Kohti Imperasin laaksoa

Betula nana, osa 128

Vain muutama minuutti mustaan kaapuun pukeutuneen miehen katoamisen jälkeen Mihail kuuli liskojen äänet. Hetken päästä Sarnel, Narsha ja Namdi alaisineen ilmestyivät liskoilla ratsastaen metsän keskeltä. Heidän yläpuolellaan seurasivat Sija, Nav, Nev ja Niv.

”Mihail, mitä tapahtui?” Sarnel kysyi pysäytettyään ratsunsa aivan Mihailin eteen ja hypättyään maahan Mihailin eteen.

”Tein mielenkiintoisen sopimuksen”, Mihail vastasi.

Mihail saattoi jo nyt tuntea vieraan voiman kulkevan suonissaan. Voimaa oli paljon eikä se sekoittunut hänen omaansa. Mihail saattoi tarkasti ohjailla kumpiakin erikseen.

”Mitä puhut?” Namdi kysyi.

”Tiedän minne meidän pitää mennä seuraavaksi. Tiedän missä Emily on”, Mihail sanoi välittämättä kysymyksestä ja muiden ihmettelevistä ilmeistä.

”Et voi noin vain lähteä Imperasiin”, Namdi sanoi.

”Jos olet sitä mieltä, niin älä lähde mukaan”, Mihail sanoi.

Namdi katsoi Mihailia vakavana.

”Karshaanit eivät tule sotkeutumaan tähän. Tämä ei ole kansamme asia”, Namdi sanoi.

”Olette jo sotkeutuneet tähän, mutta voittehan aina sulkea porttinne ja kuvitella, ettei maailma kosketa teitä. Maailma tulee vielä joku päivä porteillenne ja kaataa ne. Sinä päivänä toivotte, ettette olisi koskaan porttejanne sulkeneet”, Mihail sanoi.

”Uhkailetko minua?” Namdi kysyi.

”Ei minun tarvitse”, Mihail vastasi.

Mihail ja Namdi taistelivat katseillaan. Namdi kärsi tappion.

”Lähdetään”, Namdi sanoi alaisilleen.

Sarnel hyppäsi liskonsa selästä ja otti matkatavaransa. Narsha sen sijaan ei tiennyt mitä hänen olisi tehtävä.

”Jää sinä heidän seuraan. En halua sinua enää riesakseni”, Namdi sanoi Narshalle ja ratkaisi tämän päätösongelman.

Narsha laskeutui pelokkaasti liskonsa selästä. Namdin alaiset kuormasivat osan tavaroista vapautuneiden liskojen selkään, jotta koko ryhmän matkanteko olisi nopeampaa.

”Hyvästi, ehkä tapaamme vielä joku kaunis päivä”, Namdi sanoi hyvästiksi pääasiassa Mihailille.

”Toivokaamme molemmat, ettei sitä päivää koskaan koita”, Mihail sanoi.

Namdi nyökkäsi. Sitten karshaanit lähtivät ja jättivät Mihailin, Sarnelin ja Narshan kolmistaan pienelle aukealle.

”Mitä on tapahtunut?” Sarnel kysyi uudelleen, kun liskot ratsastajineen olivat kadonneet metsään.

”Tein sopimuksen, jolla sain vipuvoimaa sitä varten, kun pääsemme Imperasiin”, Mihail vastasi.

”Haluat siis, että menemme sinne?” Sarnel kysyi.

”Kyse ei ole halusta. Minun on pakko pelastaa Emily. Rakastan häntä”, Mihail vastasi.

”Emily pitää ehdottomasti löytää”, Sija sanoi.

”Hyvä on. En pidä tästä, mutta seison kanssasi”, Sarnel sanoi.

”Minä lähden myös mukaan”, Narsha sanoi.

”Tietysti lähdet, ei sinulla ole muutakaan paikkaa mihin mennä”, Mihail sanoi.

Koko joukko piti lyhyen lepotauon ennen kuin Sarnel loitsi lentävän mattonsa esiin ja matka Imperasiin alkoi.