Betula pubescens, osa 36
Edkar tunsi keskustelun alkavan kuivua kokoon. Hän olisi
sentään olettanut, että keisarikunnan kenraalit olisivat valmistautuneet heidän
tuloonsa jollakin tavalla ja antaneet heille ohjeistuksia. Asianlaita näytti
olevan niin, että ainoa valmistelu heidän varalleen oli leirin paikan
päättäminen. Kenraali Rooseburgkin käänsi katseensa kenraalikollegoihinsa,
jotka puolestaan eivät reagoineet asiaan millään tavalla.
”Onko minulle ja armeijalleni siis suunniteltu jonkinlaista
tehtävää?” Edkar kysyi.
Kenraali Rooseburg käänsi katseensa takaisin Edkariin ja
mietti hetken ajan sanojaan.
”Toistaiseksi voitte odottaa valmiudessa omalla
leirialueellanne. Ilmoitamme sitten, kun suunnitelmiin on tulossa jotakin
muutoksia”, kenraali Rooseburg vastasi.
Edkar nyökkäsi.
”Teillä ei ole tähän mitään lisättävää?” Edkar kysyi.
Kenraali Rooseburg pudisti päätään.
”Kerromme teille sitten, kun on. Toistaiseksi olette vain
reservissä”, kenraali Rooseburg vastasi.
”Sitten me voimme varmaan palata omaan leiriimme”, Edkar
sanoi.
”Mikäli niin katsotte parhaaksi. Lähettimme löytävät teidät
sieltä, kun tarve niin vaatii”, kenraali Rooseburg sanoi.
Edkar kääntyi ja marssi ulos teltastaan. Kapteenit Kallas ja
Waelde sekä Miranda seurasivat pienen hetken epäröinnin päästä perässä, kun
tajusivat kenraalin jo lähteneen ja jättäneen heidät yksin keisarikunnan
kenraalien katseiden alle.
Teltan ulkopuolella odottanut Suuren keisarikunnan edustaja
oli silminnähden yllättynyt heidän nopeasta poistumisestaan.
”Herra kenraali, sujuiko kaikki hyvin?” Keisarikunnan
edustaja kysyi.
”Odotusten mukaan. Palaamme nyt leiriimme”, Edkar sanoi.
Keisarikunnan edustaja nyökkäsi ja lähti hieman
hämmentyneenä johdattamaan seuruetta takaisin ratsujensa luokse. Edkar ei
säästellyt tuohtumustaan purettavaksi oman telttansa sisälle vaan antoi sen
paistaa läpi koko matkan kenraalien teltalta kuolleiden armeijan leiriin
saakka. Vasta oman leirin sisällä hän koki olonsa helpottavan. Armeijansa
ympäröimänä hän pystyi luottamaan olevansa turvassa. Suuren keisarikunnan
keskusleiri oli tuntunut kuin vihollisen leiriltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti