Hetki ennen myrskyä

Betula nana, osa 282

Emily silitti Mihailin päätä.

”Muistatko, kun meitä oli vain muutama?” Emily kysyi.

”Tarkoitatko sitä, kun menimme pohjoiseen etsimään keinoa palauttaa minun ja Sarnelin kehot entiselleen?” Mihail kysyi.

”Sitäkin, mutta myöhemminkin. Ennen kuin kaikki tämä sotiminen alkoi Netronovalassa”, Emily sanoi.

Mihail mietti vanhoja aikoja. Ne todella olivat erilaisia aikoja. Kaikki oli paljon yksinkertaisempaa. Ei ollut taakkoja. Varsinkin ennen sitä synkkää kauppaa, jonka hän oli tehnyt mustaan kaapuun pukeutuneen miehen kanssa.

Mihail nosti päästä Emily olkapäältä ja käänsi katseensa tätä päin. Emily vastasi katseeseen. Mihail oli jo melkein unohtanut kuinka kauniit silmät Emilyllä oli. Noiden silmien vuoksi Mihail oli mustaan kaapuun pukeutuneen miehen sopimukseen suostunut.

Mihail ja Emily suutelivat.

”Mukavaa olla näin kahdestaan. Ei ole kaupungin pauhua eikä palvelusväkeä pyörimässä ympärillä”, Emily sanoi.

”Ehkä tämä olisi vielä mukavampaa jossakin rauhaisassa metsässä”, Mihail sanoi.

”Niin, mutta tämäkin menettelee. Ei sinua yksin mihinkään metsään kyllä päästettäisi. Hyvä jos tänne muurien keskellekään”, Emily sanoi.

”Se on kyllä ihan totta”, Mihail sanoi.

Mihail tiesi, että molemmilla puolilla porteilla odotti ratsuvartijoita sitä varten, että jokin uhka ilmestyisi.

Mihail ja Emily saivat vielä hetken aikaa nauttia rauhaisasta yksinolostaan. Rauha päättyi hevosen laukan ääniin.

”Enkö minä käskenyt heidän olla häiritsemättä meitä?” Mihail kysyi.

”Käskit oikein painokkaasti”, Emily vastasi.

Hevosia oli kuitenkin vain kaksi. Toinen ratsastaja oli pukeutunut Mihailin henkivartijan asuun, mutta toinen ei.

”Kukahan sieltä tulee?” Emily kysyi.

Ratsastajat saapuivat heidän luokseen ripeästi ja pian he tunnistivat toisen ratsastajan. Se oli Hans Sertova.

”Pahoittelut, arvon ruhtinas. Hän halusi tulla välittömästi kertomaan uutisia”, henkivartija sanoi.

”Isäni on palannut Suthendestä”, Hans sanoi.

”Tuo uutinen olisi ehkä voinut odottaa siihen saakka, että me ehdimme täältä pois”, Mihail sanoi.

”Hän tuo myös sanaa sodasta. Suuren keisarikunnan ja Imperiumin sota on ottanut uuden askeleen ja Suthende haluaa saada meiltä varmistuksen, ettemme liity sotaan. Isäni toi Suthcarrista mukanaan lähettilään, joka vaatii vastausta nopeasti”, Hans sanoi.

”Muuten mitä?” Mihail kysyi.

”Muuten sota saapuu tännekin”, Hans vastasi.

Mihail katsoi Emilyä, joka nyökkäsi hyväksyvästi.

”Anna minulle hevosesi ja saata Emily takaisin kaupunkiin”, Mihail sanoi.

”Heti, arvon ruhtinas”, henkivartija sanoi.

Henkivartija hyppäsi hevosensa selästä ja ojensi ohjat Mihailille. Mihail nousi ratsaille ja käänsi hevosen kohti kaupunkia. Hän kääntyi kuitenkin vielä katsomaan Emilyä.

”Tiedän, että sinun on mentävä”, Emily sanoi.

Mihail nyökkäsi ja lähti ratsastamaan Hansin kanssa kohti joen puoleista kaupunkia.