Betula pubescens, osa 35
Keisarikunnan edustaja käveli tottuneesti pitkin telttojen
välisiä käytäviä. Hänen perässään seurasi ensimmäisenä Edkar ja hänen
jäljessään kulkivat kapteenit Kallas ja Waelde sekä Miranda ja viimeisenä
seurasivat ne henkivartijat, jotka oli vielä otettu mukaan. Edkar ei osannut
odottaa oikein muuta kuin kylmää vastaanottoa. Hänen odotuksissaan lähinnä
inhon määrä ja sen näyttämisen taso olivat asioita, jotka saattaisivat
vaihdella henkilöstä toiseen. Minkäänlaista myötätuntoa hän ei odottanut.
Lopulta keisarikunnan edustaja pysähtyi erään teltan eteen
ja kääntyi kohti Edkaria.
”Tässä, arvon kenraali”, keisarikunnan edustaja sanoi.
Keisarikunnan edustaja ojensi kätensä kohti teltan ovea ja
oven molemmin puolin seisovat sotilaat avasivat kankaisen oven omilta
puoliltaan.
”Pyydän henkivartijoitanne odottamaan tässä ulkopuolella,
hyvä kenraali”, keisarikunnan edustaja sanoi.
Edkar nyökkäsi hyväksyvästi henkivartijoilleen, jotka jäivät
odottamaan teltan ulkopuolelle. Sitten Edkar astui sisään telttaan kapteenien
Kallaksen ja Waleden sekä Mirandan kanssa.
Teltta oli suuri ja sen sisään mahtui paljon väkeä ja paljon
väkeä siellä olikin. Useiden kenraalien lisäksi teltassa oli joukko alempia
upseereja sekä avustajia ja palvelusväkeä. Teltassa ollut puheensorina hiljeni
heidän astuessa sisään ja kaikkien katseet kääntyivät heihin. Kukaan ei sanonut
mitään, joten Edkar päätti aloittaa.
”Hyvää päivää! Minä olen Netronovalan armeijan kenraali
Edkar Netronova. Tulin tänne keskustelemaan yhteistyöstä, jota meidän on määrä
harjoittaa”, Edkar sanoi.
Hiljaisuus palasi telttaan. Edkar katsoi Suuren
keisarikunnan kenraaleja, jotka vastasivat katseeseen kylmäävästi. Lopulta
kenraalijoukon reunalla ollut kenraali astui pois karttapöydän, jonka ympärillä
kaikki kenraalit olivat, luota ja tuli tervehtimään tulijoita.
”Päivää myös teille. Minä olen kenraali Oscar Rooseburg. Minun
pääasiallisena tehtävänäni on johtaa tätä Suuren keisarikunnan armeijan
keskusleiriä ja vastata sen kävijöiden turvallisuudesta. Toivotan teidät
seurueinenne tervetulleeksi”, kenraali sanoi.
Edkar päätti esitellä kenraali Rooseburgille ja muille
teltan kuulijoille seurueensa.
”Kiitän tervetulosanoistasi. Seuranani minulla on kapteeni
Kallas omasta upseerikunnastani ja kapteeni Waelde, joka on toiminut
oppaanamme, Emnetumin ruhtinaskunna armeijasta sekä kirjurini ja avustajani
Miranda”, Edkar sanoi.
Kenraali Rooseburg nyökkäili ja hänen katseensa viipyi
erityisen pitkään kapteeni Waeldessa.
”Toivottavasti olette ehtineet jo levätä matkanne jälkeen.
Ymmärtääkseni olette tulleet hyvin kaukaa”, kenraali Rooseburg sanoi.
”Olemme ehtineet asettua meille määrättyyn paikkaan ja
olemme valmiita toimimaan, jos se hetki saapuu”, Edkar sanoi.
”Hyvä, hyvä”, kenraali Rooseburg sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti