Muumioitu lohikäärme IX

 Betula nana, osa 322

Mihailin henkivartijat etsivät käsiinsä muutaman Tammen seuraajan, jotka pienen vastustelun jälkeen johdattivat ruhtinaan mestarinsa luokse.

”Arvon ruhtinas, toivottavasti ymmärrätte, että mestarin täytyy toipua ja siinä voi mennä kauan”, Tammen seuraaja sanoi.

”Ymmärrän ja en halua hänestä mitään, mikä estäisi häntä toipumasta”, Mihail sanoi.

Tammen seuraajat nyökkäilivät ja selvästi vastahakoisina päästivät Mihailin Tammen huoneeseen.

Huoneessa oli hämärää. Ikkunoiden edessä oli paksut verhot, jotka estivät liian auringonvalon pääsyn tilaan. Huoneen ilma oli myös paksua, kun ilma ei kiertänyt ja tilassa oli useita Tammen seuraajia varmistamassa, että mestarillaan oli kaikki hyvin. Konttala ja Sarama olivät myös Tammen luona

”Jättäkää meidät kahden”, Mihail sanoi.

”Mutta arvon ruhtinas…”, Nickel sanoi.

Mihail ei antanut Saramalle mahdollisuutta sanoa lausettaan loppuun.

”Nyt”, Mihail sanoi.

Sarama yritti vielä sanoa jotakin, mutta Konttala tarttui tämän käteen ja veti pois. Muut Tammen seuraajat seurasivat Konttalan ja Saraman esimerkkiä ja pian Mihail oli huoneessa kahden Tammen kanssa.

Mihail huokaisi ja pyöritteli päätään. Hetken miettimisen jälkeen hän käveli Tammen sängyn luokse ja istui sen reunalle. Mihail ei kuitenkaan sanonut mitään. Hän vain istui.

Jossakin vaiheessa Tammi havahtui siihen, että Mihail istui sängyn laidalla.

”Antakaa anteeksi ruhtinas”, Nils sanoi.

”Mistä?” Mihail kysyi.

”Minä epäonnistuin”, Nils vastasi.

Tammi köhi.

”Saat anteeksi. En syytä sinua mistään”, Mihail sanoi.

”Kiitos, ruhtinas”, Nils sanoi.

Mihail mietti hetken ja jatkoi.

”Mutta meidän täytyy yrittää uudestaan. Minä tarvitsen sen lohikäärmeen kuolleestamanattuna. Tiedän sen”, Mihail sanoi.

Tammi yski.

”Te joudutte odottamaan pitkään, jotta minä olen takaisin siinä kunnossa, että voin kuvitellakaan yrittäväni uudestaan”, Nils sanoi.

”Ei sinun tarvitse toipua”, Mihail sanoi.

”Mitä tarkoitatte, ruhtinas?” Nils kysyi.

”Määrätkää seuraajanne aloittamaan valmistelut uudelleen. Minä teen sen tällä kertaa itse”, Mihail sanoi.

”Oletteko varma?” Nils kysyi.

”Olen”, Mihail sanoi.

Mihail nousi ylös.

”Toivottavasti toivutte pian ja valmistelut sujuvat hyvin. Odotan etenemisestä ilmoitusta linnassani”, Mihail sanoi.

Mihail lähti huoneesta ja päästi Tammen toipumaan.