torstai 27. maaliskuuta 2014

Kohti Imperasin laaksoa



Betula nana, osa 128

Vain muutama minuutti mustaan kaapuun pukeutuneen miehen katoamisen jälkeen Mihail kuuli liskojen äänet. Hetken päästä Sarnel, Narsha ja Namdi alaisineen ilmestyivät liskoilla ratsastaen metsän keskeltä. Heidän yläpuolellaan seurasivat Sija, Nav, Nev ja Niv.

”Mihail, mitä tapahtui?” Sarnel kysyi pysäytettyään ratsunsa aivan Mihailin eteen ja hypättyään maahan Mihailin eteen.

”Tein mielenkiintoisen sopimuksen”, Mihail vastasi.

Mihail saattoi jo nyt tuntea vieraan voiman kulkevan suonissaan. Voimaa oli paljon eikä se sekoittunut hänen omaansa. Mihail saattoi tarkasti ohjailla kumpiakin erikseen.

”Mitä puhut?” Namdi kysyi.

”Tiedän minne meidän pitää mennä seuraavaksi. Tiedän missä Emily on”, Mihail sanoi välittämättä kysymyksestä ja muiden ihmettelevistä ilmeistä.

”Et voi noin vain lähteä Imperasiin”, Namdi sanoi.

”Jos olet sitä mieltä, niin älä lähde mukaan”, Mihail sanoi.

Namdi katsoi Mihailia vakavana.

”Karshaanit eivät tule sotkeutumaan tähän. Tämä ei ole kansamme asia”, Namdi sanoi.

”Olette jo sotkeutuneet tähän, mutta voittehan aina sulkea porttinne ja kuvitella, ettei maailma kosketa teitä. Maailma tulee vielä joku päivä porteillenne ja kaataa ne. Sinä päivänä toivotte, ettette olisi koskaan porttejanne sulkeneet”, Mihail sanoi.

”Uhkailetko minua?” Namdi kysyi.

”Ei minun tarvitse”, Mihail vastasi.

Mihail ja Namdi taistelivat katseillaan. Namdi kärsi tappion.

”Lähdetään”, Namdi sanoi alaisilleen.

Sarnel hyppäsi liskonsa selästä ja otti matkatavaransa. Narsha sen sijaan ei tiennyt mitä hänen olisi tehtävä.

”Jää sinä heidän seuraan. En halua sinua enää riesakseni”, Namdi sanoi Narshalle ja ratkaisi tämän päätösongelman.

Narsha laskeutui pelokkaasti liskonsa selästä. Namdin alaiset kuormasivat osan tavaroista vapautuneiden liskojen selkään, jotta koko ryhmän matkanteko olisi nopeampaa.

”Hyvästi, ehkä tapaamme vielä joku kaunis päivä”, Namdi sanoi hyvästiksi pääasiassa Mihailille.

”Toivokaamme molemmat, ettei sitä päivää koskaan koita”, Mihail sanoi.

Namdi nyökkäsi. Sitten karshaanit lähtivät ja jättivät Mihailin, Sarnelin ja Narshan kolmistaan pienelle aukealle.

”Mitä on tapahtunut?” Sarnel kysyi uudelleen, kun liskot ratsastajineen olivat kadonneet metsään.

”Tein sopimuksen, jolla sain vipuvoimaa sitä varten, kun pääsemme Imperasiin”, Mihail vastasi.

”Haluat siis, että menemme sinne?” Sarnel kysyi.

”Kyse ei ole halusta. Minun on pakko pelastaa Emily. Rakastan häntä”, Mihail vastasi.

”Emily pitää ehdottomasti löytää”, Sija sanoi.

”Hyvä on. En pidä tästä, mutta seison kanssasi”, Sarnel sanoi.

”Minä lähden myös mukaan”, Narsha sanoi.

”Tietysti lähdet, ei sinulla ole muutakaan paikkaa mihin mennä”, Mihail sanoi.

Koko joukko piti lyhyen lepotauon ennen kuin Sarnel loitsi lentävän mattonsa esiin ja matka Imperasiin alkoi.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Kaaoksen kauppaa II



Betula nana, osa 127

”Milloin sota alkoi?” Mihail kysyi.

”Tässä pikkuhiljaa. Suuria taisteluja ei vielä ole ollut, kun osapuolet testaavat toistensa voimia”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Miksi nyt? Eihän kummallakaan ole mitään syytä aloittaa sotaa?” Mihail ihmetteli.

”Minä autoin hieman”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Miksi? Mitä yrität saavuttaa?” Mihail kysyi.

”Se on asia, joka ei kosketa sinua”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

Mihail käänsi katseensa synkkänä maahan. Hän ei tiennyt mihin oli sotkeutumassa. Hän kuitenkin oli varma, että nyt oli viimeinen hetki kääntyä pois. Mihail nosti katseensa ja huomasi, että mustaan kaapuun pukeutunut mies oli tekemässä lähtöä.

”Ystäväsi löytävät sinut pian”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Onko meillä siis sopimus?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies kysyi.

Mihail nielaisi.

”Minun ei tarvitse tehdä muuta kuin hakea Emily ja mennä kotiseudulleni?” Mihail kysyi.

”Ei, mutta toivon, että tutustut tutkimukseeni”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

Mihail nyökkäsi uudelleen, mutta oli edelleen epävarma.

”Onko meillä siis sopimus?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies kysyi toistamiseen.

”Voinko luottaa siihen, että pidät sanasi?” Mihail kysyi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies naurahti.

”Jos sanon, että voit, uskoisitko minua?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies kysyi.

”En”, Mihail vastasi.

”En siis sano, voiko minuun luottaa vai ei. Saat itse päättää luotatko”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies ei kysynyt kolmatta kertaa sopimuksesta. Hän jäi vain odottamaan vastausta. Mihail tunsi, ettei mustaan kaapuun pukeutunut mies odottaisi kauaa.

”Kuinka paljon taikavoimaa tarjoat minulle?” Mihail kysyi.

”Enemmän kuin tarvitset”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Meillä on siis sopimus”, Mihail sanoi.

”Hienoa. Ota tämä ja pistä kaulaasi”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi ja heitti Mihailille pienen kaulakorun.

”Mitä tämä koru tekee?” Mihail kysyi, mutta mustaan kaapuun pukeutunut mies oli jo kadonnut.

Mihail katsoi korua. Koru oli muodoton metallikiekko, jonka keskelle oli upotettu punainen kivi. Mihail asetti korun kaulaansa. Sopimus oli sillä sinetöity. Paluuta ei ollut. Ei ainakaan ilman kohtalokkaita seuraamuksia.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Kaaoksen kauppaa



Betula nana, osa 126

”Haluat siis, että Emilyn löydettyäni vien hänet mukanani synnyinseudulleni?” Mihail kysyi mustaan kaapuun pukeutuneelta mieheltä.

”Kyllä. Tätä tehtävää vastaan tarjoan sinulle roppakaupalla taikavoimaa sekä hieman lukemista”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi ja nosti viereltään maasta paksun kirjan.

”Mikä kirja se on?” Mihail kysyi.

”Tämä on minun kirjoittamani tutkimus uudesta taikuudenalasta, jota ei vielä ole herätetty olemassaoloon”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Mikä taikuudenala sellainen on?” Mihail ihmetteli.

”Kuolleestamanaus”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

Nuotio lehahti niin, että oli sammua. Mihail tunsi yhtäkkiä olonsa kylmäksi. Tuntui aivan kuin lämpötila olisi laskenut monella asteella ja ilmankosteus moninkertaistunut.

”Mitä kuolleestamanaus on?” Mihail kysyi, vaikka ei ollut varma halusiko tietää.

”Sen sinä saat itse keksiä. Tämä ei ole loitsukirja, tämä on tutkimus”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi ja ojensi kirjan.

Mihail otti kirjan vastaan. Kirja oli paksu ja painava. Kirjan selkämys ja kannet oli vahvistettu pronssilla. Metalli oli kylmää.

”Mitä minun pitää tehdä tälle tutkimuksellesi?” Mihail kysyi.

”Ei välttämättä mitään. Lue, jos siltä tuntuu”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Miksi sitten annat tämän minulle?” Mihail kysyi.

”Toivon, että inspiroituisit siitä”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

Mihail avasi kirjan. Sivut olivat täynnä pienellä käsialalla kirjoitettua tekstiä. Merkit ja kieli eivät kuitenkaan olleet Mihailille tuttuja.

”En osaa lukea tätä”, Mihail sanoi.

”Tässä on vihjeitä. Olet viisas nuorimies, joten loput keksit varmasti itse”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi ja heitti Mihailille kaapunsa sisältä ottamansa pergamenttirullan.

Mihail otti pergamentin vastaan ja oli avaamassa sitä, kun mustaan kaapuun pukeutunut mies keskeytti hänet.

”Ei nyt. Sinulla on tärkeämpääkin tekemistä. Lähde hakemaan Emilyä”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi ja nousi ylös lähteäkseen

”Kuinka edes pääsen Imperasiin?” Mihail kysyi.

”Kyllä sinä jotakin keksit”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Entä purppuraneuvosto ja heidän armeijansa?” Mihail kysyi.

”Etkö ole kuullut?” mustaan kaapuun pukeutunut mies kysyi.

”Mistä?” Mihail kysyi.

”Sota on alkanut”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Mikä sota?” Mihail kysyi.

”Keisarikunnan ja Imperiumin välinen sota”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Musta varjo III



Betula nana, osa 125

Mihail hyökkäsi kaikella voimallaan ja raivollaan mustaan kaapuun pukeutuneen miehen kimppuun. Hän ei halunnut muuta kuin tappaa ja tuhota mustaan kaapuun pukeutuneen miehen. Ja hänen raivonsa olikin valtava.

Mihailin raivo suurimmillaankaan ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen mahtiin, jonka mustaan kaapuun pukeutunut mies omasi. Mustaan kaapuun pukeutuneen miehen kädenheilautuksella torjumat jäävaarnat pudottelivat oksia lähimetsästä.

”Tuhlaat voimiasi aivan turhaan. Et saa minun naarmuakaan aikaan”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Miksi minun ei pitäisi tuhlata voimiani sinuun? Sinä olet voima kaiken pahan takana tässä maailmassa ja sinut pitäisi tuhota”, Mihail kysyi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies nauroi.

”Totta. Olen itse pahuus. Tai ennemmin itse kaaos. Monesti olemme kuitenkin sama asia. Sinun ei kuitenkaan kannata tuhlata voimiasi, koska et mahda minulle mitään. Sitä vastoin sinun kannattaa hyötyä minusta”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Millä tavalla minä voisin hyötyä sinusta?” Mihail kysyi.

”Siihen kysymykseen vain sinä osaat vastata”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

Mihail tuhahti ja sylkäisi maahan itsensä ja mustaan kaapuun pukeutuneen miehen väliin. Mustaan kaapuun pukeutunut mies hymähti kylmäviileästi sylkäisylle.

”Mistä minä voin tietää, kuinka voin hyötyä sinusta?” Mihail kysyi.

”Helposti. Sinun pitää vain keksiä, mitä haluat”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

Mihail huokaisi ja käveli takaisin nuotiolle istumaan. Mihail viskaisi nuotioon muutaman puun lisää, ettei tuli sammuisi. Mustaan kaapuun pukeutunut mies seurasi Mihailia takaisin nuotiolle.

”Ei sinun pitäisi edes miettiä tätä”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Mihail nosti katseensa nuotiosta mustaan kaapuun pukeutuneeseen mieheen.

”Haluan löytää Emilyn”, Mihail sanoi.

”Se olkoon ensimmäinen askeleesi eteenpäin”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Ja sinä varmaan tiedät toisen askeleen?” Mihail kysyi.

”Kyllä ja pari seuraavaakin”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Aloitetaan nyt kuitenkin ensimmäisestä askeleesta”, Mihail sanoi.

”Oikein”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.