Pako Aternista III

Betula nana, osa 239

Muutama pieni jokialus lähti seuraamaan Hacodia. Osa niistä oli ystävällisiä, mutta useimmat olivat vihamielisiä. Vihamieliset jokialukset kokivat upottavan kohtaamisen Mihailin jäävaarnojen kanssa.

”Tuleeko seuraamme vielä lisää väkeä?” Mihail kysyi.

”Luulisin, että vielä jonkin verran. Suuri osa kuitenkin jäänee kaupunkiin”, Setenh vastasi.

Kaupungista pakenijoiden määrä hupeni nopeasti. Viimeiset pakenijat kertoivat tähän syynkin.

”Koko kaupunki on noussut ulkomaalaisia vastaan. Jokainen, joka edes ehdottaa asian harkitsemista, lynkataan saman tien. Niin tehdään myös kaikille, jotka yrittävät poistua kaupungista. Sinne jäi loukkuun monia ystäviäni ja sukulaisiani. Pelkään heidän puolestaan”, viimeisten joukossa kaupungista päässyt mies sanoi.

”Tämä ei kuulosta hyvältä”, Setenh sanoi.

”Mitä kaupunkilaiset meinasivat meille tehdä?” Mihail kysyi.

”Kuulin puhetta armeijan kasaamisesta ja ulkomaalaisten syöksemisestä takaisin mereen”, mies vastasi.

Mihail nyökkäsi.

”Mitä aiot?” Setenh kysyi.

”Aion vastata tuleen tulella”, Mihail sanoi.

”Millä armeijalla?” Setenh kysyi.

”Minun armeijallani”, Mihail vastasi.

”Et kai aio hyökätä kaupunkiin?” Setenh kysyi.

”En. Se olisi vain turhaa verenvuodatusta kaikkien kannalta. Jos Aternilaiset haluavat häätää meidät, niin he saavat tulla tekemään sen kaupunkinsa ulkopuolelle. Me olemme odottamassa”, Mihail.

Mihail antoi käskyn paluusta jokea alas takaisin merelle.

”Mihin aiot asettua?” Setenh kysyi.

”Mahdollista taistelua ajatellen aluksi joen varren suureen nekropoliin”, Mihail vastasi.

Mihailin katse oli hyytävän kylmä.

Pako Aternista II

Betula nana, osa 238

He liikkuivat pieniä kujia pitkin. Se oli ongelmallista, sillä heidän joukkionsa oli kasvanut suureksi. Kukaan ei kuitenkaan vielä näyttänyt kiinnittävän heihin erityistä huomiota, vaikka he puoliksi juoksivatkin katuja pitkin.

”Kuinka paljon joudumme kiertämään?” Mihail kysyi.

”Jos hyvin käy, niin emme paljoakaan”, Setenh vastasi.

”Ainakin vielä näyttää rauhalliselta”, Karl sanoi.

”Luulen, että pahin vastus on vastassa vasta satamassa”, Setenh sanoi.

”Pidetään siis kiirettä”, Mihail sanoi.

He kiristivät tahtia Mihailin ja Setenhin johdolla.

Kadut olivat kuitenkin rauhallisia aina satamaan saakka. Satamassa Hacodin luota kuului jo kova mekkala.

”Meidän pitää mennä auttamaan”, Mihail sanoi.

”Ei meillä ole niin paljoa sotilaita mukana, että pääsisimme tuosta väkijoukosta lävitse”, Setenh sanoi.

”Emme me siihen sotilaita tarvitse. Riittää, kun minä taion jäämuurin kansalaisten ja meidän väliimme”, Mihail sanoi.

Mihail loitsi ohuen jääseinän heidän taakseen, jottei heitä päästäisi yllättämään ja sitten jatkoi seinän loitsimista käytäväksi kohti Hacodia.

”Olet velho?” Setenh kysyi.

”Kyllä. Olen opiskellut Vihersalon taikayliopistossa. Samoin on tehnyt Emily. Palveluksessani on myös muita taikomaan kykeneviä”, Mihail vastasi.

”Se on hyvä tietää. Täälläpäin on vähemmän taikuuden harrastajia enää nykypäivänä. Sekin oli ennen toisin”, Setenh sanoi.

”Mitä tarkoitat?” Emily kysyi.

”Kerron myöhemmin. Selviydytään nyt ensin laivaan”, Setenh vastasi.

Mihailin loitsiman jääseinän avulla he pääsivät Hacodiin varsin helposti. Laiva oli jo lähes lähtövalmis ja heillä ei mennyt kovinkaan kauaa päästä matkaan kohti alavirtaa. Vihainen väkijoukko jäi katselemaan tyrmistyneinä heidän poistumistaan.

Pako Aternista

Betula nana, osa 237

Aternin senaatissa alkoi verilöyly.

Senaattori Augor Keral pisti tikarillaan puhemies Pompeo Nefreviä kerta toisensa jälkeen ja päästi tämän lopulta kaatumaan kuolleena senaatin lattialle.

Samaan aikaan, kun senaattori Keral oli hyökännyt puhemiehen kimppuun, myös useat muut paikoiltaan nousseet senaattorit vetivät tikarit esiin. Muutamat yrittivät estää puhemies Nefrevin surmaamista huonoin lopputuloksin, mutta suurin osa juoksi pakoon.

Salissa olevat vartijat olivat jakautuneet kahteen joukkoon. Toiset olivat puhemiehen puolella ja toiset tämän surmaajien puolella. Koko istuntosali vajosi nopeasti sekasortoon.

”Tulkaa, nopeasti”, Setenh sanoi.

Salin reunalla olleet Setenh Penran miehet tulivat Mihailin seurueen ympärille ja suojasivat heitä. He pakenivat senaatin istuntosalista Setenhin johdolla.

”Meidän on parempi mennä sivuovesta”, Setenh sanoi.

”Mitä oikein tapahtui?” Mihail kysyi.

”Meidän pahimmat pelkomme kävivät toteen”, Setenh vastasi.

”Kenen meidän?” Karl kysyi.

”Kaikkien Aternilaisten. Olemme hyvin vahvasti poliittisesti jakautunut kaupunkivaltio. Kerron lisää, kunhan pääsemme turvaan”, Setenh vastasi.

Kaaos levisi nopeasti istuntosalista ympäri senaatin rakennusta. Ei menisi kauaa, kun tieto kiirisi ulkona olevan väkijoukon tietoon. Silloin Mihail seurueineen olisi suuressa vaarassa. Samoin oli myös satamassa oleva Hacod miehistöineen.

”Lähetin jo lisää miehiä satamaan turvaamaan laivaa. Mieheni ja teidän miehenne laivalla saavat nopeasti varoituksen”, Setenh sanoi.

”Mukava kuulla. Vihainen väkijoukko olisi saattanut olla epämiellyttävä yllätys ilman mitään varoitusta”, Mihail sanoi.

Setenh Penran miehineen johdatti heidät senaatin sivuovesta ulos. Väkijoukon vihaiset huudot kuuluivat sivukadulle selkeänä.

”Joutunemme menemään kiertotietä”, Setenh sanoi.

Heidän luokseen juoksi muutama sotilas, joiden mukana seurasi muutama senaattori.

”Eikö muita tullut?” Setenh kysyi.

”En tiedä. Jouduimme erillemme, kun väkijoukko tuli sisälle senaattiin”, ensimmäisenä juossut sotilas vastasi.

”Tilanne on riistäytynyt käsistä nopeammin kuin olisin uskonut”, Setenh sanoi.

Setenh pohti seuraavaa liikettä.

”Mihail, voimme lähteä teidän mukaanne?” Setenh kysyi.

”Kaikki, jotka vain mahtuvat Hacodiin, voivat lähteä”, Mihail vastasi.

”Se on ainakin senaattoreille turvallisin vaihtoehto tällä hetkellä. Välittäkää viestiä muille”, Setenh sanoi.

Senaattoreita saattaneet sotilaat nyökkäsivät ja kääntyivät takaisin sisään senaatin rakennukseen.

”Lähdetään satamaan”, Setenh sanoi.

Aternin senaatti III

Betula nana, osa 236

Aternin senaatti keskusteli tulijoista vielä puhemies Pompeo Nefrevin vierailua seuranneen päivän ja lähes koko seuraavakin päivän. Iltapäivällä Setenh Penra tuli kuitenkin hakemaan heitä vartiostosaattueen kanssa.

”Tänään on ollut kaunis päivä. Toivon mukaan se on teille suosiollinen”, Setenh sanoi.

”Niin on. Sitä samaa me kaikki toivomme”, Mihail sanoi.

Mihailin seurueen kulkua oli seuraamassa vielä suurempi joukko aternilaisia kuin viime kerralla. Matka sujui kuitenkin suuremmitta ongelmitta.

Ennen astumistaan senaatin eteen he pesivät jälleen kätensä. Sitten Mihail astui senaatin eteen.

Hiljaisen senaatin tunnelma tuntui vielä edellistä kertaa viileämmältä. Mihail ei olisi voinut kuvitella, että se olisi ollut edes mahdollista.

”Tervetuloa jälleen kerran”, puhemies Nefrev sanoi.

”Kiitoksia jälleen kerran kunniasta tulla luoksenne”, Mihail sanoi.

Seurasi hetken hiljaisuus, mikä sai Mihailin levottomaksi. Oliko senaatti saanut päätöksen tehtyä? Jos oli, niin millaisen päätöksen?

”Haluatte varmaan kuulla, mitä olemme keskustelleen?” Puhemies Nefrev kysyi.

”Ilomielin”, Mihail sanoi.

”Keskustelimme asiasta hyvin pitkää, kuten olette varmaan huomanneet, ja asiaan tuli esiin monenlaisia näkökulmia. Toiset näkökulmat olivat asianne puolesta ja toiset taas vastaan. Mielestäni olemme kuitenkin päässeet lopputulokseen, joka on paras meidän kaikkien kannalta. Yhdessä voimme menestyä ja kenties saavuttaa meille molemmille uudenlaisen loiston”, puhemies Nefrev sanoi.

Mihail kumarsi syvään puhemies Pompeo Nefrevin suuntaan.

”Olemme hyvin kiitollisia siitä, että tarjoatte meille mahdollisuutta uuteen alkuun”, Mihail sanoi.

”Ja me olemme hyvin kiitollisia siitä, että voimme tarjota teille tämän mahdollisuuden”, puhemies Nefrev sanoi.

Senaattoreiden joukosta kuului levotonta liikehdintää. Mihail huomasi, että Setenh Penra astui lähemmäksi häntä. Mihail huomasi myös, että salin laitamilla oli enemmän senaatin vartioston miehiä kuin viime kerralla. Jotakin oli tekeillä.

Mihail ei ehtinyt miettiä asiaa pidemmälle, kun yksi senaattoreista ponnisti seisaalleen.

”Tämä on maanpetosta! Nämä tulijat tulevat saattamaan meidät sotaan ja tuhoon samalla tavalla kuin kotimaansakin”, senaattori huusi.

Monia muita senaattoreita yhtyi huutoihin.

”Rauhoittukaa, hyvät senaattorit. Tämä on enemmistön päätös”, puhemies Nefrev sanoi.

”Te, hyvä puhemies, olette pahin kaikista maanpettureista. Te kävittekin jo veljeilemässä näiden tulijoiden kanssa, kun täällä keskustelut olivat vielä kesken”, senaattori sanoi.

”Halusin vain lisää tietoa heistä ja heidän aikeistaan. Se ei ole koskaan pahitteeksi”, puhemies Nefrev sanoi.

Muutamat senaattorit olivat nousseet tuoleiltaan ja kävelleet muun senaatin eteen. Näin oli tehnyt myös protestoiva senaattori.

”Minä, senaattori Augos Keral, sanon, että meidän täytyy tehdä niin kuin on kansan parhaaksi”, senaattori sanoi.

Senaattori Augos Keral käveli puhemies Pompeo Nefrevin luokse.

”Sinä vanha mies et ole enää tehtäviesi tasalla. Anna minun vapauttaa sinut tuskastasi”, senaattori Keral sanoi.

Senaattori veti kaapunsa alta tikarin ja pisti sillä järkytyksestä paikoilleen jähmettynyttä puhemies Nefreviä vatsaan.