Taistelu Aegyzasta alkaa V

Betula nana, osa 258

Aamu koitti Rovosin rannoille. Yö oli ollut rauhallinen eikä pienimpiäkään tiedustelijoiden välisiä kahakoita ollut syntynyt. Nyt Mihailin seurue ja aternilaisten johtajien seurue lähestyivät jo toisiaan. Mihail ja aternilaisten edustaja Arhon Tar’avak tapasivat jälleen kahden kesken.

”Onko rauhallinen yö saanut mielenne kirkastumaan ja tulemaan viisaaseen päätökseen?” Vanha mies kysyi.

Mihail odotti hetken ennen kuin sanoi mitään.

”Mitä luulet meidän päättäneen?” Mihail kysyi.

”Luulen, että jos olette järkeviä, niin tartutte tarjoukseemme ja säästätte henkenne”, vanha mies sanoi.

”Mitä mieltä itse olisit, jos sinulle tarjottaisiin vastaavaa kauppaa?” Mihail kysyi.

”Uhkailetko sinä?” Vanha mies kysyi.

”Jos te olette niin ylivoimaisia kuin luulette, niin millä minä uhkailisin?” Mihail kysyi.

Vanha mies hymähti.

”Vastaan alkuperäiseen kysymykseesi tarjouksen hyväksymisestä kunhan sinä ensin esittelet itsesi”, Mihail sanoi.

”Mitä muka tekisit nimelläni?” Vanha mies kysyi.

”En juuri mitään”, Mihail vastasi.

Vanha mies oli hetken hiljaa.

”Nimeni on Arhon Tar’avak”, vanha mies sanoi.

”Kiitos. Minä kerroinkin jo eilen kuka minä olen”, Mihail sanoi.

”Mikä on siis vastauksenne?” Tar’avak kysyi.

”Teemme ainoan järkevän asian”, Mihail vastasi.

”Eli antaudutte?” Tar’avak kysyi.

”Emme. Me taistelemme”, Mihail vastasi.

”Haluatteko te kaikki heittää elämänne hukkaan ja kuolla turhassa taistelussa?” Tar’avak kysyi.

”Emme. Siksi taistelemme”, Mihail vastasi.

”Suosittelen vielä harkitsemaan vastaustasi. Kun minä kävelen tuonne tämän vastauksen kanssa, teidät kaikki teurastetaan viimeiseen henkeen saakka”, Tar’avak sanoi.

”Ei teidän tarvitse kävellä sinne saakka”, Mihail sanoi.

”Kuinka niin?” Tar’avak kysyi.

Mihail veti miekkansa esiin ja surmasi Arhon Tar’avakin työntämällä miekan suoraan tämän sydämeen.

”Hyvästi, Arhon Tar’avak”, Mihail sanoi.

Aternilaisten seurue reagoi nopeasti. Sotilaat lähtivät juoksemaan kohti Mihailia ja muut kohti aternilaisten pääjoukkoja.

”Pahoittelen, joukkonne saavat tulla toimeen ilman johtamiskykyjänne. Se tosin voi olla heille vain eduksi”, Mihail sanoi.

Mihail loitsi valtavan pilven jäävaarnoja. Puolet pilvestä putosi sotilaiden niskaan ja puolet muun seurueen niskaan. Kuivasta maasta nousi pölypilvi, jonka näki varmasti sekä kaupunkilaiset, että aternilaiset.

”Ja jottei haaskansyöjillä olisi liian suuret juhlat tänään”, Mihail sanoi.

Mihail manasi kuolleesta hetkeä aiemmin jäävaarnoihin kuolleet. Kun Mihailin seurue oli ehtinyt hänen luokseen, oli manaus jo valmis ja kuolleet nousemassa seisaalleen.