Muumioitu lohikäärme VIII

 Betula nana, osa 321

Tammi ja hänen seuraajansa sinkoutuivat romahtaneen manauksen puskemana pois muumioituneen lohikäärmeen luota. Suurin voima kohdistui Tammeen, joka oli manauksen pääasiallinen suorittaja. Tämä lensi kauaksi ja iskeytyi lopulta suureen kivipaasiin, joka oli kuolleestamanausta varten raivatun alueen reunalla.

Konttala ja Sarama ryntäsivät Tammen luokse heti kun ymmärsivät mitä heidän mestarilleen oli tapahtunut.

”Mestari, oletko kunnossa?” Sarah kysyi.

Tammi kykeni vastaamaan ja verta yskimällä.

Sarama nousi ylös ja viittoi lähellä oleville muille Tammen seuraajille.

”Tuokaa paarit”, Nickel sanoi.

Korokkeellaan seisomaan noussut Mihail ei voinut uskoa tapahtunutta.

”Pitäisikö meidän mennä katsomaan miten Tammi voi?” Narsha kysyi.

”Luulen, että pitäisi”, Sarnel vastasi.

Kaksikko meni auttamaan Tammen siirtämisessä paareille ja hoidettavaksi. Mihail jäi tuijottamaan muumioitua lohikäärmettä, joka vastasi hänen katseensa nyt uhkaavammin kuin aikaisemmin.

Mihail ei tiennyt kuinka kauan hän oli ollut yksin ja vain tuijottanut lohikäärmettä tämän tyhjiin silmäkuoppiin. Tammi oli viety pois ja samoin kaikki tämän seuraajat olivat lähteneet. Vain Mihailin omat henkivartijat olivat jossakin kauempana seuraamassa ruhtinasta.

”Tämä ei käy”, Mihail sanoi.

Mihail laskeutui portaat alas korokkeelta ja käveli muumioituneen lohikäärmeen luokse. Hän katsoi yhä edelleen lohikäärmeen kallon tyhjiä silmäkuoppia.

”Minä tulen kuolleestamanaamaan sinut ja sinä tulet tottelemaan minua”, Mihail sanoi.

Mihail ei laskenut katsettaan kallosta.

”Kuuletko minua?” Mihail kysyi.

Mihail sai vastaukseksi vain kylmäävän hiljaisuuden.

Pitkän hiljaisuuden ja tuijottamisen jälkeen Mihail käänsi lohikäärmeelle selkänsä ja marssi pois. Hän halusi, että Tammen seuraajat aloittaisivat uudet valmistelut kuolleestamanausta varten. Uudella yrityksellä manausta ei suorittaisi Tammi vaan hän tekisi sen itse. Ja lohikäärme taittuisi hänen tahtoonsa. Tai sitten olisi tahdoton.

Mihail käveli henkivartijoidensa luokse.

”Mihin Tammi on viety?” Mihail kysyi.

”Omiin työtiloihinsa, arvon ruhtinas, niin uskoisin”, henkivartija vastasi.

”Etsikää hänet ja viekää minut hänen luokseen. Minä haluan, että hänen seuraajansa aloittavat työt uuden kuolleestamanauksen valmistelua varten”, Mihail sanoi.

”Entä jos sekin epäonnistuu?” Henkivartija kysyi.

”Ei se epäonnistu, kun minä teen sen itse”, Mihail vastasi.

Henkivartijat vilkaisivat toisiaan, mutta eivät sanoneet mitään. He tiesivät, että ruhtinaan päätä oli vaikeaa kääntää, kun hän oli jotakin päättänyt, eikä se ollut heidän tehtävänsä.