Musiikki on tärkeä apuväline omassa kirjoittamisessani.
Erityisesti proosatekstiä kirjoittaessani haen monesti sitä oikeaa tunnelmaa
juuri musiikista. Tähän oikean tunnelma hakemiseen saatan tosin käyttää
muitakin keinoja, kuten elokuvan tai tv-sarjan kohtausta tai vain yhtä tiettyä
kuvaa. Musiikki on kuitenkin tärkein lähteeni tunnelman hakemiseen, musiikkia
kun voi helposti kuunnella kirjoittaessa itse kirjoittamisen siitä juurikaan
häiriintymättä.
Joskus käytän musiikkia myös taustaäänenä, etenkin niinä
hetkinä, kun hiljaisuus tuntuu painostavalta. Toisinaan taas soitan musiikkia
niin kovalla, että kaikki taustalla oleva uppoaa siihen. Tämä on erityisesti
meluisessa ja paljon häiriötekijöitä omaavassa ympäristössä ainoa vaihtoehto
saada edes jonkinlainen keskittymisen mahdollisuus. Tutun ja paljon kuunnellun
kappaleen taakse voi piilottaa kaikki häiriötekijät. Tietenkään korviaan ei
kannata tuhota kuuntelemalla musiikkia jatkuvasti liian kovalla.
Hiljaisuuskin voi olla musiikkia korville. Siksi on hyvä
kirjoittaa välillä myös täydellisessä hiljaisuudessa. Hiljaisuus tuo tekstiin
uusia vivahteita, joita olisi ollut mahdoton löytää musiikin pauhatessa. Tämä
toimii tietysti myös päinvastoin. Musiikilla voi löytää sellaisia asioita,
joita ei hiljaisuudessa löytäisi.
Musiikin kuunteleminen kirjoittaessa on niitä asioita, jotka
sopivat toisille hyvin ja toisille erittäin huonosti. Kannattaa siis itse kokeilla,
mikä on se itselle paras työskentelytapa ja toteuttaa sitä.
PS. Abban Mamma mia on melkoisen loistava biisi, tuli
katsottua Mamma Mia! – elokuvakin. Pitäisi varmaan kuunnella Abbaa enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti