Ruhtinaan armeijat

 Betula nana, osa 323

Mihail katsoi edessään pöydillä olevia karttoja ja raportteja. Netronovalan kartta kuvasi myös lähiympäristöä ja näytti puolustukselle tärkeät asiat sekä tiet kaupunkiin ja sieltä pois. Laajempi Aegyzan kartta kuvasi koko aluetta ja sen tärkeimpiä kohteita. Erikseen oli kartta Netronovalan ja Suuren keisarikunnan välisestä varsin autiosta alueesta. Ja sitten Suuren keisarikunnan kartta, joka oli muita paljon suurempi, mutta silti kuvasi alueita hyvin karkeasti.

”Sinne on aivan liian pitkä matka”, Mihail sanoi.

Hän oli keskittynyt erityisesti matkaan Netronovalasta pohjoisen armeijan luokse. Vaikka hän miten yritti asiaa katsoa, oli lentäminen ainoa mahdollisuus ehtiä avuksi. Ja siihen oli hyvin rajallisesti mahdollisuuksia. Lentävän maton kyytiin mahtui hänen ja Sarnelin lisäksi vain muutamia sotilaita. Vaikka he kahdestaan jo voisivat muokata taistelun suuntaa eivät he voisi sitä yksin voittaa. Varsinkaan keskellä Suurta keisarikuntaa.

Mihail istui, otti pöydältä lasin ja joi. Juoma oli makeankitkerää. Jotakin perinteistä alueen alkuperäisten asukkaiden juomaa helpottamaan kuumina päivinä. Maku ei ollut sellainen, mihin Mihail olisi tottunut, mutta se toimi hyvin helteellä.

”Lohikäärmeen kuolleestamanaus on ainoa mahdollisuus”, Mihail sanoi.

Mihail laski lasin takaisin pöydälle.

”Muuten ei ole mahdollista päästä avuksi pohjoiseen. Matka on aivan liian pitkä ja kulku maata pitkin liian hidasta”, Mihail sanoi.

Mihail kääntyi pois karttapöydän äärestä ja käveli ikkunan luokse. Hän katseli linnan alapuolella levittäytyvää kaupunkia.

”Haluaisin vain taata meille kaikille hyvän elämän”, Mihail sanoi.

Liian myöhään Mihail huomasi, että Sarnel oli leijailemassa lentävällä matollaan ikkunan vieressä.

”Yksinkertaisetkin toiveet saattavat joskus olla vaikeita toteuttaa”, Sarnel sanoi.

”Mitä haluat?” Mihail kysyi.

”Ajattelin, että saattaisit kaivata juttuseuraa”, Sarnel sanoi.

Mihail huokaisi.

”Toivottavasti en kadu tätä myöhemmin, mutta tule sitten. Mutta käytä portaita ja ovea. En halua kenenkään kiipeilevän ikkunoissani”, Mihail sanoi.

Demoni nyökkäsi ja liiteli lentävällä matollaan kohti linnanpihaa. Mihail seurasi Sarnelia niin kauan kunnes tämä katosi kulman taakse. Sen jälkeen ruhtinaan katse siirtyi takaisin kaupunkiin.

”Ehkä se on hyvä keskustella asioista jonkun kanssa. Emily olisi varmaan parempi, mutta aloitetaan Sarnelin kanssa. Hänellä voi olla hyviä ajatuksia”, Mihail sanoi.

Mihail astui takaisin karttapöydän luokse.