Betula pubescens, osa 52
Edkar marssi kohti Nils Tammen seuraajien telttoja.
Seuraajat olivat saaneet sekä kuolleestamanauksen että taikapeilin
valmisteltua. Netronovalaan olisi ilmoitettava asioiden uudesta käänteestä niin
pian kuin oli mahdollista, mutta toisaalta Edkar halusi myös
kuolleestamanauksen tehdyksi heti. Nyt olisi ehkä viimeinen mahdollisuus pitkää
valmistelua vaativaan loitsuun.
Netronovalan armeijan leiri kuhisi. Tiedustelijoita oli
lähetetty etsimään väylää ulos Suuren keisarikunnan armeijojen välistä sekä
varoittamaan mahdollisesti lähestyvistä osastoista. Edkar tiesi, että ei menisi
kauaa ennen kuin Suuren keisarikunnan armeija hyökkäisi. Jos ei mikään muu,
niin kolmen sotilaan katoaminen kielisi heille, että heidän suunnitelmansa
olisi paljastunut. Edkar toivoi, että hänen armeijallaan olisi riittävästi
aikaa valmistautua ja tiedustelijoilla hankkia tietoja.
Ilman taistelua he eivät myöskään pohjoisesta pääsisi pois.
Siitä Edkar oli varma. Kyse oli vain siitä miten pienellä ja nopealla
taistelulla he selviäisivät. Jos kukaan heistä selviäisi.
”Arvon kenraali”, Tammen seuraaja sanoi.
Edkar havahtui ajatuksistaan ja huomasi jo ehtineensä Tammen
seuraajien teltoille saakka.
”Olette saaneet valmistelut tehtyä?” Edkar kysyi.
”Kyllä, arvon kenraali”, Tammen seuraaja sanoi.
”Kuolleestamanauksen valmistelussahan menee kauemmin?” Edkar
kysyi.
”Aivan, arvon kenraali”, Tammen seuraaja sanoi.
”Se on parempi sitten tehdä ensin. Netronovala odottakoon
sen aikaa. Sieltä avun saaminen ei ole minuuteista tai tunneistakaan kiinni”,
Edkar sanoi.
”Kuinka vain haluatte, arvon kenraali”, Tammen seuraaja
sanoi.
Tammen seuraaja kääntyi ja lähti johdattamaan kenraalia
paikalle, jonka he olivat valinneet kuolleestamanaukselle.
Tehdäkseen tilaa kuolleestamanausta varten Tammen seuraajat
olivat purkaneet suuren osan teltoistaan. Se oli myös hyvää valmistautumista
sitä varten, kun armeija kohta lähtisi liikkeelle leiristä. Suuren
keisarikunnan sotilaat odottivat puupaaluihin sidottuna ja koittivat rimpuilla
itseään vapaaksi. Kapteeni Waelde sen sijaan istui rauhallisena paikoillaan
eikä häntä oltu nähty tarpeellisena edes sitoa kiinni.
Kapteeni Kallas tuli Edkarin luokse.
”Herra kenraali, tänne alkoi kerääntyä aika iso joukko
sotilaita katsojiksi, mutta määräsin heidät purkamaan leiriä. Ette ole vielä
antaneet asiasta käskyä, mutta oletin, että emme viivy täällä enää pitkään”,
Venir sanoi.
”Oletitte oikein, kapteeni. Lähdemme täältä heti, kun saamme
tiedustelijoita riittävästi tietoa siitä, mihin suuntaan meidän kannattaa
lähteä”, Edkar sanoi.
”Onneksi tiedämme valmiiksi Suuren keisarikunnan leirien
sijainnit. Ainakin noin pääpiirteissään”, Venir sanoi.
”Niin. Pää piirteissään. Haluan kuitenkin tarkempaa tietoa.
Aiemmin halusin vain tietää suurin piirtein missä leirejä on. Nyt meidän
täytyisi päästä niiden ohitse”, Edkar sanoi.
”Siitä ei tule helppoa, herra kenraali”, Venir sanoi.
”Ei, kun meitä on näin paljon”, Edkar sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti