Kävelin tänään kauniina ja kesäisenä perjantai-iltana kahdeksan
maissa kohti kirjastoa, kun jyväskyläläisille tuttu iltasoitto kuului Harjulta.
Olin matkalla palauttamaan kaksi lukemaani kirjaa ja noutamaan neljä varaamaani
kirjaa. Opiskelijana, joka lukee paljon kirjoja, olen kiitollinen kirjastoista.
Niistä voi lainata niin paljon kirjoja, kuin koskaan vain ehtii lukea. Välillä
hieman enemmänkin.
Lähikirjastostani olen erityisen iloinen. Siellä ei ole
kovinkaan laaja valikoima kirjoja, mikä on vain hyvä asia silloin, kun
käyskentelee kirjaston hyllyjen välissä etsimässä potentiaalisia luettavia
kirjoja. Jos kirjoja on liikaa, tulee runsaudenpula ja sopivaa kirjaa on
vaikeampi löytää. Toki silloin, kun tietää mitä on hakemassa, suurempi
valikoima on vain eduksi. Lähikirjastossani on myös sellainen etu, että vaikka
varsinaiset aukioloajat siellä ovat varsin suppeat, on siellä käytössä
itsepalvelutoimintoja. Kirjastoon pääsee sisälle ja kirjoja voi itse palauttaa
ja lainata joka päivä iltayhdeksään saakka. Tätä mahdollisuutta olen alkanut
varsin ahkerasti hyödyntämään.
 |
| Kirjastoselfie. |
Olen siis kesäperjantain iltakahdeksan jälkeen kirjastossa.
Palautan vanhat kirjat ja noudan varaushyllystä uudet. Kirjastossa on minun
lisäkseni vain muutama yksittäinen ihminen. Heistä useampikin on tullut
käyttämään tietokonetta. En osaa olla ajattelematta, että on ehkä harvinaista
olla nuorimies, joka käy perjantai-iltana kirjastossa. Ainakaan kukaan
kavereistani ei tee samaa.
Ehkä tämä liittyy siihen, että haluaisin olla kirjailija,
mutta minulla on haave kirjastoihin liittyen. Haluaisin, että yhtä tai useampaa
kirjoittamaani kirjaa löytyisi kirjastojen hyllyistä. Olisi mukavaa, jos joku
voisi kuljeskella minun kanssani samaan tapaan kirjastossa ja törmätä siellä kirjaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti