Suuren keisarikunnan petos VI

Betula pubescens, osa 54

Taikapeilin Netronovalan päässä oleva Tammen seuraaja ei heti ymmärtänyt mitä Edkarin sanat tarkoittivat eikä hän hämmennykseltään osannut tehdä mitään. Edkar ei jäänyt odottamaan, että seuraajan ajatukset saisivat hänen sanoistaan kiinni.

”Lähetä heti joku herättämään mestarinne Tammi tai mene itse herättämään hänet”, Edkar sanoi.

Edkar oli ärtynyt. Hänellä ei ollut aikaa selittää asioita moneen kertaan. Hänen piti päästä jakamaan käskyjä, jotta armeijan leiri saataisiin purettua ja armeija olisi lähtövalmis heti tiedustelijoiden palattua.

”Niin. Aivan. Tarkoitan siis kyllä, arvon kenraali”, Tammen seuraaja sanoi.

Tammen seuraaja hävisi peilin ääreltä, mutta palasi pian takaisin.

”Palaan pian, herra kenraali. Lähetän heti herättämään mestaria”, Tammen seuraaja sanoi.

Tammen seuraaja katosi taas näkyvistä ja kuvan ulkopuolelta kantautui puhetta. Pienen odottelun jälkeen Tammen seuraaja palasi takaisin kuvaan.

”Arvon kenraali, mestaria on lähdetty herättämään. Hän tulee varmasti heti, kun kuulee mistä on kyse”, Tammen seuraaja sanoi.

”Hyvä”, Edkar sanoi.

Nils Tammea odotellessa Edkar puhui luonaan teltassa olevien Tammen seuraajien kanssa ja ohjeisti näitä jatkosta. Tammen seuraajat kävivät myös keskenään sananvaihtoa liittyen kuoleman eliksiiriin. Peilin takana oleva Tammen seuraaja lähetti herättäjän herättämään myös paremmin eliksiiristä ja sen koostumuksesta perillä olevia seuraajia.

Lopulta Nils Tammi oli herännyt ja päässyt peilin luokse.

”Arvon kenraali, mestari Nils Tammi on saapunut”, Tammen seuraaja sanoi.

Tammen seuraaja astui syrjään peilin edestä ja hänen tilalleen peilin toiselle puolelle astui Nils Tammi. Hän näytti väsyneeltä.

”Pahoittelen myöhäistä ajankohtaa”, Edkar sanoi.

”Ei teidän tarvitse pahoitella, arvon kenraali. Ymmärsin, että asiasi on tärkeä”, Nils sanoi.

”Se on myös epämieluisa”, Edkar sanoi.

Edkar ei tiennyt mistä aloittaisi ja ajatuksissaan hän painoi katseensa kohti maata.

”Kerro kaikki. Teen kaiken, mitä minun on vain mahdollista tehdä”, Nils sanoi.

Edkar nosti katseensa ja aloitti. Hän erotti jopa taikapeilin sumuisen näkymän läpi, että Nils Tammi oli vakavampi kuin koskaan ennen sinä aikana kuin he olivat tunteneet toisensa.

”Kaikki pelkomme siitä, mitä täällä pohjoisessa voisi pahimmillaan tapahtua, ovat käymässä toteen”, Edkar sanoi.

Suuren keisarikunnan petos V

Betula pubescens, osa 53

”Arvon kenraali, olemme valmiit aloittamaan kuolleestamanauksen”, Tammen seuraaja sanoi.

Edkar nyökkäsi.

”Aloittakaa. Heidän on aika vapautua nykyisestä elämästään”, Edkar sanoi.

Tammen seuraaja kumarsi Edkarille ja kääntyi tovereidensa puoleen. Tammen seuraajat ryhtyivät yhdessä loitsimaan manausta.

Kuolleestamanaus alkoi. Suuren keisarikunnan sotilaskolmikko huusi ja yritti vielä rimpuilla itseään vapaaksi. Kumpikin oli vain energian tuhlaamista. Kapteeni Waelde istui rauhallisena paikoillaan ja seurasi pikemminkin uteliaana Tammen seuraajien toimintaa.

”Herra kenraali, en ole oikein varma onko tämä sovelias rangaistusmuoto”, Venir sanoi.

”Kuinka niin?” Edkar kysyi.

”Ei meidän elämässämme ole mitään erityistä rangaistusta. Me vain elämme”, Venir vastasi.

”Niin. Ehkäpä minä siis olin vain armollinen heille. He pääsevät taistelemaan paremman maailman puolesta”, Edkar sanoi.

”Voimme vain toivoa, että parempi maailma toteutuu”, Venir sanoi.

”Toteutuu se, kunhan meitä vain on riittävän monta”, Edkar sanoi.

Tammen seuraajat saivat loitsun valmiiksi ja kohdistivat sen neljään keisarikuntalaiseen. Nämä kuolivat, mutta sitten heräsivät takaisin eloon. Kapteeni meni auttamaan Waelden jaloilleen. Tammen seuraajat puolestaan vapauttivat kolme entistä Suuren keisarikunnan sotilasta köysistään. Kaikilla neljällä kului aikaa uuden olomuotonsa tutkiskeluun ja jaloilleen pääsemiseen.

Edkar ei jäänyt seuraamaan nelikon ensiaskelia vaan suuntasi kahden Tammen seuraajan kanssa taikapeilin luokse. Oli aika ilmoittaa tapahtumista Netronovalaan.

”Onko Netronovalan taikapeli valmistilassa, jotta voimme ottaa siihen yhteyttä?” Edkar kysyi.

”Arvon kenraali, meillä on pieni viestipallo, jolla olemme lähettäneet ilmoituksen, että haluamme ottaa yhteyttä. Siellä ollaan varmasti jo saatu kaikki valmiiksi”, Tammen seuraaja vastasi.

”Hyvä. Toivottavasti he ovat herättäneet myös Nils Tammen”, Edkar sanoi.

”Arvon kenraali, jos eivät ole vielä herättäneet, niin asian kuullessaan he herättävät”, Tammen seuraaja sanoi.

Edkar astui taikapelin eteen ja Tammen seuraajat avasivat yhteyden Netronovalaan.

Suuren keisarikunnan petos IV

Betula pubescens, osa 52

Edkar marssi kohti Nils Tammen seuraajien telttoja. Seuraajat olivat saaneet sekä kuolleestamanauksen että taikapeilin valmisteltua. Netronovalaan olisi ilmoitettava asioiden uudesta käänteestä niin pian kuin oli mahdollista, mutta toisaalta Edkar halusi myös kuolleestamanauksen tehdyksi heti. Nyt olisi ehkä viimeinen mahdollisuus pitkää valmistelua vaativaan loitsuun.

Netronovalan armeijan leiri kuhisi. Tiedustelijoita oli lähetetty etsimään väylää ulos Suuren keisarikunnan armeijojen välistä sekä varoittamaan mahdollisesti lähestyvistä osastoista. Edkar tiesi, että ei menisi kauaa ennen kuin Suuren keisarikunnan armeija hyökkäisi. Jos ei mikään muu, niin kolmen sotilaan katoaminen kielisi heille, että heidän suunnitelmansa olisi paljastunut. Edkar toivoi, että hänen armeijallaan olisi riittävästi aikaa valmistautua ja tiedustelijoilla hankkia tietoja.

Ilman taistelua he eivät myöskään pohjoisesta pääsisi pois. Siitä Edkar oli varma. Kyse oli vain siitä miten pienellä ja nopealla taistelulla he selviäisivät. Jos kukaan heistä selviäisi.

”Arvon kenraali”, Tammen seuraaja sanoi.

Edkar havahtui ajatuksistaan ja huomasi jo ehtineensä Tammen seuraajien teltoille saakka.

”Olette saaneet valmistelut tehtyä?” Edkar kysyi.

”Kyllä, arvon kenraali”, Tammen seuraaja sanoi.

”Kuolleestamanauksen valmistelussahan menee kauemmin?” Edkar kysyi.

”Aivan, arvon kenraali”, Tammen seuraaja sanoi.

”Se on parempi sitten tehdä ensin. Netronovala odottakoon sen aikaa. Sieltä avun saaminen ei ole minuuteista tai tunneistakaan kiinni”, Edkar sanoi.

”Kuinka vain haluatte, arvon kenraali”, Tammen seuraaja sanoi.

Tammen seuraaja kääntyi ja lähti johdattamaan kenraalia paikalle, jonka he olivat valinneet kuolleestamanaukselle.

Tehdäkseen tilaa kuolleestamanausta varten Tammen seuraajat olivat purkaneet suuren osan teltoistaan. Se oli myös hyvää valmistautumista sitä varten, kun armeija kohta lähtisi liikkeelle leiristä. Suuren keisarikunnan sotilaat odottivat puupaaluihin sidottuna ja koittivat rimpuilla itseään vapaaksi. Kapteeni Waelde sen sijaan istui rauhallisena paikoillaan eikä häntä oltu nähty tarpeellisena edes sitoa kiinni.

Kapteeni Kallas tuli Edkarin luokse.

”Herra kenraali, tänne alkoi kerääntyä aika iso joukko sotilaita katsojiksi, mutta määräsin heidät purkamaan leiriä. Ette ole vielä antaneet asiasta käskyä, mutta oletin, että emme viivy täällä enää pitkään”, Venir sanoi.

”Oletitte oikein, kapteeni. Lähdemme täältä heti, kun saamme tiedustelijoita riittävästi tietoa siitä, mihin suuntaan meidän kannattaa lähteä”, Edkar sanoi.

”Onneksi tiedämme valmiiksi Suuren keisarikunnan leirien sijainnit. Ainakin noin pääpiirteissään”, Venir sanoi.

”Niin. Pää piirteissään. Haluan kuitenkin tarkempaa tietoa. Aiemmin halusin vain tietää suurin piirtein missä leirejä on. Nyt meidän täytyisi päästä niiden ohitse”, Edkar sanoi.

”Siitä ei tule helppoa, herra kenraali”, Venir sanoi.

”Ei, kun meitä on näin paljon”, Edkar sanoi.