Piiritys II

Betula nana, osa 260

Piiritys jatkui ja hyökkääjien toiminta organisoitui päivä päivältä paremmin. Myös hyökkääjien taistelutahto alkoi nousta sitä mukaa, mitä paremmin piiritys saatiin organisoitua. Tämä toi puolustajille jatkuvasti tukaloituvan tilanteen ja kasvavan epätoivon taistelusta selviämiseen. Piiritysrenkaan heikkoja kohtia kaupungin alajuoksun puolella sekä nekropolin kohdalla hyökkääjät eivät kuitenkaan saaneet korjattu.

Setenh Penra oli tarkistamassa omia joukkojaan, jotka olivat suurimman paineen alla.

”Miten meillä menee?” Setenh kysyi.

”Hyvin, mutta miehet kaipaavat lepoa”, Narvo vastasi.

Narvo Kranam oli Setenhin alainen komentaja.

”Täytyy toivoa ruhtinaalta, jos hän voisi käskeä joukot välillä vaihtoon ja voisimme levätä”, Setenh sanoi.

”Luuletko hänen suostuvan?” Nervo kysyi.

”Uskon niin. Ruhtinas Netronova ymmärtää myös tavallista sotilasta”, Setenh vastasi.

Koska linnoituskaupunki oli alimiehitetty, ei joukkojen kierrättäminen tarjonnut paljoa lepoa. Kaikkia joukkoja oli pakko pitää jatkuvasti taistelussa. Setenhin miehet olivat kuitenkin helpottuneita, kun pääsivät pahimman hyökkäyksen edestä pois.

Väsymys levisi kuitenkin eteenpäin jatkuvan hyökkäyksen alla ja miestappiot kasvaa. Tämä kiristi edelleen jäljelle jäävien kuormaa.

”Miehemme eivät enää kestä”, Hans sanoi.

”Ei meillä ole sellaisia joukkoja, jotka kestäisivät”, Karl sanoi.

”Meidän on pakko saada apua”, Setenh sanoi.

”Apua on tulossa vain yhdestä paikasta ja sieltä te ette sitä halua”, Emily sanoi.

Mihail oli jo voimiltaan täysin toipunut taistelun aloittaneesta kuolleestamanauksesta. Jostain syystä hän kuitenkin edelleen epäröi nekropolin vainajien manaamista.

”Kukaan meistä ei halua sitä. Me kaikki myös tiedämme, että näillä joukoilla taistelussa ei ole mitään järkeä. Miehetkin tietävät sen. Joka päivä Nils Tammen palvelukseen siirtyy miehiä”, Hans sanoi.

Mihail katsoi neuvonantajiaan. Hänen silmissään ei ollut enää samanlaista paloa kuin ennen. Sen sijaan Mihailin silmät olivat muuttuneet syviksi ja synkiksi.

”Mitä teemme, ruhtinas?” Karl kysyi.

”Lähdemme nekropoliin”, Mihail vastasi.

Piiritys

Betula nana, osa 259

Aternilaisilla kesti hetken organisoitua uudelleen. Hyökkäys kuitenkin alkoi välittömästi ja linnoituskaupunki piiritettiin. Aternilaisten päävoimat jäivät kuitenkin ylävirran puolelle kaupunkia ja muualla piiritysrengas oli heikko. Erityisen heikko piiritysrengas oli nekropoliksen kohdalla.

”Pitää vain toivoa, etteivät ala-aegyzalaiset saavu missään vaiheessa vahvistamaan piiritysrengasta. Nykyisestä renkaasta pääsemme kyllä murtautumaan lävitse”, Karl sanoi.

”Niin. Toivon mukaan”, Setenh sanoi.

Karl toimi elävien sotilaiden pääkomentajana. Hänen apunaan olivat Setenh, joka komensi aegyzalaisista muodostettua osastoa, ja Hans, joka komensi léostalaisista muodostettua osastoa. Kuolleet olivat pääosin Edkarin johdossa, mutta Edkarin komentamat joukot suojasivat nekropolia. Mihaililla piti omana suojanaan taistelun alussa kuolleestamanaamiaan sotilaita. Henkilökohtaisen kaartinsa Mihail oli antanut Emilylle.

”Kummallista, etteivät aternilaiset tutki nekropolista”, Hans sanoi.

”He pelkäävät kuolleita esi-isiä”, Setenh sanoi.

”Siihen on nyt syytä enemmän kuin koskaan”, Karl sanoi.

Näytti siltä, etteivät ylä-aegyzalaiset edes tiedostaneet nekropolissa vaanivaa vaaraa, sillä he rakensivat puolustusrakennelmiaan vain kaupungin suuntaan.

”En oikeastaan haluaisi edes sanoa tätä, mutta kuolleet saattavat tässä taistelussa pelastaa elävät. Ylä-aegyzalaiset jättävät puolustuksensa täysin auki kuolleiden hyökkäykselle”, Karl sanoi.

”Siltä näyttäisi”, Hans sanoi.

Kolmikko katseli korkeasta tornista tilannetta, joka ainakin toistaiseksi oli pysynyt rauhallisena. Hyökkäys oli ollut varsin ponneton ja tarkoittanut toistaiseksi lähinnä piiritysrengasta. Muutama koehyökkäys ylävirran puoleisille muureille oli tehty, mutta nekin oli saatu torjuttua helposti.

”Pelkäävätkö aegyzalaiset esi-isiään kovastikin?” Hans kysyi.

”Pelkäävät tietenkin. Eivätkö kaikki pelkää kuolleita esi-isiään”, Setenh vastasi.

”Meilläpäin eivät ehkä aivan näin kirjaimellisesti. Meillä toki hautausmaat ovat huomattavasti pienempiä ja näkymättömämpiä. Ei ole entisten ruhtinaiden massiivisia hautamonumentteja vaan kaikki on haudattu samanlaisiin pieniin hautoihin”, Karl vastasi.

Setenh nyökkäsi.

”Kuolleiden pelko jo yksinään voi antaa meille etulyöntiaseman taistelussa”, Hans sanoi.

”Siihenkin pitää kuitenkin manata kuolleesta iso joukko. Ei yhtä tai kahta luurankoa armeija säikähdä”, Karl sanoi.

”Eivätköhän Nils Tammen valmistelut ole pian valmiit”, Hans sanoi.

”Ollaan me kuitenkin valmiita pitkäänkin piiritykseen. Muu ei ole meidän käsissämme”, Karl sanoi.

Taistelu Aegyzasta alkaa V

Betula nana, osa 258

Aamu koitti Rovosin rannoille. Yö oli ollut rauhallinen eikä pienimpiäkään tiedustelijoiden välisiä kahakoita ollut syntynyt. Nyt Mihailin seurue ja aternilaisten johtajien seurue lähestyivät jo toisiaan. Mihail ja aternilaisten edustaja Arhon Tar’avak tapasivat jälleen kahden kesken.

”Onko rauhallinen yö saanut mielenne kirkastumaan ja tulemaan viisaaseen päätökseen?” Vanha mies kysyi.

Mihail odotti hetken ennen kuin sanoi mitään.

”Mitä luulet meidän päättäneen?” Mihail kysyi.

”Luulen, että jos olette järkeviä, niin tartutte tarjoukseemme ja säästätte henkenne”, vanha mies sanoi.

”Mitä mieltä itse olisit, jos sinulle tarjottaisiin vastaavaa kauppaa?” Mihail kysyi.

”Uhkailetko sinä?” Vanha mies kysyi.

”Jos te olette niin ylivoimaisia kuin luulette, niin millä minä uhkailisin?” Mihail kysyi.

Vanha mies hymähti.

”Vastaan alkuperäiseen kysymykseesi tarjouksen hyväksymisestä kunhan sinä ensin esittelet itsesi”, Mihail sanoi.

”Mitä muka tekisit nimelläni?” Vanha mies kysyi.

”En juuri mitään”, Mihail vastasi.

Vanha mies oli hetken hiljaa.

”Nimeni on Arhon Tar’avak”, vanha mies sanoi.

”Kiitos. Minä kerroinkin jo eilen kuka minä olen”, Mihail sanoi.

”Mikä on siis vastauksenne?” Tar’avak kysyi.

”Teemme ainoan järkevän asian”, Mihail vastasi.

”Eli antaudutte?” Tar’avak kysyi.

”Emme. Me taistelemme”, Mihail vastasi.

”Haluatteko te kaikki heittää elämänne hukkaan ja kuolla turhassa taistelussa?” Tar’avak kysyi.

”Emme. Siksi taistelemme”, Mihail vastasi.

”Suosittelen vielä harkitsemaan vastaustasi. Kun minä kävelen tuonne tämän vastauksen kanssa, teidät kaikki teurastetaan viimeiseen henkeen saakka”, Tar’avak sanoi.

”Ei teidän tarvitse kävellä sinne saakka”, Mihail sanoi.

”Kuinka niin?” Tar’avak kysyi.

Mihail veti miekkansa esiin ja surmasi Arhon Tar’avakin työntämällä miekan suoraan tämän sydämeen.

”Hyvästi, Arhon Tar’avak”, Mihail sanoi.

Aternilaisten seurue reagoi nopeasti. Sotilaat lähtivät juoksemaan kohti Mihailia ja muut kohti aternilaisten pääjoukkoja.

”Pahoittelen, joukkonne saavat tulla toimeen ilman johtamiskykyjänne. Se tosin voi olla heille vain eduksi”, Mihail sanoi.

Mihail loitsi valtavan pilven jäävaarnoja. Puolet pilvestä putosi sotilaiden niskaan ja puolet muun seurueen niskaan. Kuivasta maasta nousi pölypilvi, jonka näki varmasti sekä kaupunkilaiset, että aternilaiset.

”Ja jottei haaskansyöjillä olisi liian suuret juhlat tänään”, Mihail sanoi.

Mihail manasi kuolleesta hetkeä aiemmin jäävaarnoihin kuolleet. Kun Mihailin seurue oli ehtinyt hänen luokseen, oli manaus jo valmis ja kuolleet nousemassa seisaalleen.

Taistelu Aegyzasta alkaa IV

Betula nana, osa 257

Mihail käveli edellä ja muut seurasivat hänen perässään. Mihailin seurue oli suurempi kuin aternilaisten seurue vaikka Mihaililla oli mukanaan vähemmän sotilaita. Aternilaisilla oli tosin lyhyen juoksumatkan päässä sotilasosasto seuraamassa tilannetta. Mihail oli myös jättänyt Nilsin ja Edkarin pois matkasta. Heillä oli muutenkin kiire nekropolissa, mutta Mihail halusi myös varmistaa yllätyksen jos ja kun kuolleita tarvittaisiin.

Aternilaisten seurueen kärjessä kulki vanha mies. Häntä seurasivat upseerit, kylä- ja heimopäälliköt ja viimeisenä tulivat sotilaat. Vanha mies viittoi seurueensa pysähtymään ja odotti, että Mihail teki samoin. Sitten vanha mies asteli kohti Mihailia ja kaksikko kohtasi seurueiden välissä.

”Kuinka kauan te barbaarit ajattelitte häpäistä pyhiä maitamme?” Vanha mies kysyi.

Mihail odotti hetken ajan ennen kuin sanoi mitään.

”Barbaarimaisesti ajattelin itse aloittaa kertomalla nimeni. Olen Léostan ruhtinas Mihail Netronova. Haluaisin myös kuulla kuka sinä olet ennen kuin vastaan tuohon kysymykseesi”, Mihail sanoi.

Vanha mies näytti hieman yllättyneeltä, mutta odotti hänkin hetken ennen kuin sanoi mitään.

”Röyhkeydelle ei näy loppua”, vanha mies sanoi.

”Jos saan muistuttaa, tai kertoa, mikäli tapahtumien todellinen laita ei teille ole tuttu, niin te aternilaiset itse olette tämän konfliktin käynnistäneet. Me tulimme tähän maahan pakolaisina kysymään paikkaa asua, kieltävän vastauksen saadessamme olisimme menneet muualle. Nyt meidät on kuitenkin vedetty keskelle teidän sisäistä taistelua”, Mihail sanoi.

”Saattaisin uskoa puheitanne, jos kuvittelisin teidän olevan kykeneväisiä totuuden kertomiseen”, vanha mies sanoi.

Mihail alkoi turhautua.

”Tulitteko tänne vain ilkkumaan vai halusitteko keskustella jostakin?” Mihail kysyi.

Vanha mies odotti hetken ennen vastauksen antoa.

”Tulin tänne kertomaan, että annamme teille vielä mahdollisuuden lähteä”, vanha mies vastasi.

”Minne kanssamme olevat aternilaiset menisivät?” Mihail kysyi.

”He voivat lähteä mukananne tai jäädä kärsimään rangaistusta maanpetturuudesta”, vaha mies vastasi.

Mihail pudisti päätään.

”Jos olette järkeviä ja lähdette kaikki tästä maasta, niin teillä on siihen viikko aikaa. Teidän täytyy kuitenkin luopua aseistanne ja päästää meidän sotilaamme valvomaan lähtöänne”, vanha mies sanoi.

”Ehtonne ovat sangen tiukat”, Mihail sanoi.

”Teille annetaan vuorokausi miettimisaikaa. Tavatkaamme mietintänne jälkeen tässä samalla paikalla uudelleen”, vanha mies sanoi.

”Tavatkaamme siis huomenna”, Mihail sanoi.

Vanha mies ei enää sanonut mitään, vaan kääntyi pois ja käveli seurueensa luokse. Mihail palasi oman seurueensa luokse.

Ensimmäisenä Mihail meni Setenhin luokse.

”Tiedätkö kuka hän on?” Mihail kysyi.

”Hän on pitkäaikainen oppositiojohtaja Arhon Tar’avak, joka on ajanut ulkomaailmasta eristäytymistä. Ilmeisesti hän on nyt kohonnut Aternin uuden hallinnon johtoon”, Setenh vastasi.

”Hän ei suhtautunut meihin kovinkaan ymmärtäväisesti. Ei minun kansaani eikä teihin muihin aternilaisiin”, Mihail sanoi.

”Mistä hän halusi puhua?” Karl kysyi.

”Ensin hän halusi vain ilkkua, mutta sitten hän halusi tarjota mahdollisuutta lähteä pois. Meillä olisi siihen tosin vain viikko aikaa ja meidän pitäisi myös laskea aseemme ja päästää aternilaiset sotilaat valvomaan poistumistamme”, Mihail sanoi.

”Se olisi itsemurha”, Sarnel sanoi.

”Niin varmasti olisi”, Mihail sanoi.

Mihail vilkaisi aternilaisten johtajien seuruetta, joka oli jo edennyt hyvänmatkaa kohti omien joukkojen suojaa.

”Emmekä varmasti aio suistua siihen. He antoivat kuitenkin harkitsemisaikaa huomiseen”, Mihail sanoi.

”Se tuo meille vuorokauden lisää valmistautumisaikaa”, Karl sanoi.

”Se voi myös olla ansa”, Sarnel sanoi.

”Varaudutaan ansaan, odotetaan huomista”, Mihail sanoi.

Taistelu Aegyzasta alkaa III

Betula nana, osa 256

Aternilaisten sotavoimien mahti paljastui kokonaisuudessaan vasta siinä vaiheessa, kun joukot alkoivat lähestyä kaupunkia. Näkypiirissä näkyvien sotilaiden rivit tuntuivat jatkuvan loputtomiin.

”Tässä ei ole vain aternilaisia, tässä on väkeä kaikkialta Ylä-Aegyzasta”, Setenh sanoi.

”Pitää toivoa, etteivät ala-aegyzalaiset ole yhtä herkkiä lähtemään sotaan”, Mihail sanoi.

Setenh oli hetken ajan hiljaa.

”Ei, ei heidän pitäisi olla”, Setenh sanoi.

”Onko tämä oikeasti tietoa vai vain arvailua?” Karl kysyi.

Katseet alkoivat kääntyä Setenhiin päin.

”En tiedä”, Setenh vastasi.

”Eli voimme saada selkäämme yllätyksen?” Hans kysyi.

”Se voi olla mahdollista”, Setenh vastasi.

”Miksi et ole sanonut tästä aikaisemmin?” Sarnel kysyi.

”Koska en tiennyt, että ylä-aegyzalaiset lähtisivät aternilaisten mukaan”, Setenh vastasi.

”Tiesitkö, että tämä voisi olla mahdollista?” Karl kysyi.

”Tietysti tämä oli mahdollista. Sehän on aivan luonnollista. Te olette ulkomaalaisia, jotka ovat tunkeutuneet Aegyzaan ilman täällä asuvien suostumusta ja olette rakentaneet tänne kysymättä oman linnoituksenne”, Setenh vastasi.

”Jos saanen muistuttaa, niin ei täällä ole pelkästään ulkomaalaisia ollut uutta kaupunkia ja linnoitusta rakentamassa”, Mihail sanoi.

”Ei toki. Olemme mekin tehneet osamme. Mutta en tiedä mitä muuriemme ulkopuolella ajatellaan”, Setenh sanoi.

”Tähän olisi pitänyt varautua paremmin”, Hans sanoi.

”Minä yritin varautua. Lähetin miehiä pitkin maata keräämään tukea. Harva on ylipäätään palannut ja vielä harvempi toi hyviä uutisia”, Setenh sanoi.

Kaikki tiesivät, että heidän ainoa mahdollisuus voittaa taistelu oli laajamittainen kuolleestamanaus nekropolissa.

”Onko meillä mitään mahdollisuuksia voittaa?” Hans kysyi.

”Aina on mahdollisuus voittoon”, Mihail vastasi.

”Mutta millä hinnalla?” Karl kysyi.

”Sillä hinnalla, mitä voitto vaatii”, Mihail sanoi.

”Se, että meidän täytyy manata kuolleesta kaikki nekropoliin haudatut, on liian kallis mistään voitosta”, Emily sanoi.

”En haluaisi tehdä sitä, mutta meillä ei ole muita vaihtoehtoja”, Mihail sanoi.

”Voimmeko edes yrittää?” Emily kysyi.

Emily katsoi Mihailia suoraan silmiin. Mihail astui Emilyn luokse ja asetti kätensä Emilyn kasvon molemmin puolin.

”Haluan, että sinä olet varmasti turvassa”, Mihail sanoi.

”Minä pyydän”, Emily sanoi.

Mihail mietti hetken ajan ja suuteli sitten Emilyn otsaa.

”Karl, kuinka kauan luulet meidän selviävän ilman kuolleiden apua?” Mihail kysyi.

”Ehkä viikon. Riippuu kuinka suurella voimalla aternilaiset hyökkäävät ja tuleeko hyökkäys usealta suunnalta. Sekä tietysti siitä, miten paljon taikojia on kummallakin puolella”, Karl vastasi.

”Aternilaisialla tuskin on velhoja. Taikuus on täällä harvinaista”, Setenh sanoi.

”Hyvä on. Yritetään parhaamme. Tapaamme heidän johtajansa huomenna ja sitten taistelu alkaa”, Mihail sanoi.