Suuren keisarikunnan kenraalit III

Betula pubescens, osa 36

Edkar tunsi keskustelun alkavan kuivua kokoon. Hän olisi sentään olettanut, että keisarikunnan kenraalit olisivat valmistautuneet heidän tuloonsa jollakin tavalla ja antaneet heille ohjeistuksia. Asianlaita näytti olevan niin, että ainoa valmistelu heidän varalleen oli leirin paikan päättäminen. Kenraali Rooseburgkin käänsi katseensa kenraalikollegoihinsa, jotka puolestaan eivät reagoineet asiaan millään tavalla.

”Onko minulle ja armeijalleni siis suunniteltu jonkinlaista tehtävää?” Edkar kysyi.

Kenraali Rooseburg käänsi katseensa takaisin Edkariin ja mietti hetken ajan sanojaan.

”Toistaiseksi voitte odottaa valmiudessa omalla leirialueellanne. Ilmoitamme sitten, kun suunnitelmiin on tulossa jotakin muutoksia”, kenraali Rooseburg vastasi.

Edkar nyökkäsi.

”Teillä ei ole tähän mitään lisättävää?” Edkar kysyi.

Kenraali Rooseburg pudisti päätään.

”Kerromme teille sitten, kun on. Toistaiseksi olette vain reservissä”, kenraali Rooseburg vastasi.

”Sitten me voimme varmaan palata omaan leiriimme”, Edkar sanoi.

”Mikäli niin katsotte parhaaksi. Lähettimme löytävät teidät sieltä, kun tarve niin vaatii”, kenraali Rooseburg sanoi.

Edkar kääntyi ja marssi ulos teltastaan. Kapteenit Kallas ja Waelde sekä Miranda seurasivat pienen hetken epäröinnin päästä perässä, kun tajusivat kenraalin jo lähteneen ja jättäneen heidät yksin keisarikunnan kenraalien katseiden alle.

Teltan ulkopuolella odottanut Suuren keisarikunnan edustaja oli silminnähden yllättynyt heidän nopeasta poistumisestaan.

”Herra kenraali, sujuiko kaikki hyvin?” Keisarikunnan edustaja kysyi.

”Odotusten mukaan. Palaamme nyt leiriimme”, Edkar sanoi.

Keisarikunnan edustaja nyökkäsi ja lähti hieman hämmentyneenä johdattamaan seuruetta takaisin ratsujensa luokse. Edkar ei säästellyt tuohtumustaan purettavaksi oman telttansa sisälle vaan antoi sen paistaa läpi koko matkan kenraalien teltalta kuolleiden armeijan leiriin saakka. Vasta oman leirin sisällä hän koki olonsa helpottavan. Armeijansa ympäröimänä hän pystyi luottamaan olevansa turvassa. Suuren keisarikunnan keskusleiri oli tuntunut kuin vihollisen leiriltä.

Suuren keisarikunnan kenraalit II

Betula pubescens, osa 35

Keisarikunnan edustaja käveli tottuneesti pitkin telttojen välisiä käytäviä. Hänen perässään seurasi ensimmäisenä Edkar ja hänen jäljessään kulkivat kapteenit Kallas ja Waelde sekä Miranda ja viimeisenä seurasivat ne henkivartijat, jotka oli vielä otettu mukaan. Edkar ei osannut odottaa oikein muuta kuin kylmää vastaanottoa. Hänen odotuksissaan lähinnä inhon määrä ja sen näyttämisen taso olivat asioita, jotka saattaisivat vaihdella henkilöstä toiseen. Minkäänlaista myötätuntoa hän ei odottanut.

Lopulta keisarikunnan edustaja pysähtyi erään teltan eteen ja kääntyi kohti Edkaria.

”Tässä, arvon kenraali”, keisarikunnan edustaja sanoi.

Keisarikunnan edustaja ojensi kätensä kohti teltan ovea ja oven molemmin puolin seisovat sotilaat avasivat kankaisen oven omilta puoliltaan.

”Pyydän henkivartijoitanne odottamaan tässä ulkopuolella, hyvä kenraali”, keisarikunnan edustaja sanoi.

Edkar nyökkäsi hyväksyvästi henkivartijoilleen, jotka jäivät odottamaan teltan ulkopuolelle. Sitten Edkar astui sisään telttaan kapteenien Kallaksen ja Waleden sekä Mirandan kanssa.

Teltta oli suuri ja sen sisään mahtui paljon väkeä ja paljon väkeä siellä olikin. Useiden kenraalien lisäksi teltassa oli joukko alempia upseereja sekä avustajia ja palvelusväkeä. Teltassa ollut puheensorina hiljeni heidän astuessa sisään ja kaikkien katseet kääntyivät heihin. Kukaan ei sanonut mitään, joten Edkar päätti aloittaa.

”Hyvää päivää! Minä olen Netronovalan armeijan kenraali Edkar Netronova. Tulin tänne keskustelemaan yhteistyöstä, jota meidän on määrä harjoittaa”, Edkar sanoi.

Hiljaisuus palasi telttaan. Edkar katsoi Suuren keisarikunnan kenraaleja, jotka vastasivat katseeseen kylmäävästi. Lopulta kenraalijoukon reunalla ollut kenraali astui pois karttapöydän, jonka ympärillä kaikki kenraalit olivat, luota ja tuli tervehtimään tulijoita.

”Päivää myös teille. Minä olen kenraali Oscar Rooseburg. Minun pääasiallisena tehtävänäni on johtaa tätä Suuren keisarikunnan armeijan keskusleiriä ja vastata sen kävijöiden turvallisuudesta. Toivotan teidät seurueinenne tervetulleeksi”, kenraali sanoi.

Edkar päätti esitellä kenraali Rooseburgille ja muille teltan kuulijoille seurueensa.

”Kiitän tervetulosanoistasi. Seuranani minulla on kapteeni Kallas omasta upseerikunnastani ja kapteeni Waelde, joka on toiminut oppaanamme, Emnetumin ruhtinaskunna armeijasta sekä kirjurini ja avustajani Miranda”, Edkar sanoi.

Kenraali Rooseburg nyökkäili ja hänen katseensa viipyi erityisen pitkään kapteeni Waeldessa.

”Toivottavasti olette ehtineet jo levätä matkanne jälkeen. Ymmärtääkseni olette tulleet hyvin kaukaa”, kenraali Rooseburg sanoi.

”Olemme ehtineet asettua meille määrättyyn paikkaan ja olemme valmiita toimimaan, jos se hetki saapuu”, Edkar sanoi.

”Hyvä, hyvä”, kenraali Rooseburg sanoi.

Suuren keisarikunnan kenraalit

Betula pubescens, osa 34

Suuren keisarikunnan armeijoiden keskusleiri oli suureellinen sekä huomattavan vahvasti linnoitettu. Moni pienempi ruhtinas olisi ollut kateellinen siitä linnoituksesta, jollaiseksi leiri oli rakennettu. Keskusleiri oli tarkoitettu pääasiassa juuri kenraalien tapaamisia varten sekä myös armeijoiden keskusjohdon käyttöön. Leirin kaikki sotilaat olivat eliittisotilaita, joiden tehtävänä oli toimia lähinnä henkivartiokaartina leirin asukeille, joita olivat upseerien lisäksi kirjureiden ja muiden avustajien sekä pääkaupungin poliitikkojen runsaat joukot.

Edkar ratsasti sisään keskusleirin portista. Hän oletti, että jatkossa paikka tulisi hänellekin tutuksi. Mieluummin hän olisi tutustunut Aegyzaan. Edkarin perässä ratsastivat kapteenit Kallas ja Waelde sekä Miranda ja lisäksi heidän henkivartijansa.  Edkar oli määrännyt mukaan paljon enemmän henkivartijoita kuin olisi missään mielessä ollut pakollista. Oli hyvä näyttää keisarikunnan sotilaille ja varsinkin upseereille, etteivät netronovalaiset olleet tulleet vain puuhastelemaan pohjoiseen. Henkivartijoiden lisäksi matkassa oli keskusleirin ulkopuolelle jäänyt saattava osasto.

Seurue ohjattiin leirin ytimeen, jossa heitä kehotettiin laskeutumaan ratsailta. Heidän saapumistaan oli tullut seuraamaan suuri joukko sotilaita, upseereja ja poliitikkoja. Kaikki katselivat heitä uteliaina ja puhuivat vierustovereidensa kanssa. Edkar epäili, etteivät puheet olleet vain uteliaita.

”Herra kenraali, mitä mieltä olette?” Gauen kysyi.

”Olen tyytyväinen, että meidät otettiin näin pian vastaan”, Edkar vastasi.

”Niin, se on hyvä. Myös leiri näyttää hyvin varustellulta. Imperiumin armeijalla ei varmasti ole mitään mahdollisuuksia”, Gauen sanoi.

”Jos Imperiumin armeijalla ei olisi mitään mahdollisuuksia Suuren keisarikunnan armeijaa vastaan, kukaan meistä ei olisi nyt täällä”, Edkar sanoi.

Kapteeni Waelde hiljeni.

Heidän luokseen tuli keisarikunnan armeijan edustaja. Sama edustaja oli aiemmin käynyt tutustumassa kuolleiden armeijan leiriin ja kutsumassa Edkarin tapaamiseen Suuren keisarikunnan kenraalien kanssa.

”Hyvä kenraali, tervetuloa vaatimattomaan leiriimme. Toivottavasti matkanne sujui hyvin”, keisarikunnan edustaja sanoi.

”Se sujui ihan hyvin, mutta välillä viitoituksessa oli puutteita”, Edkar sanoi.

”Pahoittelen sitä, herra kenraali. Luulen, että viitoituksia ei ole laitettukaan sen vuoksi, että vihollisen tiedustelutoiminta olisi vaikeampaa. Emme halua tehdä sitä liian helpoksi”, keisarikunnan edustaja sanoi.

”Ymmärrän. Ja nopeastihan seutu tulee meille tutuksi”, Edkar sanoi.

”Niin varmasti, herra kenraali”, keisarikunnan edustaja sanoi.

Keisarikunnan edustaja vilkaisi Edkarin takana odottavaan seurueeseen.

”Pahoittelen, hyvä kenraali, mutta joutunette jättämään osan henkivartijoistanne tähän. Tapaamisalue käy muuten liian ahtaaksi”, keisarikunnan edustaja sanoi.

”Miehet voivat varmaan jäädä tähän odottamaan?” Edkar kysyi.

”Tietenkin, arvon kenraali”, keisarikunnan edustaja sanoi.

Edkar määräsi suurimman osan henkivartijoiksi ottamistaan jäämään hevosten kanssa kentälle. Muiden kanssa he lähtivät seuraamaan keisarikunnan edustajaa, joka lähti johdattamaan heitä kohti tapaamispaikaksi määrättyä telttaa.