Kaaoksen kauppaa II

Betula nana, osa 127

”Milloin sota alkoi?” Mihail kysyi.

”Tässä pikkuhiljaa. Suuria taisteluja ei vielä ole ollut, kun osapuolet testaavat toistensa voimia”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Miksi nyt? Eihän kummallakaan ole mitään syytä aloittaa sotaa?” Mihail ihmetteli.

”Minä autoin hieman”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Miksi? Mitä yrität saavuttaa?” Mihail kysyi.

”Se on asia, joka ei kosketa sinua”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

Mihail käänsi katseensa synkkänä maahan. Hän ei tiennyt mihin oli sotkeutumassa. Hän kuitenkin oli varma, että nyt oli viimeinen hetki kääntyä pois. Mihail nosti katseensa ja huomasi, että mustaan kaapuun pukeutunut mies oli tekemässä lähtöä.

”Ystäväsi löytävät sinut pian”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Onko meillä siis sopimus?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies kysyi.

Mihail nielaisi.

”Minun ei tarvitse tehdä muuta kuin hakea Emily ja mennä kotiseudulleni?” Mihail kysyi.

”Ei, mutta toivon, että tutustut tutkimukseeni”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

Mihail nyökkäsi uudelleen, mutta oli edelleen epävarma.

”Onko meillä siis sopimus?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies kysyi toistamiseen.

”Voinko luottaa siihen, että pidät sanasi?” Mihail kysyi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies naurahti.

”Jos sanon, että voit, uskoisitko minua?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies kysyi.

”En”, Mihail vastasi.

”En siis sano, voiko minuun luottaa vai ei. Saat itse päättää luotatko”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies ei kysynyt kolmatta kertaa sopimuksesta. Hän jäi vain odottamaan vastausta. Mihail tunsi, ettei mustaan kaapuun pukeutunut mies odottaisi kauaa.

”Kuinka paljon taikavoimaa tarjoat minulle?” Mihail kysyi.

”Enemmän kuin tarvitset”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Meillä on siis sopimus”, Mihail sanoi.

”Hienoa. Ota tämä ja pistä kaulaasi”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi ja heitti Mihailille pienen kaulakorun.

”Mitä tämä koru tekee?” Mihail kysyi, mutta mustaan kaapuun pukeutunut mies oli jo kadonnut.

Mihail katsoi korua. Koru oli muodoton metallikiekko, jonka keskelle oli upotettu punainen kivi. Mihail asetti korun kaulaansa. Sopimus oli sillä sinetöity. Paluuta ei ollut. Ei ainakaan ilman kohtalokkaita seuraamuksia.