Suuren keisarikunnan kenraalit

Betula pubescens, osa 34

Suuren keisarikunnan armeijoiden keskusleiri oli suureellinen sekä huomattavan vahvasti linnoitettu. Moni pienempi ruhtinas olisi ollut kateellinen siitä linnoituksesta, jollaiseksi leiri oli rakennettu. Keskusleiri oli tarkoitettu pääasiassa juuri kenraalien tapaamisia varten sekä myös armeijoiden keskusjohdon käyttöön. Leirin kaikki sotilaat olivat eliittisotilaita, joiden tehtävänä oli toimia lähinnä henkivartiokaartina leirin asukeille, joita olivat upseerien lisäksi kirjureiden ja muiden avustajien sekä pääkaupungin poliitikkojen runsaat joukot.

Edkar ratsasti sisään keskusleirin portista. Hän oletti, että jatkossa paikka tulisi hänellekin tutuksi. Mieluummin hän olisi tutustunut Aegyzaan. Edkarin perässä ratsastivat kapteenit Kallas ja Waelde sekä Miranda ja lisäksi heidän henkivartijansa.  Edkar oli määrännyt mukaan paljon enemmän henkivartijoita kuin olisi missään mielessä ollut pakollista. Oli hyvä näyttää keisarikunnan sotilaille ja varsinkin upseereille, etteivät netronovalaiset olleet tulleet vain puuhastelemaan pohjoiseen. Henkivartijoiden lisäksi matkassa oli keskusleirin ulkopuolelle jäänyt saattava osasto.

Seurue ohjattiin leirin ytimeen, jossa heitä kehotettiin laskeutumaan ratsailta. Heidän saapumistaan oli tullut seuraamaan suuri joukko sotilaita, upseereja ja poliitikkoja. Kaikki katselivat heitä uteliaina ja puhuivat vierustovereidensa kanssa. Edkar epäili, etteivät puheet olleet vain uteliaita.

”Herra kenraali, mitä mieltä olette?” Gauen kysyi.

”Olen tyytyväinen, että meidät otettiin näin pian vastaan”, Edkar vastasi.

”Niin, se on hyvä. Myös leiri näyttää hyvin varustellulta. Imperiumin armeijalla ei varmasti ole mitään mahdollisuuksia”, Gauen sanoi.

”Jos Imperiumin armeijalla ei olisi mitään mahdollisuuksia Suuren keisarikunnan armeijaa vastaan, kukaan meistä ei olisi nyt täällä”, Edkar sanoi.

Kapteeni Waelde hiljeni.

Heidän luokseen tuli keisarikunnan armeijan edustaja. Sama edustaja oli aiemmin käynyt tutustumassa kuolleiden armeijan leiriin ja kutsumassa Edkarin tapaamiseen Suuren keisarikunnan kenraalien kanssa.

”Hyvä kenraali, tervetuloa vaatimattomaan leiriimme. Toivottavasti matkanne sujui hyvin”, keisarikunnan edustaja sanoi.

”Se sujui ihan hyvin, mutta välillä viitoituksessa oli puutteita”, Edkar sanoi.

”Pahoittelen sitä, herra kenraali. Luulen, että viitoituksia ei ole laitettukaan sen vuoksi, että vihollisen tiedustelutoiminta olisi vaikeampaa. Emme halua tehdä sitä liian helpoksi”, keisarikunnan edustaja sanoi.

”Ymmärrän. Ja nopeastihan seutu tulee meille tutuksi”, Edkar sanoi.

”Niin varmasti, herra kenraali”, keisarikunnan edustaja sanoi.

Keisarikunnan edustaja vilkaisi Edkarin takana odottavaan seurueeseen.

”Pahoittelen, hyvä kenraali, mutta joutunette jättämään osan henkivartijoistanne tähän. Tapaamisalue käy muuten liian ahtaaksi”, keisarikunnan edustaja sanoi.

”Miehet voivat varmaan jäädä tähän odottamaan?” Edkar kysyi.

”Tietenkin, arvon kenraali”, keisarikunnan edustaja sanoi.

Edkar määräsi suurimman osan henkivartijoiksi ottamistaan jäämään hevosten kanssa kentälle. Muiden kanssa he lähtivät seuraamaan keisarikunnan edustajaa, joka lähti johdattamaan heitä kohti tapaamispaikaksi määrättyä telttaa.