Jälleennäkeminen

Betula nana, osa 12

”Täällähän se Mihail taas makaa puolikuolleena”, Kristian totesi ivallisesti hymyillen Mihailille. Mihail ei hymyillyt takaisin.

”Mitä teitte demonille?” Mihail kysyi ja yritti päästä edes istumaan, ettei näyttäisi niin lyödyltä. Totuus kuitenkin oli, että demoni oli pieksänyt Mihailin kevyesti. Ilman apua hän olisi nyt ratsastamassa hyvinkin aukeilla laitumilla.

”Emme paljoa mitään. Sinetöimme sen vain tämän laatikon sisälle”, Camilla vastasi ja tönäisi sormellaan ilmassa leijuvaa laatikkoa. Laatikko leijui vähän matkaa eteenpäin ja palasi takaisin samaan paikkaan, missä oli ollutkin.

”Ettehän te kykene sellaiseen. Ette edes kahdestaan”, Mihail sanoi.

”Me kaksi tarjosimmekin vain manaa”, Kristian totesi.

”Kenelle?” Mihail ihmetteli.

Samassa Mihail tiesi kenelle. Laatikon toisella puolella oli kalju munkinkaapuun pukeutunut mies, jonka vieressä oli suuri varaani.

”Mihail et olekaan ennen tavannut ystäväämme Gamlosta. Demonien sinetöinti kuuluu hänen erikoisalaansa”, Camilla esitteli miehen.

”Camilla, osaan minä paljon muutakin”, Gamlos muistutti Camillaa.

Nelikko hiljeni joksikin aikaa, kun mitään sanottavaa ei kenelläkään enää tuntunut olevan. Hiljaisuus oli tuskallinen. Vaikka Mihail oli selvästi heikoin, niin hänellä oli ensimmäisenä voimaa murtaa hiljaisuus.

”En olisi koskaan uskonut sanovani näin, mutta mukava nähdä teitä.”

Tämän jälkeen Mihailin tajunta sumeni.

Kohtalon oikku

Betula nana, osa 11

Yliopistossa kaikki oli ollut helppoa ja turvallista. Vaikka monet taiat olivat epäonnistuessaan vaarallisia, niin yliopiston turvatoimet olivat tiukat ja onnistuneet. Mihail oli koko opiskeluaikanaan saanut vain muutaman palovamman ja paleltuman.

Nyt kaikki oli kuitenkin toisin. Mihail taisteli viimeisillä hengenkantimillaan elämänsä puolesta sen vääjäämättömän lopun lähestyessä. Demoni kaukosiirtyisi tunturin rinteelle millä ajanlyönnillä tahansa. Kuolemanpelko sai Mihailin jälleen tarttumaan kaikilla voimillaan ruohotuppoon ja kiskomaan itseään muutaman kymmenensenttiä eteenpäin.

Ja sitten Mihailin pelkäämä hetki koitti.

Tärykalvot puhkaiseva pauhu kävi tunturin yllä ja ilma muuttui kuumaksi ja kitkeränmakuiseksi. Demonin punahehkuiset sorkat upposivat kiviin Mihailin edessä kevyesti kuin saapas mutaan. Enää demoni ei kuluttanut aikaa puheisiin, vaan iski ruoskansa suoraan kohti Mihailia.

Sitten tapahtui kuitenkin jotakin, mitä Demoni tai edes Mihail ei ollut osannut odottaa.

Tyhjästä ilmestyivät valtavat kettingit ja vangitsivat demonin ennen kuin tämä ehti saattaa iskuaan perille. Viisi metrin mittaista vaarnaa iskeytyi kivikkoon ja vaarnoissa kiinni olevat uudet kettingit kiertyivät myös demonin ympärille vangiten demonin vielä tiukemmin paikoilleen. Seuraavaksi demonin ympärille kettinkien päälle kiertyi valkoinen kääre, johon ilmestyi monimutkaisia kuvioita.

Valtava valonvälähdys oli sokaista Mihailin ja demoni oli kadonnut. Tilalle oli tullut pieni metallinen laatikko, joka leijui ilmassa. Laatikon sulki punainen sinetti. Demoni oli suljettuna laatikon sisälle ja laatikon molemmin puolin seisoivat Camilla ja Kristian.

Pois tekemättömyyden kierteestä

Mitään tekemättömyys on petollinen ansa, johon kerran astuttuaan huomaa taistelevansa loppumatonta suota vastaan. Ainut keino päästä tuosta suosta ylös on ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä tekemään asioita. Ensin pieniä asioita ja sitten suurempia, vähän kerrassaan tekeminen palaa takaisin.

Tänä viikonloppuna tein pieniä asioita, jotka olen aikaisemmin siirtänyt syrjään. Viritin kitaran, joka ei ole ollut vireessä oman muistini mukaan tänä vuonna ollenkaan. Aloitin valmistautumisen ensi vuoteen ja paluuseen fysiikan opiskeluun aloittamalla totuttelun englanninkielisen fysikaalisen tekstin lukemiseen. Kirjoitin vastauksia viesteihin, jotka ovat roikkuneet vastaamattomina liian kauan aikaa.

Tartuin myös pitkästä aikaa kameraan ja kävin räpsimässä kuvia ilman sen suurempaa ajatusta. Kuviinkaan ei tullut sen suurempaa ajatusta. Enemmänkin kuvia olisi voinut ottaa, mutta valmistautumiseni oli huono (ulkona on kylmempi kuin uskoin). Valokuvaaminen ei ehkä ole se aivan omin tapa tuottaa kuvaa, mutta haluan silti nähdä omilla silmillä mitä olen tehnyt. Ensiviikonloppuna voisi siis kokeilla taas maalaamista pitkän tauon jälkeen.

PS. Green Day - Peacemaker

Järjestystä omalla tyylillä

Järjestelmällisyys

Järjestys ei välttämättä tarkoita aakkosjärjestystä tai siisteyttä, vaan se voi olla myös oman mielen mukaista järjestystä.

Haluan pitää kirjahyllyssä olevat kirjat tietyssä järjestyksessä, samoin pöydällä olevat tavarat. Ulkopuolisen silmissä työpöytäni on sotkuinen ja kirjahyllyni järjestelty erittäin epäloogisesti. Minulla on kuitenkin omat kriteerini, joiden mukaan pistän kirjat järjestykseen ja tiedän jokaisen kirjan sijainnin tarkalleen.

Myös tietokoneellani olevat tiedostot noudattavat omaa järjestystään. Tiedostojen ja kansioiden logiikka on luultavasti paremmin ulkopuoliselle aukeava, mutta varmasti sieltäkin monia epäloogisuuksia löytyy. Erityisesti kirjoitusteni arkistoiminen on minulle lempilapsi kuten runsaan kuvakirjastonikin säilöminen, tässä yhteydessä puhun kuitenkin vain tekstien järjestelemisestä.

Kuinka aikaisemmin, miten jatkossa

Perusta tekstieni lajitteluun tulee yksinkertaisuudessaan kansiorakenteesta. Kaikki kirjoittamani tekstit löytyvät yhden kansion sisältä, niinpä teksteistä on varsin helppo tehdä varmuuskopioita sekä ihan kansioina sekä pakattuina tiedostoina. Tämän yhden yläkansion alta löytyvät alakansiot ohjaavat jo erityyppisiin teksteihin. Blogaamiselle, proosalle, runoille jne. löytyy jokaiselle oma kansionsa. Näiden kansioiden alta taas löytyy lisää kansioita joiden alta lisää kansioita. Tätä on kansiorakenne yksikertaisuudessaan ja karuudessaan.

Tämän kyseisen blogin tekstit olin aikaisemmin arkistoinut yksinkertaisesti aihealueittain välittämättä siitä onko teksti julkaistu vai ei. Alkuun ratkaisu oli hyvä, kun tekstejä oli vielä varsin vähän. Nyt, kun tekstejä on kertynyt ja kertyy koko ajan lisää, alkaa rakenne käydä minulle itsellenikin sekavaksi (kukaan muu ei varmasti olisi löytänytkään kansioiden viidakosta yhtikäs mitään).

Päätinkin muuttaa tekstien lajittelua niin, että minulla on yksi kansio keskeneräisille ja julkaisemattomille teksteille. Tässä kansiossa tekstit on lajiteltu niiden muokkaamisjärjestykseen, viimeksi muokattu teksti on ylimmäisenä. Näin puolitiehen päässeitä ideoita ei ehkä pääse kertymään niin paljoa, kun jokainen idea muistuttaa olemassaolostaan aina, kun menet muokkaaman jotakin tekstiä. Pyrkimyksenä on myös pitää kansio mahdollisimman tyhjänä niin, että valmiita kirjoituksia saa kyllä olla, mutta ei tynkiä juurikaan. Tällä hetkellä jutuntynkiä on vielä vaarallisen suuri joukko.

Jo julkaistut tekstit taas sijoitin uuteen arkistokansioon. Arkistossa tekstit ovat ensin julkaisuvuoden mukaan ja sitten julkaisukuukauden mukaan järjesteltyjä. Kuukausikansioissa tekstit ovat julkaisupäiväjärjestyksessä.

Ja mitä hyötyä tästä kaikesta on?

Tästä kaikesta on se hyöty, että työntekoni tehostuu ja blogikirjoitukset järjestyvät arkistoon huomattavasti loogisemmin ja tulevaisuutta ajatellen huomattavasti käytettävämpään muotoon. Aina arkistoa luodessaan kannattaa ajatella hieman yliampuvasti. ’Entä jos arkistoon tuleekin samaa aihetta olevia juttuja toistasataa?’ Samoin kannattaa miettiä tulevaa. ’Toimiiko arkistoni vielä, jos kirjoitan samaa blogia kymmenen vuotta?’ En vielä tiedä onko tällaisella järjestelyllä mitään todellista arvoa tulevaisuudessa, voin tietysti nukkua yöni paljon rauhallisemmin tietäessäni sen tietyn tekstin löytyvän arkistosta helposti.

Tämänkaltaisella säätämisellä on aina omat hyötynsä. Tiettyyn rajaan asti. Mikäli säätämisestä kasvaa itse tarkoitus, kaikki hyöty katoaa ja aika kuluu kansiorakenteiden ja uusien työkalujen kanssa näpräämiseen. Kannattaa siis pysähtyä hetkeksi miettimään, jos ryhdyt uusimaan arkistointijärjestelmääsi kolmatta kertaa saman kuukauden aikana.

PS. Tätä blogausta kirjoittaessani ryhdyin miettimään, että missä välissä minusta on tullut niin nörtti, että tämän blogauksen aihe tuntui minusta oikeasti kiinnostavalta. O.o