Ruhtinaan linna IV

Betula nana, osa 305

”Kerro sitten ohjeistuksesi ja neuvosi ja lähde”, Mihail sanoi.

”Mutta eihän meillä ole mitään kiire tässä. Viime näkemämme jälkeen on tapahtunut niin paljon”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”En kaipaa kuulumisiasi”, Mihail sanoi.

”Ehkä sinä luulet niin, mutta minä luulen, että sinä voisit hyötyä paljonkin minun kuulumisistani”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Mihail tiesi, että mustaan kaapuun pukeutuneella miehellä oli varmasti paljon laajempi tietämys maailman tapahtumista kuin hänellä itsellään. Samalla hän tiesi, että mustaan kaapuun pukeutuneen miehen tarkoitus oli ohjata hänet omien tarkoitusperiensä suuntaan.

”Vaikka kertoisitkin maailman tapahtumista minulle rehellisesti, niin jätät kuitenkin jotakin kertomatta”, Mihail sanoi.

”Miksi tekisin niin?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies kysyi.

”Ohjaillaksesi minua”, Mihail vastasi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies naurahti.

”Ei minun tarvitse ohjailla sinua mihinkään suuntaan. Tiedän, mitä tulet tekemään joka tapauksessa, ohjasin minä sinua tai en”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Minä en ole sinun pelinappulasi”, Mihail sanoi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies nauroi.

”Siinä sinä olet väärässä. Koko maailma on minun pelinappulani”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Mihail ei tiennyt mitä olisi seuraavaksi sanoa. Hän ei ymmärtänyt mitä mustaan kaapuun pukeutunut mies halusi. Aiemmin hän oli ajatellut, että tämä halusi valloittaa maailman, mutta hän oli alkanut epäillä tätä teoriaansa.

”Mitä sinä haluat?” Mihail kysyi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies näytti yllättyneeltä.

”Jopas. Mihail Netronova yllättää kysymällä jotakin olennaista. Olen todella positiivisesti yllättynyt. Ehkä sinun kanssasi on vielä jotakin toivoa pidemmällekin”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Et vastannut kysymykseeni”, Mihail sanoi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies huokaisi.

”Niin hätäistä, niin hätäistä. Aina te ihmiset olette niin hätäisiä. En tehnytkään, en vastannut kysymykseesi. Kuinkahan tämän muotoilisin”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies jäi etsimään sopivia sanoja.

”Sanotaanko nyt vaikka näin, että minä haluan aiheuttaa mahdollisimman paljon kaaosta”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Haluat aiheuttaa kaaosta?” Mihail kysyi.

”Niin. Se on minun tehtäväni tässä maailmassa. Se on kaikki, mitä minä teen. Mistään muusta minä en välitä kuin siitä, että tässä maailmassa on mahdollisimman paljon kaaosta”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

Mikä animaatiossa kiehtoo?

Kerroin jo tekstissäni Nyt luettavana: 100 vuotta suomalaista animaatiota, että olen ollut pitkään kiinnostunut animaatiosta ja sen teosta. Nyt olen lukemassa toista kirjaa, joka kertoo nimenomaan animaation teosta (ja josta kirjoitan myöhemmin oman tekstin), joten ajattelin kirjoittaa tästä aiheesta hieman myös näin erikseen.

Animaation avulla kerrotaan hyvin monenlaisia tarinoita ja eri animaatioissa käytetään hyvin monenlaisia animaatiotekniikoita. Erilaisista animaatiotyyleistä itse pidän erityisesti perinteisestä piirrosanimaatiosta ja stop motion -animaatiosta. Ensimmäisessä kiinnostukseni kohteena ovat sekä länsimainen, että japanilainen animaatio. Näistä mainittakoon Studio Ghiblin elokuvat sekä tietysti Disneyn piirroselokuvat, joista omia suosikkejani ovat renessanssiajan ja sen jälkeiset piirrosanimaatiot. Stop motion -animaatiossa nukkeanimaatio ja pala-animaatio ovat suosikkejani. Näissä pidän erityisesti Painajainen ennen joulua, Corpse Bride ja Coraline -elokuvista.

Vaikka nämä mainitut on suosikkejani, niin pidän myös muunlaisista animaatioista. Esimerkiksi kaikki näkemäni Pixarin elokuvat ovat olleet todella hyviä. Jotenkin minua kuitenkin kiehtoo eniten juuri nämä eri tekniikoilla käsin tehdyt animaatioelokuvat.

Mikä nimenomaan animaatiossa sitten niin paljon kiehtoo?

Se on hyvä kysymys. Eihän näyttelijöillä toteutettu elokuva ole kerronnallisesti sen huonompi kuin animaatiokaan. Niissä vain korostuvat eri asiat.

Ehkä sieltä löytyykin se syy, jonka vuoksi animaatio on niin kiinnostava. Animaatiossa kaikki ruudulla näkyvä on sinne varta vasten laitettua. Toki näin voi tehdä myös normaalissa elokuvassa, mutta animaatiossa tämä tulee pakotetusti, kun kaikki ruudulla näkyvä pitää sinne erikseen laittaa. Normaalissa elokuvassa kuva on loputtoman kylläinen erilaisista yksityiskohdista, joista vain harva voi olla elokuvan tekijöiden kuvaan valitsema.

Myös erilaiset tekniikat, joita elokuvien luomiseen tarvitaan, ovat hyvin mielenkiintoisia. Erityisesti stop motion -animaatiossa kiehtovat käsityötekniikat, joilla hahmot ja lavasteet on luotu. Erityisesti tämä ominaisuus korostuu nukkeanimaatiossa. Tästä syntyy hyvin omaperäinen kädenjälki, jota on vaikea jäljitellä vaikkapa tietokoneanimaatiossa. Sama koskee myös perinteistä piirrosanimaatiota, jolla on omanlainen olemuksensa.

Nämä kaksi edellä mainittua asiaa luovat animaatiolle omanlaisen näkemyksen kertoa tarinoita. Ja tarinankerrontahan on se kaikkein tärkein asia. Yhteistä kaikille elokuville, valitusta toteutustekniikasta riippumatta, on se, että ne pystyvät kertomaan koskettavia tarinoita. Tarinan sijaan elokuvan tekemiseen voi olla muitakin motivaatioita, mutta ainakin itselleni tarinat ovat se tärkein syy katsoa, ja kenties joskus tehdä, elokuvia.

Ruhtinaan linna III

Betula nana, osa 304

Mustaan kaapuun pukeutunut mies marssi ovelta Mihailin työpöydän luokse.

”Olisit voinut hetken odottaa”, Mihail sanoi.

”Miksi?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies kysyi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies huomasi Mihailin lisäksi huoneessa olevat Nellin ja Ahdin.

”Tervehdys, lapset. En huomannutkaan teitä”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Nelli tai Ahti kumpikaan ei uskaltanut liikkua mihinkään tai puhua mitään. Kumpikin vain katsoi mustaan kaapuun pukeutunutta miestä peloissaan.

Mihail astui pois pöytänsä takaa Nellin ja Ahdin eteen ja levitti kätensä näiden ympärille.

”Ei mitään hätää”, Mihail sanoi.

Mihail talutti lapset pienelle ovelle ja päästi heidät sieltä ulos.

”Menkää Emilyn luokse. Sanokaa hänelle, että minä tulen täältä myös sinne, kunhan olen jutellut tuon miehen kanssa. Meillä ei varmaankaan mene kovin pitkään”, Mihail sanoi.

Nelli ja Ahti nyökkäsivät ja lähtivät sitten juosten kohti Mihailin ja Emilyn makuusaleja.

Mihail sulki oven ja palasi mustaan kaapuun pukeutuneen miehen luokse.

”Heitä ei olisi tarvinnut säikyttää. He ovat vain pieniä lapsia”, Mihail sanoi.

”Rehellisesti puhuen minä luulin, että olet täällä yksin”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Sitten aistisi ovat täysin turtuneet”, Mihail sanoi.

”Tai olen vain laiskistunut”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Kaksikko katsoi toisiaan.

”Miksi olet täällä?” Mihail kysyi.

”Koska meillä oli sopimus”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Mielestäni olen täyttänyt sen osa sopimuksesta, josta silloin sovimme”, Mihail sanoi.

”Sen osan kyllä hoidit oikein hyvin, mutta sopimus jatkuu ja samoin maksu”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Mitä tarkoitat?” Mihail kysyi.

”Sitä, että kohta alkaa taas tapahtua ja sinulla on niissä tapahtumissa merkittävä rooli. Haluan, että olet valmis”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”En ole sinun käskyläisesi”, Mihail sanoi.

”En ole tullut tänne käskemään sinua”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Mitä sitten?” Mihail kysyi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies pyöritti vastaustaan hetken aikaa kielensä päällä.

”Ehkäpä ohjeistamaan ja neuvomaan olisivat lähimmät sanat”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

Miksi olen kiinnostunut politiikasta?

Maksoin tuossa Jyväskylän Kokoomusopiskelijoiden jäsenmaksun seuraavalle vuodelle ja aloin pohtimaan sitä, miksi ylipäätään olen kiinnostunut politiikasta. Olen kiinnostunut sekä politiikan seuraamisesta että myös poliittisesta vaikuttamisesta ja toiminnasta. Tämän vuoksi olen myös puolueen jäsen. Poliittinen urani on toistaiseksi koostunut lähinnä opiskelijapolitiikasta, korkeimpana Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenyys vuonna 2016. Tänä syksynä olin edustajistovaaleissa ehdolla kolmatta kertaa, vaikkakaan en kovin aktiivista kampanjaa tehnyt ja äänisaaliskin jäi näin melko laihaksi.

Perimmäinen ja tiivistetyin syy itselleni olla mukana politiikassa on yksinkertaisesti se, että haluan tehdä tästä maailmasta paremman paikan kaikille.

Tämä on aika lavea ja kaiken kattava syy. Minulla onkin asioita, joita pidän erityisen tärkeänä ja joiden avulla mielestäni maailmasta voidaan rakentaa parempaa paikkaa. Kirjoitan tähän hieman näitä asioita. Lista ei ole missään nimessä täydellinen, vaan antaa ennemmin suuntaa siihen, mitkä asiat ovat itselleni tällä hetkellä erityisen tärkeitä.

Viimeisen parin vuoden aikana olen alkanut korostamaan omassa ajattelussani ekologista kestävyyttä, ilmaston lämpenemisen torjuntaa sekä yleisemminkin luontoarvoja. Luonto on ollut itselleni aina tärkeä asia, mutta erityisesti ilmaston lämpenemisen torjunta on noussut omassa ajattelussani hyvin tärkeäksi. Mielestäni se on yksi tärkeimmistä asioista, joita tänä päivänä meidän olisi tehtävä. Olen myös ottanut itse askelia oman ympäristöjalanjäljen pienentämiseksi muun muassa vähentämällä lihansyöntiä ja maitotuotteiden kulutusta sekä kierrättämällä. Minulla ei myöskään ole omaa autoa, joten liikun pääasiassa kävellen, pyöräillen ja julkisilla.

Mahdollisuuksien tasa-arvo on myös itselleni hyvin tärkeä asia. Mielestäni jokaiselle täytyy taata mahdollisuus opiskeluun ja työntekoon. Myös riittävät yhteiskunnan tarjoamat turvaverkot ovat mielestäni erittäin tärkeitä. Koulutuksen verrattain vahva periytyvyys (tai oikeastaan kouluttautumattomuuden periytyvyys) on ongelma, jonka ratkaisemiseksi tulisi Suomessa tehdä enemmän. Syrjäytymisen estämisessä olisi äärimmäisen tärkeää pyrkiä ennaltaehkäisyyn, koska se on yksilön ja yhteiskunnan kannalta edullisinta.

Talouspolitiikkaa on mielestäni tehtävä pitkällä aikavälillä vastuullisesti. Tässä olen vahvasti keynesiläinen eli kannatan vastasyklistä talouspolitiikkaa, jossa talouden vaihteluita tasoitetaan julkisenkysynnän avulla. Esimerkiksi taantuman aikana käynnistetään suuria julkisia hankkeita ja puolestaan nousukauden aikana veroasteet pidetään suhteellisen korkealla. Vaikka olen suhteellisen talousliberaali, niin en kuitenkaan kannata täysin vapaita markkinoita, vaan näen julkisella vallalla tärkeän rooli markkinoiden valvojana ja säätelijänä. Nykyistä sääntelyä Suomessa voisi monessa paikkaa hieman lieventää, mutta tarvetta ei mielestäni ole kovinkaan suurille muutoksille.

Jo aiemmin sanoin liikkuvani pääasiassa kävellen ja pyöräillen. Tämän vuoksi olenkin näiden liikkumismuotojen puolestapuhuja. Kestävyyden näkökulman lisäksi näen niissä myös viihtyvyyden ja terveyden näkökulman. Erityisesti kaupungeissa olisi mielestäni järkevää rakentaa laadukkaita kävely- ja pyöräteitä sekä tietysti myös pyöräparkkeja, mutta ei niitä tule täydellisesti unohtaa maaseudullakaan. Esimerkiksi matkailussa pyöräilyä voisi hyödyntää enemmän.

Euroopan unioniin suhtaudun positiivisesti ja miellän itseni federalistiksi eli kannatan liittovaltiokehitystä ja Euroopan unionin yhtenäistymistä muutenkin. Kannatan liittovaltiokehitystä siksi, että mielestäni joitakin asioita on järkevämpi tehdä Suomea suuremmassa yksikössä. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi maanpuolustus, jossa järkevin ratkaisu olisi mielestäni sekä Natoon että Euroopan unioniin nojaava puolustus. Kannatan siis myös Natoon liittymistä. Olen myös sitä mieltä, että kaikkea ei kannata tehdä näin korkealla tasolla, vaan pienissä asioissa myös päätöksenteon täytyy olla lähellä.

Olen siis kokoomuslainen, mutta en ole kaikesta samaa mieltä muiden kokoomuslaisten tai puolueen kanssa. Haluan kuitenkin olla vaikuttamassa asioihin ja näen Kokoomuksen itselleni sopivimmaksi puolueeksi.

Ruhtinaan linna II

Betula nana, osa 303

Mihail kävi keskuslinnan työskentelyhuoneessaan päivän aikana saapuneita asiakirjoja. Nelli ja Ahti olivat hänen apunaan. Nils Tammi oli lähettänyt nuoret takaisin Mihailille, koska oli kokenut, ettei enää tarvinnut heidän apuaan. Mihail epäili, että Nils vain piti enemmän omista seuraajistaan.

Asiakirjoja ja niiden mukana työtä oli paljon. Mihail huokaisi ja nojasi työtuolinsa selkänojaan.

”Onko kaikki hyvin, ruhtinas?” Nelli kysyi.

”Kyllä. Tätä työtä on vain niin paljon”, Mihail vastasi.

”Voimmeko auttaa jotenkin, ruhtinas?” Ahti kysyi.

”Autatte jo paljon”, Mihail vastasi.

”Ehkä rouva Emily voisi myös auttaa. Hän varmasti auttaisi, jos ruhtinas kysyisi. Rouva on aina niin avulias ja ystävällinen”, Nelli sanoi.

Mihail naurahti.

”Ehkä minun täytyy kysyä. En ole kyllä aivan varma siitä, miten halukas Emily on paperitöihin”, Mihail sanoi.

Nelli näytti hieman pettyneeltä. Tämä piti Emilystä kovin.

”Mutta minä lupaan kysyä häneltä vielä tänään”, Mihail sanoi.

Nelli nyökkäsi innokkaasti.

Mihail siirsi ajatuksensa taas takaisin pöydällä oleviin paperipinoihin. Apua hän kyllä todella tarvitsi tämän kaiken hallinnon pyörittämiseen. Ehkäpä Emilyn kysyminen voisikin olla hyvä ajatus.

Mietiskellessä Mihailin käsi vaelsi koskemaan hänen kaulassaan olevaa korua. Koru oli mustaan kaapuun pukeutuneen miehen antama ja se oli tuntunut viimepäivinä raskaammalta kuin pitkään aikaan. Mihail pelkäsi, että se enteili jotakin pahaa. Nytkin koru tuntui muuttuvan koko ajan raskaammaksi.

Sitten Mihail tunsi läsnäolon.

Mihail ponnahti ylös tuoliltaan ja sai Nellin ja Ahdin säikähtämään.

”Lopetetaan tältä päivältä. Jättäkää paperit siihen ja käykää katsomassa onko Emilylle jotakin tehtävää teille. Jos ei ole, niin voitte pitää loppupäivän vapaata”, Mihail sanoi.

Nelli ja Ahti katsoivat tosiaan ihmetellen. He toivat käsissään pitämät paperit Mihailin pöydälle ja olivat lähdössä pois, kun huoneen ovelta kuului koputus.

”Niin?” Mihail kysyi.

”He-herra ruhtinas, te-teille on vieras”, vartija vastasi.

”Pieni hetki”, Mihail sanoi.

Mihail kääntyi nopeasti Nellin ja Ahdin suuntaan.

”Menkää nopeasti tuolta toisesta ovesta”, Mihail sanoi.

Mihail osoitti kädellään huoneen perällä olevaa pienempää ovea, jota hän itse käytti kulkiessaan työhuoneensa ja makuusalinsa välillä.

”Selvä”, Ahti sanoi.

Nelli ja Ahti eivät ehtineet liikahtaa, kun huoneen pääovi aukesi. Sisään astuu mustaan kaapuun pukeutunut mies.

”Anteeksi, en kai häiritse mitään”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.