Taistelu Aegyzasta alkaa IV

Betula nana, osa 257

Mihail käveli edellä ja muut seurasivat hänen perässään. Mihailin seurue oli suurempi kuin aternilaisten seurue vaikka Mihaililla oli mukanaan vähemmän sotilaita. Aternilaisilla oli tosin lyhyen juoksumatkan päässä sotilasosasto seuraamassa tilannetta. Mihail oli myös jättänyt Nilsin ja Edkarin pois matkasta. Heillä oli muutenkin kiire nekropolissa, mutta Mihail halusi myös varmistaa yllätyksen jos ja kun kuolleita tarvittaisiin.

Aternilaisten seurueen kärjessä kulki vanha mies. Häntä seurasivat upseerit, kylä- ja heimopäälliköt ja viimeisenä tulivat sotilaat. Vanha mies viittoi seurueensa pysähtymään ja odotti, että Mihail teki samoin. Sitten vanha mies asteli kohti Mihailia ja kaksikko kohtasi seurueiden välissä.

”Kuinka kauan te barbaarit ajattelitte häpäistä pyhiä maitamme?” Vanha mies kysyi.

Mihail odotti hetken ajan ennen kuin sanoi mitään.

”Barbaarimaisesti ajattelin itse aloittaa kertomalla nimeni. Olen Léostan ruhtinas Mihail Netronova. Haluaisin myös kuulla kuka sinä olet ennen kuin vastaan tuohon kysymykseesi”, Mihail sanoi.

Vanha mies näytti hieman yllättyneeltä, mutta odotti hänkin hetken ennen kuin sanoi mitään.

”Röyhkeydelle ei näy loppua”, vanha mies sanoi.

”Jos saan muistuttaa, tai kertoa, mikäli tapahtumien todellinen laita ei teille ole tuttu, niin te aternilaiset itse olette tämän konfliktin käynnistäneet. Me tulimme tähän maahan pakolaisina kysymään paikkaa asua, kieltävän vastauksen saadessamme olisimme menneet muualle. Nyt meidät on kuitenkin vedetty keskelle teidän sisäistä taistelua”, Mihail sanoi.

”Saattaisin uskoa puheitanne, jos kuvittelisin teidän olevan kykeneväisiä totuuden kertomiseen”, vanha mies sanoi.

Mihail alkoi turhautua.

”Tulitteko tänne vain ilkkumaan vai halusitteko keskustella jostakin?” Mihail kysyi.

Vanha mies odotti hetken ennen vastauksen antoa.

”Tulin tänne kertomaan, että annamme teille vielä mahdollisuuden lähteä”, vanha mies vastasi.

”Minne kanssamme olevat aternilaiset menisivät?” Mihail kysyi.

”He voivat lähteä mukananne tai jäädä kärsimään rangaistusta maanpetturuudesta”, vaha mies vastasi.

Mihail pudisti päätään.

”Jos olette järkeviä ja lähdette kaikki tästä maasta, niin teillä on siihen viikko aikaa. Teidän täytyy kuitenkin luopua aseistanne ja päästää meidän sotilaamme valvomaan lähtöänne”, vanha mies sanoi.

”Ehtonne ovat sangen tiukat”, Mihail sanoi.

”Teille annetaan vuorokausi miettimisaikaa. Tavatkaamme mietintänne jälkeen tässä samalla paikalla uudelleen”, vanha mies sanoi.

”Tavatkaamme siis huomenna”, Mihail sanoi.

Vanha mies ei enää sanonut mitään, vaan kääntyi pois ja käveli seurueensa luokse. Mihail palasi oman seurueensa luokse.

Ensimmäisenä Mihail meni Setenhin luokse.

”Tiedätkö kuka hän on?” Mihail kysyi.

”Hän on pitkäaikainen oppositiojohtaja Arhon Tar’avak, joka on ajanut ulkomaailmasta eristäytymistä. Ilmeisesti hän on nyt kohonnut Aternin uuden hallinnon johtoon”, Setenh vastasi.

”Hän ei suhtautunut meihin kovinkaan ymmärtäväisesti. Ei minun kansaani eikä teihin muihin aternilaisiin”, Mihail sanoi.

”Mistä hän halusi puhua?” Karl kysyi.

”Ensin hän halusi vain ilkkua, mutta sitten hän halusi tarjota mahdollisuutta lähteä pois. Meillä olisi siihen tosin vain viikko aikaa ja meidän pitäisi myös laskea aseemme ja päästää aternilaiset sotilaat valvomaan poistumistamme”, Mihail sanoi.

”Se olisi itsemurha”, Sarnel sanoi.

”Niin varmasti olisi”, Mihail sanoi.

Mihail vilkaisi aternilaisten johtajien seuruetta, joka oli jo edennyt hyvänmatkaa kohti omien joukkojen suojaa.

”Emmekä varmasti aio suistua siihen. He antoivat kuitenkin harkitsemisaikaa huomiseen”, Mihail sanoi.

”Se tuo meille vuorokauden lisää valmistautumisaikaa”, Karl sanoi.

”Se voi myös olla ansa”, Sarnel sanoi.

”Varaudutaan ansaan, odotetaan huomista”, Mihail sanoi.