kaupunkia.

”Komeat muurit kaupungissanne ainakin on”, Edkar sanoi.

”Kiitoksia, herra kenraali. Toivon, että kaupunki miellyttää teitä muutenkin”, Gauen sanoin.

Edkar oli rauhaton. Kaupunki ei häntä mietityttänyt. Sen sijaan häntä mietitytti se, ettei hän tiennyt Emnetburgin ruhtinaasta Patrik Honwillenistä oikeastaan mitään. Kapteeni Waelde oli kuvaillut ruhtinasta vain pintapuolisesti ulkonäyn puolesta. Sen perusteella oli vaikea sanoa mitään. Edkar myös epäili, ettei kapteeni ollut itse koskaan tavannut ruhtinasta.

Heidän lähestyessä portilta kuului pysähtymiskäsky. He pysähtyivät ja kapteeni Waelde tervehti portinvartijaa. Hän myös kertoi millä asioilla he liikkuivat. Pienen odottelun jälkeen portti aukesi ja heidät päästettiin sisään.

Porttien sisäpuolella heidät otti vastaan kivetty aukio sekä kaupungin asepukuun sonnustautuneiden sotilaiden joukko. Joukon etummaisella oli muita kevyempi varustus ja tämä myös astui eteenpäin tervehtimään heitä.

”Tervehdys teille, arvon kenraali. Minä olen Hansel Kavalda. Olen yksi kaupungin vartiokaartin kapteeneista ja minulle ja miehilleni on suotu tehtäväksi teidän opastamisenne vierailunne aikana”, etummainen sotilas sanoi.

”Tervehdys myös teille, kapteeni. Minä olen Edkar Netronova ja olen Netronovalan armeijan kenraali. Olen kiitollinen siitä, että otatte meidät vastaan lyhyelle vierailulle matkallamme pohjoiseen”, Edkar sanoi.

”On ilo päästä esittelemään teille kaunista kaupunkiamme”, Hansel sanoi.

”Kenraali varmaankin haluaa päästä tapaamaan ruhtinasta niin pian kuin mahdollista. Minä ja kapteeni Kallas voisimme sen sijaan etsiä kaupungin parhaat kartanpiirtäjät käsiimme”, Gauen sanoi.

”Tämä on varmasti sopiva järjestely. Kenraali on hyvä ja seuraa minua. Jätän muutaman miehen oppaaksi kapteeneille”, Hansel sanoi.

Kapteeni Kavalda määräsi muutaman miehensä opastamaan kapteeneja ja lähti sitten itse opastamaan Edkari kaupungin toisella laidalla olevalle keskuslinnalle. Edkar näki vielä Kallaksen ja Waelden laskeutuvan pois ratsailta ennen kuin Kavalda johdatti hänet pois aukiolta ja kaupungin katujen sokkeloon.

Neljä suosikkia: kesäkuu 2018

Kesäkuu toi alkaessaan mukanaan koleat kesäsäät toukokuun helteiden jälkeen. Kelit onneksi siitä paranivat ja niiden lisäksi löytyi paljon muutakin ilonaihetta. Pienen odottelun jälkeen on aika paljastaa myös kesäkuun 2018 suosikkini, jotka ovat siis: Tiitu Takalon kirja Minä, Mikko ja Annikki, Aino Räty-Hämäläisen kirja Arvoituksellinen muusa: Inspiraation lähteillä, JP Ahosen kirja Villimpi Pohjola: Lapsus sekä Christopher Nolanin ohjaama elokuva Interstellar.

Minä, Mikko ja Annikki -kirjan kansi.

Tiitu Takalon sarjakuvakirja Minä, Mikko ja Annikki kertoo Tampereen Tammelassa sijaitsevasta Annikin puutalokorttelista, joka on ainoana kaupunginosan umpipuutalokortteleista nykypäivään saakka säilynyt. Tarina lähtee liikkeelle jääkaudesta, joka muodostaa harjun, jolle Tampere myöhemmin syntyy. Lopulta kirjassa päädytään siihen, että monien mutkien jälkeen kortteli pelastuu ja se saa nykyiset asukkaat. Kirja on tarina paitsi yhdestä korttelista ja sen asukkaista, mutta myös ihmisen uudistamis- ja tuhoamisvimmasta. Mieluummin ostetaan tai rakennetaan uusi, kuin korjataan vanhaa. Tampere ei ole Suomessa ainoa paikka, jossa vanhaa rakennuskantaa on tuhottu. Onneksi ainakin yksi kortteli on saatu pelastettua.

Arvoituksellinen muusa -kirjan kansi.

Aino Räty-Hämäläisen kirja Arvoituksellinen muusa: Inspiraation lähteillä on niitä kirjoja, jotka satuin näkemään kirjastossa enkä malttanut olla ottamatta mukaan ja luettavaksi. Kirja käsittelee muusan käsitettä sen syntysijoilta antiikista aina nykypäivään saakka sekä esittelee pääasiassa suomalaisten taiteilijoiden innoittajia ja heidän suhteitaan näihin innoittajiin. Kirjaan kannattaa tutustua, mikäli taiteilijoiden innoituksenlähteet kiinnostavat hieman pintaa syvemmältä. Aikaisemmin kirjoittamani tekstin kirjasta voi lukea tästä: Nyt luettavana:Arvoituksellinen muusa.

Villimpi Pohjola: Lapsus -kirjan kansi.

JP Ahosen sarjakuva Villimpi Pohjola on yksi suosikkisarjakuvistani. Noita Villimpi Pohjola -albumeita olen innostunut nyt lainaamaan kirjastosta ja tässä listassa olisi voinut olla mikä tahansa muukin niistä. Villimpi Pohjola käsittelee hauskalla tavalla niitä samoja aikuistumisen haasteita ja kipukohtia, joita itsekin parhaillaan kohtaa. Siksi sarjakuvaa on erityisen mielenkiintoista lukea. Uskon, että kyseisellä sarjakuvalla on tarjottavaa myös tulevaisuudessa. Yksityiskohtien rikkauden ansiosta myös uudelleenlukeminen tarjoaa iloa ja uusia oivalluksia.

Interstellar-elokuvan DVD-kotelo.

Christopher Nolanin vuonna 2014 ohjaama elokuva Interstellar on yksi parhaista tällä vuosikymmenellä ilmestyneistä tieteisfiktioista. En ollut aikaisemmin nähnyt elokuvaa, mutta nyt katsoin sen yhdessä tyttöystäväni kanssa, joka puolestaan oli elokuvan nähnyt aiemmin ja hehkutti sitä etukäteen aika paljon. Ei hehkuttanut turhaan. Elokuva sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on ottanut joitakin askelia kehityksessä taaksepäin. Samalla myös ihmiskunnan ja koko planeetan kohtalo näyttää selvältä. Päähenkilön tehtävänä onkin lähteä etsimään ihmiskunnalle uutta planeettaa, jossa eläminen olisi mahdollista. Kaikki tämä on kuvattu erittäin realistisesti.

Suosikkien listalle eivät tällä kertaa päässeet, mutta ovat silti mainitsemisen arvoisia asioita: JP Ahosen kirjat Villimpi Pohjola 1 ja 2, Antti Merilehdon kirja Tekoäly: Matkaopas johtajalle, J.K. Rowlingin kirja Tästä alkaa elämä: Epäonnistumisen ilo ja mielikuvituksen tärkeys sekä Milla Paloniemen toimittama kirja Sarjakuvakeittokirja 2. Lisäksi on mainittava jalkapallon mm-kilpailut, joiden otteluita on tullut katsottua hieman liiankin kanssa.