Lähettiläs Suthendestä II

Betula nana, osa 284

”Mitä aiot tehdä?” Emily kysyi.

”En tiedä”, Mihail vastasi.

Mihail ja Emily olivat yksityistiloissaan Netronovalan keskuslinnan ylimmissä kerroksissa.

”Minulla ei ole mitään halua lähteä sotimaan keisarikunnan sotaa. Toisaalta rauha keisarikunnan kanssa olisi tärkeä asia saavuttaa”, Mihail sanoi.

”Molemmat ovat tärkeitä asioita muistaa”, Emily sanoi.

”Niin”, Mihail sanoi.

Mihail huokaisi.

”Aiotko muuten antaa Suthcarrin lähettiläälle pysyvän asunnon täältä?” Emily kysyi.

”Kyllä minä ajattelin. Luulen, että se herättää Suthcarrissa luottamusta”, Mihail vastasi.

Emily nyökkäili.

”Miten itse tekisit?” Mihail kysyi.

”Samoin, varmaankin”, Emily vastasi.

Mihail nyökkäili.

”Niin. Aika looginen vaihtoehto se kuitenkin on, kun tarkoituksena on saavuttaa pysyvä rauha”, Mihail sanoi.

”Niin. Toivon vain, että pysyvä rauha on vielä mahdollinen”, Emily sanoi.

”Mitä tarkoitat?” Mihail kysyi.

”Mietin vain sitä, että mitä mieltä Suuressa keisarikunnassa ollaan kuolleistasi”, Emily vastasi.

Mihail nyökkäsi ja astui ikkunan eteen miettimään. Ikkunasta näkyivät nekropoliksen pyramidit ja muurit. Asia ei varmasti olisi helppo nieltävä Suuressa keisarikunnassa. Lähettiläs Hamil Hasalfath oli myös puhunut vain menneiden syntien anteeksiantamisesta. Mihail ei toki tiennyt olivatko he tietoisia elävistäkuolleista vai esitettäisiinkö heidän olemassaolosta jatkossa jotakin vaatimuksia.

”Ehkä minun kannattaa selvittää ensin, mitä mieltä lähettiläs on kuolleista”, Mihail sanoi.

”Ehkä, mutta se voi olla myös riskialtista”, Emily sanoi.

”Niin varmasti on, mutta he ovat myös minun kansaani. Heidän täytyy hyväksyä kansani kokonaisuudessaan, ei vain osaa siitä”, Mihail sanoi.

Lähettiläs Suthendestä

Betula nana, osa 283

Karl ja Suthcarrin lähettiläs odottivat Mihailin valtaistuinsalissa.

”Ruhtinas Netronova, hyvä nähdä pitkästä aikaa”, Karl sanoi.

”Samoin, vanha ystävä”, Mihail sanoi.

Karl teki pienen kumarruksen Mihailille. Mihail nyökkäsi tälle takaisin ja kääntyi sitten lähettilään puoleen.

”Ja kukas te olette?” Mihail kysyi.

”Minä olen lähettiläs Suthcarrista, Suthendestä ja nimeni on Hamil Hasalfath. Mukavaa, että pystyitte ottamaan minut vastaan näin lyhyellä varoitusajalla, arvon ruhtinas”, lähettiläs vastasi.

Lähettiläs teki korostetun syvän kumarrukseni.

”Pidän suhdettamme Suthcarriin tärkeänä, joten tämä nousi heti saapumisestanne kuultuani tehtävälistani kärkeen”, Mihail sanoi.

”On ilahduttavaa kuulla, että pidätte meitä, jotka olemme vain pieni osa Suurta keisarikuntaa, noin suuressa arvossa. Toivomme, että voimme elää rauhallista yhteiseloa ja nousta yhdessä uuteen kukoistukseen”, Hamil sanoi.

”Samaa toivomme mekin”, Mihail sanoi.

”Olette varmaan kuulleet ikävästä konfliktista, joka tuolla pohjoisempana on meneillään?” Hamil kysyi.

”Olen jotakin uutisia kuullut, mutta en sen tarkemmin. Luulen, että teillä on asiasta parempaa tietoa”, Mihail vastasi.

”Konfliktin takana on aikaisemmin niin rauhallisen naapurimme Imperiumin laajentumispyrkimykset. He ovat jo vuosia kasvattaneet merkitystään mantereen länsiosissa ja kasvattaneet samalla myös armeijaansa. Me Suuressa keisarikunnassa emme suuruudeltamme nähneet, että suuruudessamme olemme myös heikkoja”, Hamil sanoi.

”Mitä siis haluatte meistä?” Mihail kysyi.

”Ennen kaikkea haluamme tietysti, että tämä kolkka valtakunnasta pysyy rauhallisena. Yksi sota ratkottavaksi taitaa olla aivan riittävästi tämän hetken keisarikunnalle. Toivomme myös apuanne sotaan”, Hamil vastasi.

”Ja mitä me tästä saamme?” Mihail kysyi.

”Saatte menneitä syntejänne anteeksi”, Hamil vastasi.

Mihail nyökkäsi. Tietenkään vanhoja asioita ei oltu unohdettu.

”Harkitsen asiaa”, Mihail sanoi.

”Tehkää niin ja tehkää harkintanne tarkkaan”, Hamil sanoin.

”Lupaan tehdä niin”, Mihail sanoi.

Mihail kääntyi Karlin puoleen.

”Etsi lähettiläälle sopiva talo, johon hän voi vierailunsa ajaksi asettua”, Mihail sanoi.

Karl nyökkäsi ja lähti lähettilään kanssa valtaistuinsalista. Mihail istuutui valtaistuimelleen pohtimaan asiaa.

Hetki ennen myrskyä

Betula nana, osa 282

Emily silitti Mihailin päätä.

”Muistatko, kun meitä oli vain muutama?” Emily kysyi.

”Tarkoitatko sitä, kun menimme pohjoiseen etsimään keinoa palauttaa minun ja Sarnelin kehot entiselleen?” Mihail kysyi.

”Sitäkin, mutta myöhemminkin. Ennen kuin kaikki tämä sotiminen alkoi Netronovalassa”, Emily sanoi.

Mihail mietti vanhoja aikoja. Ne todella olivat erilaisia aikoja. Kaikki oli paljon yksinkertaisempaa. Ei ollut taakkoja. Varsinkin ennen sitä synkkää kauppaa, jonka hän oli tehnyt mustaan kaapuun pukeutuneen miehen kanssa.

Mihail nosti päästä Emily olkapäältä ja käänsi katseensa tätä päin. Emily vastasi katseeseen. Mihail oli jo melkein unohtanut kuinka kauniit silmät Emilyllä oli. Noiden silmien vuoksi Mihail oli mustaan kaapuun pukeutuneen miehen sopimukseen suostunut.

Mihail ja Emily suutelivat.

”Mukavaa olla näin kahdestaan. Ei ole kaupungin pauhua eikä palvelusväkeä pyörimässä ympärillä”, Emily sanoi.

”Ehkä tämä olisi vielä mukavampaa jossakin rauhaisassa metsässä”, Mihail sanoi.

”Niin, mutta tämäkin menettelee. Ei sinua yksin mihinkään metsään kyllä päästettäisi. Hyvä jos tänne muurien keskellekään”, Emily sanoi.

”Se on kyllä ihan totta”, Mihail sanoi.

Mihail tiesi, että molemmilla puolilla porteilla odotti ratsuvartijoita sitä varten, että jokin uhka ilmestyisi.

Mihail ja Emily saivat vielä hetken aikaa nauttia rauhaisasta yksinolostaan. Rauha päättyi hevosen laukan ääniin.

”Enkö minä käskenyt heidän olla häiritsemättä meitä?” Mihail kysyi.

”Käskit oikein painokkaasti”, Emily vastasi.

Hevosia oli kuitenkin vain kaksi. Toinen ratsastaja oli pukeutunut Mihailin henkivartijan asuun, mutta toinen ei.

”Kukahan sieltä tulee?” Emily kysyi.

Ratsastajat saapuivat heidän luokseen ripeästi ja pian he tunnistivat toisen ratsastajan. Se oli Hans Sertova.

”Pahoittelut, arvon ruhtinas. Hän halusi tulla välittömästi kertomaan uutisia”, henkivartija sanoi.

”Isäni on palannut Suthendestä”, Hans sanoi.

”Tuo uutinen olisi ehkä voinut odottaa siihen saakka, että me ehdimme täältä pois”, Mihail sanoi.

”Hän tuo myös sanaa sodasta. Suuren keisarikunnan ja Imperiumin sota on ottanut uuden askeleen ja Suthende haluaa saada meiltä varmistuksen, ettemme liity sotaan. Isäni toi Suthcarrista mukanaan lähettilään, joka vaatii vastausta nopeasti”, Hans sanoi.

”Muuten mitä?” Mihail kysyi.

”Muuten sota saapuu tännekin”, Hans vastasi.

Mihail katsoi Emilyä, joka nyökkäsi hyväksyvästi.

”Anna minulle hevosesi ja saata Emily takaisin kaupunkiin”, Mihail sanoi.

”Heti, arvon ruhtinas”, henkivartija sanoi.

Henkivartija hyppäsi hevosensa selästä ja ojensi ohjat Mihailille. Mihail nousi ratsaille ja käänsi hevosen kohti kaupunkia. Hän kääntyi kuitenkin vielä katsomaan Emilyä.

”Tiedän, että sinun on mentävä”, Emily sanoi.

Mihail nyökkäsi ja lähti ratsastamaan Hansin kanssa kohti joen puoleista kaupunkia.