Betula nana, osa 324
Mihailin henkivartijat päästivät Sarnelin sisään Mihailin työtiloihin. Demoni loi nopean silmäyksen karttapöydällä oleviin karttoihin.
”Mitä etsit?” Sarnel kysyi.
”En varsinaisesti mitään. Tai korkeintaan mahdollisia reittejä, joita pohjoisen armeija käyttää. Mutta se kaikki on vain arvailua”, Mihail vastasi.
”Suuren keisarikunnan ydinalueille on pitkä matka”, Sarnel sanoi.
”Liian pitkä”, Mihail sanoi.
”Ja siksi haluat kuolleestamanata lohikäärmeen”, Sarnel sanoi.
”Jos sinulla on parempia ideoita, niin niitä saa vapaasti esittää”, Mihail sanoi.
Sarnel ei jatkanut.
”Olen yrittänyt keksiä muuta, mutta sellaista ei taida olla”, Mihail sanoi.
”Niin, lentävä matto ei ole mikään tapa kuljettaa suurta sotajoukkoa”, Sarnel sanoi.
”Jos olisi, niin olisit sen kanssa jo matkalla kohti pohjoista”, Mihail sanoi.
”En epäile sitä”, Sarnel sanoi.
Sarnel tutki Suuren keisarikunnan karttaa tarkemmin.
”Oletko varma, että lohikäärmeen kuolleestamanauksen yrittäminen on järkevää?” Sarnel kysyi.
”En, mutta kuten sanottua, ei ole muita vaihtoehtoja. En suostu jättämään armeijaani pohjoiseen kuolemaan”, Mihail vastasi.
”Sinulla on muita armeijoita. Nekropoli on täynnä kuolleita, joista kuolleestamanata uusia”, Sarnel sanoi.
Mihail katsoi Sarnelia tarkkaavaisesti. Demoni vastasi Mihailin katseeseen.
”Miksi vastustat lohikäärmeen kuolleestamanaamista niin kovasti?” Mihail kysyi.
”Olen huolissani sinusta ja siitä, että seuraat mustaan kaapuun pukeutuneen miehen tahtoa välittämättä siitä, mihin se sinua vie”, Sarnel vastasi.
”Olen yllättynyt”, Mihail sanoi.
”Eivätkö demonit saa olla huolissaan muista?” Sarnel kysyi.
”Saavat, mutta ihmettelen vain mistä lähtien olet välittänyt siitä, miten teen asioita”, Mihail vastasi.
Sarnel naurahti.
”Olemme ehtineet kokea paljon yhdessä”, Sarnel sanoi.
”Se ei vastaa ihmettelyyni”, Mihail sanoi.
”Pohdin vain, että se voi olla riskialtista yrittää kuolleestamanata lohikäärmettä, kun se selvästi on jotakin muuta kuin ihmisten kuolleestamanaus. Ja samoin toivon, että tiedät mitä teet muutenkin”, Sarnel sanoi.
”Minä yritän vain suojella kansaani. En mitään muuta”, Mihail sanoi.
”Minä tarkoitan vain että…”, Sarnel sanoi.
Mihail ei kuitenkaan antanut Sarnelin sanoa loppuun mitä ikinä tämä oli sanomassa.
”Onko siinä sinusta jotakin väärää, että haluaa suojella niitä, jotka ovat minun johtajuuteeni uskoneet ja jotka tekevät sen eteen joka päivä töitä, tai niitä, jotka haluavat vain elää rauhassa?” Mihail kysyi.
Sarnel oli hetken hiljaa.
”Ei se tietenkään ole väärin”, Sarnel vastasi.
torstai 24. marraskuuta 2022
Ruhtinaan armeijat II
torstai 17. marraskuuta 2022
Ruhtinaan armeijat
Betula nana, osa 323
Mihail katsoi edessään pöydillä olevia karttoja ja raportteja. Netronovalan kartta kuvasi myös lähiympäristöä ja näytti puolustukselle tärkeät asiat sekä tiet kaupunkiin ja sieltä pois. Laajempi Aegyzan kartta kuvasi koko aluetta ja sen tärkeimpiä kohteita. Erikseen oli kartta Netronovalan ja Suuren keisarikunnan välisestä varsin autiosta alueesta. Ja sitten Suuren keisarikunnan kartta, joka oli muita paljon suurempi, mutta silti kuvasi alueita hyvin karkeasti.
”Sinne on aivan liian pitkä matka”, Mihail sanoi.
Hän oli keskittynyt erityisesti matkaan Netronovalasta pohjoisen armeijan luokse. Vaikka hän miten yritti asiaa katsoa, oli lentäminen ainoa mahdollisuus ehtiä avuksi. Ja siihen oli hyvin rajallisesti mahdollisuuksia. Lentävän maton kyytiin mahtui hänen ja Sarnelin lisäksi vain muutamia sotilaita. Vaikka he kahdestaan jo voisivat muokata taistelun suuntaa eivät he voisi sitä yksin voittaa. Varsinkaan keskellä Suurta keisarikuntaa.
Mihail istui, otti pöydältä lasin ja joi. Juoma oli makeankitkerää. Jotakin perinteistä alueen alkuperäisten asukkaiden juomaa helpottamaan kuumina päivinä. Maku ei ollut sellainen, mihin Mihail olisi tottunut, mutta se toimi hyvin helteellä.
”Lohikäärmeen kuolleestamanaus on ainoa mahdollisuus”, Mihail sanoi.
Mihail laski lasin takaisin pöydälle.
”Muuten ei ole mahdollista päästä avuksi pohjoiseen. Matka on aivan liian pitkä ja kulku maata pitkin liian hidasta”, Mihail sanoi.
Mihail kääntyi pois karttapöydän äärestä ja käveli ikkunan luokse. Hän katseli linnan alapuolella levittäytyvää kaupunkia.
”Haluaisin vain taata meille kaikille hyvän elämän”, Mihail sanoi.
Liian myöhään Mihail huomasi, että Sarnel oli leijailemassa lentävällä matollaan ikkunan vieressä.
”Yksinkertaisetkin toiveet saattavat joskus olla vaikeita toteuttaa”, Sarnel sanoi.
”Mitä haluat?” Mihail kysyi.
”Ajattelin, että saattaisit kaivata juttuseuraa”, Sarnel sanoi.
Mihail huokaisi.
”Toivottavasti en kadu tätä myöhemmin, mutta tule sitten. Mutta käytä portaita ja ovea. En halua kenenkään kiipeilevän ikkunoissani”, Mihail sanoi.
Demoni nyökkäsi ja liiteli lentävällä matollaan kohti linnanpihaa. Mihail seurasi Sarnelia niin kauan kunnes tämä katosi kulman taakse. Sen jälkeen ruhtinaan katse siirtyi takaisin kaupunkiin.
”Ehkä se on hyvä keskustella asioista jonkun kanssa. Emily olisi varmaan parempi, mutta aloitetaan Sarnelin kanssa. Hänellä voi olla hyviä ajatuksia”, Mihail sanoi.
Mihail astui takaisin karttapöydän luokse.
torstai 10. marraskuuta 2022
Muumioitu lohikäärme IX
Betula nana, osa 322
Mihailin henkivartijat etsivät käsiinsä muutaman Tammen seuraajan, jotka pienen vastustelun jälkeen johdattivat ruhtinaan mestarinsa luokse.
”Arvon ruhtinas, toivottavasti ymmärrätte, että mestarin täytyy toipua ja siinä voi mennä kauan”, Tammen seuraaja sanoi.
”Ymmärrän ja en halua hänestä mitään, mikä estäisi häntä toipumasta”, Mihail sanoi.
Tammen seuraajat nyökkäilivät ja selvästi vastahakoisina päästivät Mihailin Tammen huoneeseen.
Huoneessa oli hämärää. Ikkunoiden edessä oli paksut verhot, jotka estivät liian auringonvalon pääsyn tilaan. Huoneen ilma oli myös paksua, kun ilma ei kiertänyt ja tilassa oli useita Tammen seuraajia varmistamassa, että mestarillaan oli kaikki hyvin. Konttala ja Sarama olivät myös Tammen luona
”Jättäkää meidät kahden”, Mihail sanoi.
”Mutta arvon ruhtinas…”, Nickel sanoi.
Mihail ei antanut Saramalle mahdollisuutta sanoa lausettaan loppuun.
”Nyt”, Mihail sanoi.
Sarama yritti vielä sanoa jotakin, mutta Konttala tarttui tämän käteen ja veti pois. Muut Tammen seuraajat seurasivat Konttalan ja Saraman esimerkkiä ja pian Mihail oli huoneessa kahden Tammen kanssa.
Mihail huokaisi ja pyöritteli päätään. Hetken miettimisen jälkeen hän käveli Tammen sängyn luokse ja istui sen reunalle. Mihail ei kuitenkaan sanonut mitään. Hän vain istui.
Jossakin vaiheessa Tammi havahtui siihen, että Mihail istui sängyn laidalla.
”Antakaa anteeksi ruhtinas”, Nils sanoi.
”Mistä?” Mihail kysyi.
”Minä epäonnistuin”, Nils vastasi.
Tammi köhi.
”Saat anteeksi. En syytä sinua mistään”, Mihail sanoi.
”Kiitos, ruhtinas”, Nils sanoi.
Mihail mietti hetken ja jatkoi.
”Mutta meidän täytyy yrittää uudestaan. Minä tarvitsen sen lohikäärmeen kuolleestamanattuna. Tiedän sen”, Mihail sanoi.
Tammi yski.
”Te joudutte odottamaan pitkään, jotta minä olen takaisin siinä kunnossa, että voin kuvitellakaan yrittäväni uudestaan”, Nils sanoi.
”Ei sinun tarvitse toipua”, Mihail sanoi.
”Mitä tarkoitatte, ruhtinas?” Nils kysyi.
”Määrätkää seuraajanne aloittamaan valmistelut uudelleen. Minä teen sen tällä kertaa itse”, Mihail sanoi.
”Oletteko varma?” Nils kysyi.
”Olen”, Mihail sanoi.
Mihail nousi ylös.
”Toivottavasti toivutte pian ja valmistelut sujuvat hyvin. Odotan etenemisestä ilmoitusta linnassani”, Mihail sanoi.
Mihail lähti huoneesta ja päästi Tammen toipumaan.
torstai 3. marraskuuta 2022
Muumioitu lohikäärme VIII
Betula nana, osa 321
Tammi ja hänen seuraajansa sinkoutuivat romahtaneen manauksen puskemana pois muumioituneen lohikäärmeen luota. Suurin voima kohdistui Tammeen, joka oli manauksen pääasiallinen suorittaja. Tämä lensi kauaksi ja iskeytyi lopulta suureen kivipaasiin, joka oli kuolleestamanausta varten raivatun alueen reunalla.
Konttala ja Sarama ryntäsivät Tammen luokse heti kun ymmärsivät mitä heidän mestarilleen oli tapahtunut.
”Mestari, oletko kunnossa?” Sarah kysyi.
Tammi kykeni vastaamaan ja verta yskimällä.
Sarama nousi ylös ja viittoi lähellä oleville muille Tammen seuraajille.
”Tuokaa paarit”, Nickel sanoi.
Korokkeellaan seisomaan noussut Mihail ei voinut uskoa tapahtunutta.
”Pitäisikö meidän mennä katsomaan miten Tammi voi?” Narsha kysyi.
”Luulen, että pitäisi”, Sarnel vastasi.
Kaksikko meni auttamaan Tammen siirtämisessä paareille ja hoidettavaksi. Mihail jäi tuijottamaan muumioitua lohikäärmettä, joka vastasi hänen katseensa nyt uhkaavammin kuin aikaisemmin.
Mihail ei tiennyt kuinka kauan hän oli ollut yksin ja vain tuijottanut lohikäärmettä tämän tyhjiin silmäkuoppiin. Tammi oli viety pois ja samoin kaikki tämän seuraajat olivat lähteneet. Vain Mihailin omat henkivartijat olivat jossakin kauempana seuraamassa ruhtinasta.
”Tämä ei käy”, Mihail sanoi.
Mihail laskeutui portaat alas korokkeelta ja käveli muumioituneen lohikäärmeen luokse. Hän katsoi yhä edelleen lohikäärmeen kallon tyhjiä silmäkuoppia.
”Minä tulen kuolleestamanaamaan sinut ja sinä tulet tottelemaan minua”, Mihail sanoi.
Mihail ei laskenut katsettaan kallosta.
”Kuuletko minua?” Mihail kysyi.
Mihail sai vastaukseksi vain kylmäävän hiljaisuuden.
Pitkän hiljaisuuden ja tuijottamisen jälkeen Mihail käänsi lohikäärmeelle selkänsä ja marssi pois. Hän halusi, että Tammen seuraajat aloittaisivat uudet valmistelut kuolleestamanausta varten. Uudella yrityksellä manausta ei suorittaisi Tammi vaan hän tekisi sen itse. Ja lohikäärme taittuisi hänen tahtoonsa. Tai sitten olisi tahdoton.
Mihail käveli henkivartijoidensa luokse.
”Mihin Tammi on viety?” Mihail kysyi.
”Omiin työtiloihinsa, arvon ruhtinas, niin uskoisin”, henkivartija vastasi.
”Etsikää hänet ja viekää minut hänen luokseen. Minä haluan, että hänen seuraajansa aloittavat työt uuden kuolleestamanauksen valmistelua varten”, Mihail sanoi.
”Entä jos sekin epäonnistuu?” Henkivartija kysyi.
”Ei se epäonnistu, kun minä teen sen itse”, Mihail vastasi.
Henkivartijat vilkaisivat toisiaan, mutta eivät sanoneet mitään. He tiesivät, että ruhtinaan päätä oli vaikeaa kääntää, kun hän oli jotakin päättänyt, eikä se ollut heidän tehtävänsä.