maanantai 26. syyskuuta 2011

Tulimyrsky


Betula nana, osa 5

Tyhjästä ilmestyi valtava tulimyrsky demonin ympärille ja suojeli tätä jäävaarnoilta. Vaarnat sulivat tuhansien asteiden lämmössä ja muuttuivat samaan tahtiin höyryksi, joka katosi ilmaan.

Tulimyrsky oli niin kuuma, että se poltti vesimiestä ja Mihailia vaikka he seisoivat varsin kaukana demonista. Mihail loitsi eteensä suojaavan seinän lasinkirkkaasta jäästä, mutta sekin alkoi nopeasti sulaa. Vesimiehen vartalo alkoi selvästi kutistua pintaveden höyrystyttyä ilmaan, niinpä Mihailin piti luoda jääseinä myös vesimiehen eteen.

Kesti kauan ennen kuin tulimyrsky näytti mitään laantumisen merkkejä ja Mihail oli joutunut loitsimaan jääseinän takaisin yhä uudestaan. Tämä oli kuluttanut hänen voimiaan, jotka olivat kylläkin kuluneet jo taistelun alkuvaiheessa nopeasti. Nyt Mihail kuitenkin hengitti selvästi raskaammin ja hikipisarat valuivat pitkin hänen ohimoaan. Tämä sai Mihailin huolestumaan, sillä taistelu oli kaikkea muuta kuin ohitse.

Lopulta tuuli puhalsi tulimyrskyn viimeisetkin liekit pois ja niiden sisältä paljastui demoni, joka oli voimistunut entisestään. Demonin verisuonet näkyivät punahehkuisina ihon läpi. Myös demonin silmien hehku oli voimistunut. Demoni nauroi niin matalalla äänellä, että se sai peruskallion vapisemaan.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Puhumisen mallia kirjoittamiseen


Eilen Seth Godin julkaisi blogissaan kirjoituksen Talker’s block. Blogauksessaan Godin pohtii sitä miksi on olemassa writer’s block, muttei talker’s blockia. Godinin mielestä tämä johtuu siitä, että puhumista harjoitellaan niin paljon. Ihminen puhuu joka päivä tuhansia sanoja. Kukaan ei kiinnitä puheen laatuun yleensä huomiota, mikäli se ei ole erityisen huonoa tai muuten normaalista puheesta poikkeavaa, esimerkiksi humalainen sammaltaa. Kun laatua ei tarkkailla, niin ei ole minkäänlaisia suorituspaineita. Puhuessa suorituspaineet ovatkin aina sisällössä. Puhunko varmasti asiaa? Muistanko varmasti kaikki faktat?

Godinin mielestä writer’s blockista pääsee parhaiten eroon, kun harjoittaa kirjoittamista samoissa määrin kuin puhumista. Kirjoittamisen pitäisi olla jokapäiväistä ja päähuomio pitäisi olla tuottamisessa ja aikaansaamisessa, ei laadussa. Ihmismielellä on kyky ennakoida asioita, jotka tulevat varmasti olemaan edessä. Niinpä jokapäiväisen kirjoituksen työstö alkaa jo edellisenä päivänä ja tekstin laatu nousee. Tähän voi käyttää muun muassa omaa blogia, mikroblogia tai sosiaalista mediaa. Sosiaalinen median tilapäivityksetkin ovat kirjoittamista.

Joka päivä julkaistava blogikirjoitus on omasta mielestäni ainakin kova vaatimus. Godin itse tosin julkaisee joka päivä uuden kirjoituksen blogissaan. Kirjoittaminen itsessään on minulle kyllä jokapäiväistä, kun kirjoitan kirjaani. Pyrkimyksenäni on kirjoittaa päivittäin jotakin. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ja joskus kaipaan jopa lomaa kirjoittamisesta. Kirjoitustauko ei saa kuitenkaan olla liian pitkä, sillä tauko syö nopeasti kirjoitusrytmin ja sitten rytmi pitää löytää uudestaan. Pahimmillaan tämä rytmin katoaminen voi johtaa juuri writer’s blockiin.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Vesi


Betula nana, osa 4

Sulan laavan roiskeet lentelivät ympäriinsä laavapatsaasta ja Mihail joutui kokoajan luomaan uuden suojankentän eteensä jotta pysyisi turvassa polttavalta laavalta. Tämä huvitti demonia, joka naureskeli omalla paikallaan.

”Se siitä sitten”, demoni totesi.

”Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa”, Mihail huomautti.

Samassa laavapatsas jähmettyi eikä roiskeita enää lennellyt. Jäähtynyt laava romahti, kun sen tyven läpi paiskautui paksuja jääpuikkoja. Samaan aikaan demonin selän taakse keräytyi vettä suureksi massaksi.

Vesimies murtautui ulos jähmettyneiden laavankappaleiden alta ja paiskasi joukon jääpuikkoja kohti demonia samaan aikaan, kun demonin selän takana ollut vesimassa hyökkäsi demonin niskaan suurena hyökyaaltona.

Vesi ja veden kohina täyttivät tienoon.

Demoni polkaisi maata ja osa maanpinnasta sortui metrikaupalla. Vesi täytti sortumat ja jätti muun maanpinnan vapaaksi. Vesimies vastasi paiskomalla lisää jääpuikkoja, jotka demoni kuitenkin torjui yksinkertaisella kädenheilautuksella.

Mihail ryntäsi vesimiehensä apuun loitsimalla ilmaan demonin yläpuolelle jäävuorellisen erikokoisia jääkimpaleita. Jää rysähti demonin niskaan valtavalla jylinällä, mutta Mihail ei jäänyt odottamaan tämän reaktiota vaan loitsi ilmaan demonin ympärille lukemattomia jäävaarnoja.

Demoni jyrähti ja paiskasi jääkimpaleet ympäriltään rotkoihin. Tämä ehti juuri huomata vaarnat, kun Mihail paiskasi kätensä yhteen ja vaarnat syöksähtivät kiihtyvällä nopeudella kohti demonia.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Viisi tärkeää teosta


Minulla on, ainakin omasta mielestäni, ikäisekseni varsin laaja valikoima kirjoja hyllyssäni. Kirjahyllystäni löytyy lähes kolme sataa teosta, tässä luvussa on mukana myös kaikki sarjakuvat ja harvat kirjahyllyyni päässeet koulukirjat. Ne ovat mielestäni ansainneet sen. Kun luin Kirjoittajatreffit-blogin tekstiä 15 havaintoa kotikirjaston karsimisesta ryhdyin itsekin miettimään mitkä kirjat ovat minulle oikeasti tärkeitä ja korvaamattomia. Päätin nyt rajoittaa nämä teokset viiteen kappaleeseen.

1. Äidinkieli ja kirjallisuus – käsikirja

Tätä kirjaa voi pitää aapisenani. Se on lukion äidinkielen käsikirja, johon olen tutustunut paljon paremmin kuin useimmat luokkatoverini tekivät. Erityisen rakas osio kirjassa on kirjallisuuden historiaa käsittelevä osio, jonka olen lukenut läpi useita kertoja. En siksi, että se olisi koulua varten pitänyt lukea vaan siksi, että se yksinkertaisesti kiinnostaa minua.

2. J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta

Jos joku kysyy mieluisinta kirjaani tai kaunokirjallista teosta, niin se on Taru sormusten herrasta. Listassani sijoitin sen vasta toiseksi, mutta yhtä hyvin se voisi olla ensimmäisenä. Kyseisen tiiliskiven oven lukenut jo toistakymmentä kertaa ja jokaisella kerralla kirjasta on löytynyt jotain uutta, vaikka luulisi tekstin olevan jo jokaista tavua myöten läpisulateltu.

3. Tite Kubon Bleach 1: The Death and the Strawberry

Kyseinen sarjakuva-albumi on Bleach-nimisen mangan ensimmäinen osa. Bleach on sarjakuva, joka on vaikuttanut minuun syvästi ja siksi sarjan ensimmäinen osa kuuluu ehdottomasti viiden tärkeimmän teoksen joukkoon. Kyseinen sarjakuva, ja muutkin sarjakuvat, ovat varmasti muokanneet kirjoittamistyyliäni. Minulle on sanottukin, että kirjoitustyylini on sarjakuvamainen. Bleach on innoittanut minua myös sisällöllisesti.

4. Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi?

Jos saisin valita autiolle saarelle hyllystäni viisi kirjaa mukaan, niin tämä Mika Waltarin teos lähtisi ehdottomasti mukaan. Vaikka kirja on kirjoitettu jo vuonna 1935, on siinä monia neuvoja, jotka pitävät täydellisesti paikkansa vielä tänäkin päivänä.

5. Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie

Kirja on Suomen yhden merkittävimmän nykykirjailijan menestynein teos. Hotakainen on yksi kirjailija esikuvistani, vaikka oma tyylini kirjoittaa on aivan toisenlainen kuin Hotakaisen. Se ei liene kuitenkaan esteenä jonkun esikuvaksi asettamiselle.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Framework of everything


Ihmiselämä on hassu asia. Varsinkin, kun ihmismieli yrittää järkeillä olemassaoloonsa jotain yhtä punaista lankaa tai kaiken kattavaa selitystä. Itse ainakin olen huomannut monet kerrat, että mieleni suhtautuu elämään kuin laskutoimitukseen ja että mieleni yrittää kiihkeästi etsiä tälle laskutoimitukselle ratkaisua. Yritän aina löytää sitä loogista ja niin sanottua oikeaa ratkaisua, vaikka todellisuudessa sellaista tuskin edes löytyy tai sitten ratkaisu on niin kaukana tavoittamattomissa, ettei sitä olisi edes järkevää tavoitella.

Minulla on sellainen huono tapa, että ajattelen päätöksiäni pitkään jälkeenpäin. Epäilen sen olevan luonnollinen reaktio ja halu vakuuttaa itselle, että on tehnyt sen oikean päätöksen. Erityisesti, kun monia päätöksiä tehdessäni en ajattele sitä hetkeä, vaan sitä tulevaisuutta millaisiksi uskon asioiden tulevan muuttumaan. Yleensä suhtaudun miltei aggressiivisen epäilevästi omiin päätöksiini ja on suuri helpotus, kun huomaa jotakin sellaista, mikä tukee omaa päätöstä.

Siltikään ei voi koskaan olla varma. Se on se hinta, jonka päätöksistään joutuu maksamaan. Epävarmuus on kuitenkin inhimillistä, osa elämää. Se, että tietää jotkin asiat epävarmoiksi tuo vahvuutta, sillä olemme haavoittuvaisimpia juuri silloin, kun olemme takuuvarmoja asioista. Entä jos tuleekin jotakin sellaista, joka murtaa oman käsityksemme ja alamme epäillä kaikkea mihin luotamme?

Tähän loppuun vielä sellainen huomio elämästä, että jos haluaa tuntea itsensä samaan aikaan nuoreksi, tyylikkääksi ja hyväksi tanssijaksi, niin kannatta mennä baariin itseään kymmenen vuotta vanhempien ihmisten kanssa.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Tuli


Betula nana, osa 3

Demoni nauroi Mihailin kutsumalle vesimiehelle.

”Luuletko tuolla pysäyttäväsi minut?!” Demoni karjahti äänellä, joka sai sekä Mihailin, että vesimiehen kavahtamaan taaksepäin.

Mihail ei vieläkään vastannut demonille mitään, mikä sai demonin sylkemään maahan kihisevän polttavaa mustaa sylkeä.

”Noh, katsotaanpas sitten onko apuvoimistasi mihinkään”, demoni jatkoi leperrellen kuin olisi opettamassa yhdeksänkesäistä lasta soittamaan pianoa.

Demoni keräsi käteensä maasta soraa. Sora suli yhdeksi palavaksi massaksi demonin käsittelyssä ja tämä muotoili sulanutta kiveä kuin lumipalloa. Samassa demoni paiskasi sulan möhkäleen päin vesimiestä, joka nosti kätensä torjuntaan.

Kuului loiskahdus ja nopean höyrystymisen ääniä. Ympäristö täyttyi vesihöyrypilvestä, joka haihtui hitaasti. Pilven haihduttua vesimies tuli uudestaan esille. Vesimiehen kädet olivat höyrystyneet lähes kyynärpäähän asti, mutta höyrystynyt ilma tiivistyi jo kovaa vauhtia takaisin nesteeksi. Pian vesimiehen kädet olivat entisellään.

Vesimiehen edessä oli tasaisen pyöreä harmaa kivi, joka vielä äsken oli polttavan kuuma, mutta nyt se oli jo jäähtynyt kylmäksi.

Demoni hymähti ja napsautti nyt vuorostaan sormiaan. Vesimiehen ympärille maahan piirtyi ympyrä sulaneesta kiviaineksesta.

Mihail tajusi mitä oli tapahtumassa ja hän tiesi, että hänellä oli vain häviävä hetki aikaa reagoida.

Ympyrä muuttui laavapätsiksi ja pätsistä nousi räjähdysmäisesti lähes kymmenmetrinen tulinen laavapatsas. Vesimies jäi laavapatsaan sisälle.